Kustantaja: Avain 2012
Graafinen suunnittelu: Satu Kontinen
Kotimainen tietokirja, huumoripainotteinen äitikirja
Sivuja: 304
Äiti, luontainen johtaja
Kirsi Piha sen tiesi. Äitiys todellakin valmentaa hienosti esimieheksi. Ja minä olen juuri tällainen ilmetty Äiti-johtaja!
Tämä tulee esiin mm. siinä, että olen [--]
- ratkaisukeskeinen.
(Nyt kerää noi lelut laatikkoon tai mä heitän ne roskiin.)
- motivoiva.
(Jos istut siinä kiltisti niin saat rusinan. No okei, kaksi.)
- ja itsekriittinen.
(No en todellakaan unohtanut antaa d-vitamiinia ja mitä sitten vaikka unohdinkin? Anna ite ne jatkossa jos kerta oot niin hyvä siinä, herra täydellinen!).
Jos olet äiti, etkö olekaan se tasapainoinen ja rauhallisesti hymyilevä kasvattaja, joka muistaa aina antaa lapselleen d-vitamiinit, ei koskaan sorru lahjomaan pienokaistaan herkuilla eikä koskaan osta ruoaksi nakkeja? Kun olit raskaana, niin pakkasitko sairaalakassiin jumppapallon ja Danten Jumalaisen näytelmän? Ai et. No, en minäkään. Vauvamaailma ei ole aina pastellivärinen idylli, jossa tuore äiti hymyilee madonnamaista hymyään täysimetyksen onnistuessa eikä lapsiperheessä voi välttää sotkua, väsymystä, turhautumista tai vanhempien tarvetta saada omaa aikaa.
Blogeistaan Salamatkustaja ja Project Mama tunnetut Satu Rämö ja Katja Lahti ovat kirjoittaneet vauhdikkaan ja värikkään kirjan Vuoden mutsi (2012). Vauvavuoteen keskittyvät teos käy hersyävän huumorin keinoin läpi äitiyden ulottuvuuksia raskaudesta synnytykseen, perhe-elämästä parisuhteeseen sekä yhteiskunnan äidille kohdistamista odotuksista aina supersuositun toisen kierroksen suunnitteluun. Kirjan tuotosta 10 prosenttia menee Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimen toimintaan, mikä on tietenkin erittäin kannatettavaa.
LAPSEN KANSSA EI AINA OLE HAUSKAA JA ILOISTA. Älä turhaan ahdistu, jos välillä eniten vituttaa kaikki. Jatkuvasti hymyileviä äitejä löytyy vain mainoksista. Synkästä päivästä selviytyy, kun himassa on salakätköjä. Piilota irtokarkkipussi kotiisi. Minimipanoksella maksimituotto.
Plussatuulet tai päikyt, kattia kanssa! Vuoden mutsi on niin hauska, että sitä lukiessani nauroin ääneen; en pelkästään tirskahdellut, vaan nauraa hekotin. Hauskuus syntyy sekä kirjan raikkaudesta että sen lämpimästä ja ymmärtävästä roisiudesta. Teos onnistuu olemaan vitsikäs ja tietopainotteinen samalla kertaa. Lukija yllättyy monin paikoin, kun välillä puhutaan vaipanvaihdosta ja paskalusikasta, sitten pian taas kerrotaan asiaa unikoulusta tai perhepedistä. Vaikka kirja on melkoista ilotulitusta, väsyttää sen kaupunkilainen vauhdikkuus ainakin paikoin tällaista hitaaseen elämään tottunutta humanistia. Mieleeni ei koskaan tullut hankkia kipsivalosta raskausmahastani tai ostaa kohtuammetta lapselleni, mille molemmille kirjoittajat toki nauravat itsekin. Olemattomalla bisneslogiikallani minun oli myös vaikea mieltää kotiani Oy Koti Ab:ksi, mutta toki yksivuotissyntymäpäivien kunniaksi tehty tuloskatsaus hymyilytti minuakin.
Kirjassa on myös muutama sellainen vitsi, joiden käyttöä ainakin itse olisin pohtinut. Äitiä luonteisena johtajana erittäin oivaltavasti pohtivassa listauksessa heitetään ilmaan kommentti: Ne vaatteet päälle heti paikalla tai mä myyn sut mustalaisille! Ymmärrän kyllä, ettei kirjaa kirjoittaessa tai sitä työstäessä voi tai tarvitsekaan ottaa kaikkea huomioon. Ajatus lapsen myymisestä mustalaisille pelkän humoristisen kommentikaan varjolla ei kuitenkaan mielestäni sovi edes särmikkääseen kirjaan. Tuo ajattelematon heitto on miltei klassinen esimerkki siitä, kuinka toiseutta edelleen tuotetaan huumorin varjolla. Nostamani esimerkki on toki vain yksi yksi pieni etnosentrinen virhe muuten aidosti hauskassa kirjassa.
Rämö ja Lahti osaavat nauraa vaikeillekin asioille. He esittelevät hysteerimatriisin ja pohtivat millaista on, kun seksi ei sujukaan. Hankalille asioille on terapeuttista nauraa, sillä äitiys on aina subjektiivista. Eikä kaikelle onneksi edes naureta, kuten vaikkapa synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Vaikka en ole kirjoittajien kanssa kaikesta samaa mieltä, ihailen heidän tyylitajuaan. Olenkin iloinen siitä tavasta, jolla Rämö ja Lahti ottavat huomioon sen, ettei moniin raskauden, synnytyksen tai vanhemmuuden mukanaan tuomiin asioihin voi oikeasti valmistautua. Ei voi olla varma, että se ennakkoon suunniteltu luomusynnytys onnistuu tai että oma vauva nauttisi hi-taastikaan tarjotusta soseruoasta tuttujen ja turvallisten maitoaterioiden jälkeen. Suurimmasta osasta äitiyden ihanuutta ja taakkaa kuitenkin selviää, ihan varmasti. Se on mielestäni Vuoden mutsin perimmäinen sanoma ja hyvä niin.
Erikseen on mainittava se, kuinka kaunis Vuoden mutsi on myös esineenä. Kirjan maatuskahahmot, leikkisä grafiikka sekä mahdollisuus lukea teosta myös sieltä täältä lisäävät sen houkuttelevuutta.
Olen hieman kateellinen kaikille niille naisille, jotka ovat raskaana tai joilla on vauvaikäinen lapsi, koska nyt vihdoin tullut juuri heille suunnattu kirja, joka on aidosti hauska ja oivaltava. Heille Vuoden mutsi antaa varmasti kaikkein eniten niin huumorinsa kuin tietopainotteisuutensa ansiosta. Koska itse elän esikoulu- ja päiväkotikäisen kanssa, ehdin kirjaa lukiessani pohtia jo mahdollisia jatko-osia Vuoden mutsiin. Aineksia kirjan sisällöksi sekä vertaistuen tarpeessa olevaa yleisöä olisi varmasti vaikka kuinka. En voi enää lahjoja lapsiani rusinoilla, mutta onneksi (hieman) epäterveellisemmät suklaakeksit ovat neljä- ja kuusivuotiaille ihan tarpeeksi motivoivia. Ja ne salakätköt kannattaa muistaa vielä pitkään, suklaapatukka tai kaksi kaapin ylähyllyllä pelastaa paljon. Äitikulttuurissa riittää ammennettavaa!
***½
Lukekaa myös Inan, Amman, Marian ja Villasukan kirjahyllyssä ajatukset kirjasta. Vuoden mutsi-blogiin pääsee tästä linkistä.
P.S. Lumiomena-blogi on nyt Facebookissa. Saa tykätä. :)
