Hanna Pylväinen: We Sinners
Kustantaja: Henry Holt and Company 2012
Kansi: ?
Sivuja: 188 (kindle edition)
Ulkomainen romaani, Yhdysvallat
"Well," she said. Se thought of the many available lies - she had to babysit, the baby was sick. There was always something, there was nothing like six younger siblings for providing an excuse. But in her mind a minister warned that she should always confess her faith, and it occurred to her, Jude watching her, that confession was what it was. And she confessed. She said things about the church, her voice shaking out of time with her knee. She listed, idly, some things she couldn't do - nail polish and movies and music with a beat.
Rovaniemen perhe, vanhemmat Warren ja Pirjo sekä lapset Brita, Tiina, Nels, Paula, Simon, Julia, Leena, Anni ja Uppu ovat Michiganissa asuva suomalaisjuurinen perhe, jossa englanninkieliseen arkipuheeseen sekoittuu suomen sanoja: puuroa, poijat, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Yhdeksän lasta ja kirkkokeskeisyys, synnintunto, houkutukset, ristiriidat ja lestadiolaisuus. Uskonto säätelee Rovaniemen perheen elämää, muttei tasapainota sitä, sillä niin lapset kuin omalla tavallaan vanhemmatkin kipuilevat ja rimpuilevat kodin, perheen, ulkopuolelta tulevien virikkeiden ja oman mielenmullistustensa pyörteissä.
Amerikansuomalaiset juuret omaava Hanna Pylväinen katsoo esikoisromaanissaan We sinners (2012) yhdysvaltalaisen lestadiolaisperheen arkea. Vaikka romaani on fiktiivinen, on Pylväinen itse kasvanut lestadiolaisperheessä ja sittemmin erkaantunut uskosta. Hän kysyy romaanissaan kysymyksiä, jotka saattavat olla hänelle itselleen tuttuja: Miltä tuntuu elää perheessä, joka on rakastava ja kiinteä, mutta silti niin kaukana siitä todellisuudesta, jossa suurin osa kaikista muista elää? Onko usko Jumalaan vahvempi kuin usko perheeseen? Ja mitä tapahtuu, kun epäily voittaa uskonnon? Tai ylpeys kaiken muun?
"You don't understand," she said. "You didn't grow up with this, I grew up with this. It's not just church, it's nor just anything. I love," she said --
We sinnersin keskiössä on perhe ja synti. Uskonto määrittää kaikkea, mutta koska usko on jotain niin perustavalla tavalla syvälle rakennettua, se ei ole Pylväisen romaanissa mikään irrallinen teema tai teologisen pohdinnan kohde. Pylväisen fokus on nimenomaan perheessä, joka kipuilee eri suuntiin, mutta on silti kasvanut tiiviisti ja tiiviiksi. Tiiviys ei kuitenkaan tarkoita samanmielisyyttä, vaan - kuten monissa suomalaisissakin lestadiolaisperheissä - sisarusparvesta moni rikkoo perheensä ja uskontonsa sääntöjä, muutama tekee totaalisen irtioton. Synti taas ilmenee monella tavalla. Toisaalta se on sarja herätysliikkeen omia sääntöjä: vihreä kynsilakka on väärin, televisio on väärin, tanssiminen on väärin. Toisaalta synti on myös kaikissa ihmisissä. Pirjokin syyllistyy syntiin tuntiessaan ylpeyttä kaikista yhdeksästä lapsestaan. Lukija saa itse tulkita, pitääkö synnintunnosta pyristellä irti, onko se edes mahdollista?
Pylväinen kirjoittaa hyvin. Hän ei syyllistä eikä saarnaa, vaan kirjoittaa Rovaniemen perheen elämän arkiseksi, luontevaksi. Hänen henkilöhahmoillaan on tilaa hengittää, vaikka monilapsisen perheen fyysiset seinät ovatkin ahtaat ja kirkon penkki kova. Ahdasmielinen uskonnollisuus, maallisen maailman houkutukset sekä valintojen moninaisuus ja vaikeus tuovat raikkaan ristiriidan tuon oman tilan sekä kodin ja kirkon välille. Rovaniemen perheen eri jäsenet saavat äänensä kuuluviin, kun jokaisessa luvussa perheen elämää tarkastellaan eri näkökulmasta. Esimerkiksi New Yorkiin muuttanut ja perheestään irtioton tehnyt Tiina näkee asiat toisin kuin sisaruksista uskovaisin Brita, joka odottaa seitsemättä lastaan ja riskialttiisti myös seitsemättä keisarileikkaustaan. Eri näkökulmien vuoksi We sinners rakentuu kaleidoskooppimaisesti valottaen eri puolia Rovaniemistä, Michiganista ja lestadiolaisuudesta. Kirjan rakenne on samalla kertaa sekä rikkaus että heikkous. Pidän moninäkökulmaisista kirjoista ja Pylväisen teksti on nautittavaa luettavaa. Toisaalta romaanina We sinners hajoaa liikaa, jännitteidentäyteinen kirja ei juonelliselta kaareltaan täysin kanna, mutta perhekuvauksen vahvuus ja uskonnollisen elämän kiihkoton kuvaus paikkaa hienosti sitä, mikä tarinallisuudesta jää vajaaksi.
Suomalaisille lukijoille kirja on erityisen viehättävää amerikkalaista luettavaa, sillä We sinners yhdistää onnistuneesti amerikkalaisen keskiluokan elämän - tosin uskonnollisella fanatismilla kuorrutetun - pianotunteineen, ruoanlaittoineen ja raskauksineen sekä amerikansuomalaisten vanhaa kotimaata kohtaan ilmenevän rakkauden, joka näkyy muun muassa suomalaisissa nimissä, halussa lähteä opiskelemaan Suomeen sekä kirkon yhteisöllisessä elämässä. Karvosen pojat, Karvonen boys, ovat melkein kaikkien lestadiolaistyttöjen haaveissa ja kun tulee hoppu, kuuluvat Pirjon (jonka nimeä amerikanaasialainen Jason ei edes kuvittele osaavansa lausua oikein) puheessa suomalainen äkkiä, nyt. Pylväinen tuottaa suomalaisesta, etenkin lestadiolaisesta, kulttuurista omanlaistaan etnisyyttä. Lestadiolaisuutta ei syyllistetä eikä ihmetellä, mutta jossain määrin sitä selitellään etenkin kirjan muusta kehyksestä eroavassa viimeisessä luvussa.
We sinners on vahva kuvaus perheestä, jolle uskonto antaa juuret ja siivet: juuret, jotka eivät vahvuudestaan huolimatta kiinnitä ihmisiä edellisten sukupolvien hengelliseen ketjuun ja siivet, jotka kuljettavat kauas, mutta eivät kokonaan pois. Toivon, että Rovaniemen "syntistä" perhettä käsittelevä romaani on tulossa jonkun kotimaisen kustantamon julkaisuohjelmaan. Sen verran vakuuttava, ilmava, kaunis ja turhasta riisuttu romaani se on.
****
