- No, kuvittele että liukastut johonkin limasieneen ja lässähdät istumaan keskelle puhdistettuja sieniä, sanoi Tuu-tikki. Tietenkin odotat äitisi suuttuvan, se olisi luonnollista. Mutta ehei, hänpä ei suutukaan, sanoo vain kylmästi ja musertavasti: Ymmärrän, että tuo on sinun käsitykesi tanssimisesta, mutta olisin kiitollinen, ellet tanssisi ruoassa. Suunnilleen sellaista on ironia.
(Tove Jansson: Näkymätön lapsi. Wsoy 1962)
Kotimainen keskiviikko saa nyt olla iloa metsästä löydetyistä herkkutateista, joita eskarilaiseni oppi sekä poimimaan että syömään ja joita kuopukseni karttoi mielestään sienien iljettävän tunnun vuoksi. Kärpässieniä tyydyimme tietenkin vain ihailemaan ja ihmettelemään, miten ne tuovatkin mieleen Elsa Beskown kirjat.
Tove Janssoniin kotimainen keskiviikko liittyy meillä nyt siten, että esikouluikäiseni on jo siinä lukemisen vaiheessa, että haluaa kuunnella ihan oikeita muumiromaaneja ääneen luettuna! Tyttäreni oli eskarissaan kuunnellut Muumipappaa ja merta. Kotona aloitimme ensin muutamalla Näkymättömän lapsen kertomuksella ja eilen illalla pääsimme Vaarallisen juhannuksen ensisivuille. Olen tästä hyvilläni, vaikka omakohtaisesti tiedänkin monien asioiden avautuvan vasta isompana, jopa aikuisena. Jonkinlainen rakkaus Janssonin itsensä luomiin muumeihin on kuitenkin syntymässä ja se jos mikä ilahduttaa jossain määrin muumipuristista äitiä.
Loppuviikko menee - ilman ironian häivääkään - kaikenlaisessa ihanassa ja ihmeellisessäkin kirjallisessa vilskeessä, josta anni M kirjoitti blogiinsa. Kotimaisena kirjana olen lukemassa syyskuun tyttökirjaklassikkoani, josta saan toivottavasti jotain tekstiä aikaan pian.
Upeat sienikuvat ja olen melkein kateellinen sinulle kun pääset lukemaan Muumeja ääneen!
VastaaPoistaKuinkas sitten kävikään oli yksi ehdottomista suosikeistani ääneenluettavista, silloin kun sitä vielä meilläkin harrastettiin.
Erja: Minä olin niin odottanut tätä muumiaikaa ja se tuli aikaisemmin kuin uskalsin toivoa.
VastaaPoistaKuinkas sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi Nyytiä olivat molemmat meillä luvussa pari iltaa sitten. Ne ovat minunkin suosikkejani. Nyt on kuitenkin muumiromaaniaika. :)
Minulla nuo muumien äänenlukemisajat ovat jo ohi. Meilläkin lapset aikoinaan pitivät kovasti muumikirjoista, nuoremman tyttäreni suosikki oli "Kuka lohduttaisi Nyytiä", jossa tietyt kohdat piti lukea aina tietyllä äänenpainolla.
VastaaPoistaJoskus tulee ikävä muumeja, esimerkiksi nyt kun olen lukemassa Janssonin "Kuvanveistäjän tytärtä", tosin siinä on jotain samaa kuin muumeissa, joten nautin niistä nyt.
Katja, minä luin mieluten/useimmiten Merille ääneen Kuka lohduttaisi Nyytiä sekä Kunkas sitten sattuikaan?
VastaaPoistaViime mainittuun liittyy muisto, jossa luin sitä jo paljon varhemmin merenrantamökillä parhaan lapsuudenystäväni pikkusiskolle aina uudestaan ja uudestaan. Nyt tämä pikkusisko on kuuluisa tutkija...
Kun olin tavannut Elämäni Miehen, ensimmäinen kirja, jonka hänelle ostin, oli Kuka lohduttaisi Nyytiä. Olen ottanut yhteyttä erääseen Janssoniin, että saisimme Nyyti& Tuittu -mukit.
Komeaat herkkutatit,parhaimmillaan juuri tuon kokoisina. Muumien tarinoita on kiva itsekin lukea ja hieno kuulla eskarilaisen niistä pitävän...
VastaaPoistaHyvää kirjallista iltaa!
PS. Uusi blogi-ilme on oikein onnistunut.
Kauniit sienikuvat!
VastaaPoistaMiten niin myrkyllinen voi olla niin valtavan kaunis ja karkkimainen..
Ei minulla muuta kuin että ihanat sienet ja ironiset Muumit <3
VastaaPoistaVähän hihittelin sitäkin, että juuri viime viikonloppuna pyysin taas miestä selittämään minulle ironian ja sarkasmin erot. Niin ne unohtuvat vaan aina.
Jaana: Suren jo nyt hieman sitä, että kirjojen ääneenlukemisaika on joidenkin vuosien päästä ohi. Vielä ei onneksi ole sen aika, kun molemmat ovat alle kuusivuotiaita. :)
VastaaPoistaKuvanveistäjän tyttären haluaisin lukea!
Leena: Nuo molemmat kirjat ovat ihania ja niitä(kin) olemme lukeneet ja rakastaneet.
Olisipa aivan ihanaa, jos Tuittu ja Nyyti ilmestyisivät mukeihin.
