Kustantaja: Karisto 2011
Alkuteos: The Quiet Book 2010
Suomennos: Sanna Vartiainen
Kuvitus: Renata Liwska
Ulkomainen kuvakirja
Sivuja:32
On hetkiä, jolloin on ihan hiljaista. Vaikkapa silloin
...kun outo sukulaistäti tulee yllätysvierailulle.
...kun miettii "pureeko se?"
...kun valot himmenevät ja konsertti alkaa.
Pyhäinpäivän ja yhtä hyvin minkä tahansa muunkin hetken lukemiseksi sopii Deborah Underwoodin ja Renata Liwskan kuvakirja Ihan hiljaa (Karisto 2011), jossa kuvaillaan niitä arjen ja juhlan hetkiä, jolloin saa olla ääneti. Shhh...
Ihan hiljaa on kirja, jota ei voi eikä tarvitse analysoida. Sen lukeminen ja katseleminen antaa rauhoittavan kokemuksen, joka riittää itsessään. Etsin aina sanoja, tarinoita ja kielikuvia. Siksi yllätyin, että suoranaista kertomusta vailla oleva kirja voi sanoa niin paljon.
Underwoodin sanat ja Liwskan kuvat puhuvat keskenään. On hauska ajatella kaikkea niitä hetkiä, joilloin on ihan hiljaista, kuten silloin, kun sukeltaa veden alle, kun saa toivoa tai kun tajuaa, että kylpyvaahtoa tuli vähän liikaa. Ehkä vielä hauskempaa on kuitenkin katsoa kirjan eläinhahmoisia kuvia. Hikan pidätteleminen konsertissa, leipäkivien heittely parhaan ystävän kanssa tai eväiden lipsahtaminen maahan tuntuvat jotenkin erityisen merkitykselliseltä oivalluksen hetkiä tarjoavien kuvien kanssa. Ja nyt puhun ihan aikuisten oivalluksista, vaikka lapsetkin takuulla tästä kirjasta nauttivat. Liwskan kuvamaailma on kaunis ja suloinen, muttei liian siloiteltu, vaan pieniä hymynkareita aikaansaava.
Ihan hiljaa on niitä kirjoja, joita on vaikea arvioida, mutta helppo arvottaa. Tarinaahan tässä ei ole, mutta sitäkin hurmaavampi tunnelma. Hiljaisuus, edes pieniksi toviksi taaksejäävä kiire, tekee hyvää niin lapsille kuin aikuisillekin. Ne ovat sellaisia arvoja, joita haluan ainakin osin kantaa mukanani. Toki kiireellekin on aikansa ja pieni stressi voi joskus piristää, mutta elämän suvantokohdat ovat niitä hetkiä, joiden aikana oman jaksamisen kuvitteelliset akut latautuvat kaikkein parhaiten.
Luulen, kirja puhuttelee niin lapsia kuin ennen kaikkea aikuisiakin. Joskus on hyvä olla ihan - tai ainakin melkein - hiljaa.
******************** (kyllä, 20 tähteä viisivuotiaani mukaan: Tämä on ainakin kakskymmentä pistettä! Niin ihana. Ja niin erinomaisen onnistunut kuvituskin. Varsin pikkuvanha kommentti, eikö?)
Ihan hiljaa on oltu myös Lastenkirjahyllyssä.