Minttuli: Totta, huomasin parhaiden herkkutattien olevan tuollaisia keskikokoisia ja napakoita. Isommat ovat usein jo pehmeitä tai matoisia.
Kiitos sekä blogi- että iltakommenteista. Hieman jännittää!
Ryppymekko: Kiitos. Sitä samaa ihmettelen minäkin. :)
Linnea: Sienet ja muumit yhdistyvät aika metkasti tuossa Tuu-tikin mietteessä. Ironia on vaikea laji, myös minulle!
Oi, tuota ääneenlukemisen aikaa. Siitä on jo niin kauan, kun omille lapsilleni luin kirjoja. Onneksi kuitenkin rakkaus kirjoihin on siirtynyt molemmille, eritoten tyttärelle. Myös hän pitää kovasti muumeista, kuten varmaan muistatkin.
VastaaPoistaSienikuvasi ovat niin kauniita. Ja banneri erittäin hieno, tasapainoinen ja tyylikäs!
Oikein mukavaa kirjallista iltaa!
Ihanaa, oikeat perinteiset Muumit :) Minä löysin ne vasta lukioikäisenä ja hullaannuin täysin. Luin ja ostin lahjaksi jokaiselle. Taikatalvi oli eka ja lumoavin tietty, Muumipappa ja meri teki myös suuren vaikutuksen. Olin aika järkyttynyt kun toisenlaiset muumit valtasivat maailman, nyt jo tietty tottunut niihinkin.
VastaaPoistaOi, onpas ehkä suloisin koskaan näkemäni pieni pullea kärpässieni!
VastaaPoistaMeillä luetaan ahkerasti niitä Muumi-satukirjoja, missä on kuviakin paljon, mutta myös ihan oikea tarina mukana, eikä vain kuvia ja pari lausetta. Odotan jo sitä, että pääsen vielä lukemaan noita ihan kunnon Muumi-tarinoita!
Katja, minusta tuntuu, että haluaisin lukea uudelleen "näkymätön lapsi2..
VastaaPoistaOlen käyttänyt viime aikoina niin usein tuota ilmaisua, ajatellut omaa näkymättömyyttäni, jonka takia tarve tulla näkyväksi edellen aikuisena on ollut suuri. Nyt sen oivallan..
halit sinulle =)
Ihanat sienikuvat;noita herkkutatteja pääsen keräämään vain markettiin,kassan kautta;D
VastaaPoistaViime vuonna ostin juuri hepreaksi käännetyn uuden version Taikahatusta,jota sitten luin vierastyöläisten ja pakolaislasten iltapäiväkerhossa.Se kieli oli kuitenkin hepreaksi hieman vaikeaa ja kieli meni välillä solmuun ja lapsia nauratti;D olisi kiva lukea taas noita ihania kirjoja suomeksi!
Onpa upea kärpässieni!
VastaaPoistaLuen itse juuri tuota Näkymätöntä lasta-oppilailleni ,olen lukenut heille eskarin aikana neljä Janssonia ja eilen yksi uusi oppilaani 6.v poika huusi perääni "missä olet muumimaija?" lempinimeni kun on maija....Ääneen lukeminen jatkuu meillä edelleen nuoret 17-22v lukevat varsinkin perjantai ja lauantai-iltaisin ääneen toisilleen tuolla takkahuoneessa-
VastaaPoistahyviä hyvänmielen hetkiä sinulle lapsiesi kanssa
♥
Ihana tuo uusi yläbanneri <3, ja sienikuvatkin todella upeita! Meillä on luettu lapsille ääneen Muumipappa ja meri, Taikatalvi ja Vaarallinen juhannus; tuo Näkymätön lapsi olisi myös kiva, samoin Taikurin hattu ja Vaarallinen juhannus. Sen sijaan Muumilaakson marraskuu tuntuu jotenkin liian melankoliselta pienille lapsille, vaikka toki senkin voi lukea :).
VastaaPoistaToivottavasti sinulla oli ihana kirjallinen ilta! Minullakin oli tänään "omaa ohjelmaa", nimittäin eskarin vanhempainilta :D.
Taidan olla (Saran innoittamana) lukemassa samaa kirjaa kuin sinä ja tähän mennessä olen tykännyt tosi paljon. En varmaan uskalla lukea sinun juttuasi siitä ennen kuin olen tehnyt omani, eli kommentoin sitten kun olen itse lukenut loppuun :).
Kiitos ihanista kommenteistanne. Nyt pitää hieman kiirettä, mutta palaan pian. :)
VastaaPoistaMaria: Luulen, että sinä ehdit lukea kirjan ensin! Toivottavasti pidät siitä. Itse olin lukenut kirjan lukiolaisena ja nyt huomaan, miten monet silloiset asiat palaavat mieleen kirjan myötä.
Sieniaika suloinen!!! Ja muumit ihastuttaa kertomuksillaan aina :)
VastaaPoistaKaunista syksyistä loppuviikkoa sinulle!
Jonkin aikaa mietin mikä ihme on muumipuristin, mutta sitten keksin :) se on se kun ei pitkään aikaan pääse lukemaan muumien viisautta! Itselläni soi aina päässä tv:n muumipiirrettyjen kertojan ja Muumimamman ääni. On ne vaan niin vahvasti iskostuneet hahmoihin!
VastaaPoistaVärikästä ja sienekästä viikonvaihdetta!
Nyt minä muumipuristi kuitenkin kiittelen teitä kaikkia yhteisesti. Muumit ja syksy - siinä kaksi sellaista asiaa, joita rakastan.
VastaaPoista