Celeste Ng: Kadonneet sydämemme

Celeste Ng: Kadonneet sydämemme Gummerus 2023 Our Missing Hearts 2022 Suomentanut Taina Helkamo Kansi Jenni Noponen 247 sivua Arvostelukappale Yhdysvaltalainen romaani

Hän kävi lainaamassa kirjoja joka päivä silloin, kun vielä kirjoitti runoutta. Ennen kuin hänestä tuli vallankumouksen ääni.
Kirjastonhoitaja naurahtaa, ja hänen naurussaan on katkera sävy. Hän sulkee silmänsä ja lausuu melodisesti ulkomuistista.
Kaikki kadonneet sydämemme
Ympäriinsä sirotellut, itävät toisaalla.

Amerikkalainen kulttuuri täytyy säilyttää, vaikka lakien avulla. Kaikki epäisänmaallinen on epäilyttävää ja rangaistavaa. Erityisesti aasialaistaustaisia vainotaan. Lapsia pakkosiirretään pois vanhempiensa luota, kirjastoista on poistettu kirjoja.

Kaksitoistavuotiaan Birdin äiti Margaret Miu on kiinalaisjuurinen amerikkalainen runoilija. Ja yksi kirjailijoista, joiden teoksia ei ole enää saatavilla – eikä äitiä voi enää tavata, hän on jättänyt perheensä kolme vuotta sitten. Birdin isä vaikenee äidistä, jonka runo Kadonneet sydämemme on yksi vastarintaliikkeen symboleista. Äidin teoksiin tuntuu liittyvän myös maanalainen kirjastonhoitajien verkosto.

Taas dystopia, voisin sanoa. Kiinalaisjuurisen amerikkalaiskirjailijan Celeste Ngin tuore, viime vuonna ilmestynyt ja tänä vuonna suomeksi julkaistu, romaani Kadonneet sydämemme kertoo mahdollisesta tulevaisuuden maailmasta, kuten myös tammikuussa lukemani Emily St. John Mandelin teos Asema 11. En välttele dystopioita, mutten myöskään ole lajityyppiin erityisen ihastunut. Siksi onkin (itseni, heh) kannalta kiinnostavaa, miten näiden kirjojen lisäksi katson puolisoni ja esikoiseni kanssa sarjaa Last of Us.

Ngin romaanista kiinnostuin kirjailijan vuoksi. Pidin paljon muutama vuosi sitten julkaistusta romaanista Tulenarkoja asioita, joka tarkkanäköisesti ja viihdyttävästi pureutuu hyväosaisen asuinalueen sosiaalisiin suhteisiin ja yhteiskunnallisiin kerrostumiin. Kadonneet sydämemme on tässä suhteessa osin hyvin erilainen ja paikoin samanlainen: se on dystopiaa eikä kyse ole naapuriyhteisöstä, mutta myös se kuvaa perhettä ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Tällä kertaa perhe on hajonnut tai hajotettu, äiti kadonnut, lapsi koetetaan sulauttaa mahdollisimman samanlaiseksi kuin kaikki muutkin. Ympärillä tapahtuu hirvittäviä asioita, ihmiset yrittävät tulla toimeen ja olla osa valtavirtaa. Ngin kerronta tempaisee heti mukaansa tarinaan, jossa pelko ja ennakkoluulot muuttavat kokonaisen valtion toimintatapoja ja lakeja.

Vaikka romaanin sydän (!) on vakava, on se osin myös aikuisten satu. Birdin matka äitiä etsimässä noudattaa kuin saduista tuttua kaavaa: vaarat ja avustajat, kulkeminen, löytäminen. Ng luo taianomaisia maailmoja: synkeitä ja hetkittäin kauniita holvikaarineen ja korkealta avautuvine näkymineen. Paikoin kerronnassa elää suorastaan dickensläinen henki. Myös kirjasto on sivistyksen ja sananvapauden tyyssija: huimaavan paljon, loputtomasti kirjoja – kunnes huomaa, että kirjoja on poistettu, että että riveihin on jäänyt aukkoja kuin puuttuvia hampaita.

Kadonneet sydämemme on dystopia ja lukuromaani, koukuttava ja aiheestaan huolimatta myös viihdyttävä teos, jonka ytimessä ovat sanojen valta, perhesiteet sekä tärkeys toimia oikeamielisyyden ja demokratian puolesta.

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita
Gummerus 2019
Little Fires Everywhere 2017
Suomentanut Sari Karhulahti
Kansi Jenni Noponen
384 sivua (ennakkokappale kustantamosta)
Amerikkalainen romaani


Oli parempi pitää silmällä intohimon kipinää ja luovuttaa se sukupolvelta toiselle varovaisesti kuin olympiasoihtu. Tai ehkä sitä täytyi vaalia kuten ikuista tulta, jotta se muistuttaisi valosta ja hyvyydestä eikä sytyttäisi – ei voisi sytyttää – mitään palamaan. Jotta se olisi hallinnassa. Kesytetty. Sopeutunut vankeuteen. Tärkeintä oli välttää isot roihut.

Jotkut asuinseudut ovat sellaisia, että niissä asuu vain hyviä ja säntillisiä ihmisiä, ja joiden pihat ovat kunnossa ja jokaisella asukkaalla asemansa ja paikkansa. Tällainen näennäinen idylli on myös Shaker Heights. Ei siis ihme, että Elena Richardson, paikallislehden toimittaja, viihtyy siellä perheensä kanssa. Idylli saa säröjä, kun Richardsonien vuokraamaan taloon muuttaa taiteilija Mia Warren yhdessä tyttärensä Pearlin kanssa. Ja eipä aikaakaan, kun Richardsonien lapset, Lexie, Trip, Moody ja Izzy, ystävystyvät Pearlin kanssa – ja enemmänkin. Elenalle Mia tarjoaa arvoituksen, josta on otettava selvää.

Joskus niin kutsuttu lukuromaani ei viihdytä puoliksikaan niin paljon kuin odottaisi. Toisinaan taas lajin kirja vie mukanaan niin, että muutamassa tunnissa lukee miltei koko romaanin. Ensin mainittu kävi Liane Moriartyn uusimman romaanin kohdalla ja mitä kauemmin sen lukemisesta on aikaa, sitä vahvemmin ajattelen näin. Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista oli melkein ajanhukkaa. Harmi. Mutta nyt esittelyssä olevan romaanin kanssa kävi onneksi toisin. Celeste Ngin Tulenarkoja asioita oli jäädä minulta lukematta mitäänsanomattoman kannen vuoksi (yleensä ihailen taitavan Jenni Noposen kansia, upeita!), mutta ystäväpiirissäni kirjaa kehuttiin ja otin sen yhdeksi reissulukemiseksi Italiaan. Ja kas, kävi niin että luin noin kaksi kolmasosaa jo lentomatkalla Milanoon.

Tarina vei ja viihdytti niin, että olen valmis julistamaan Ngin romaanin lajityyppinsä, vetävän lukuromaanin, parhaimmistoon kuuluvaksi – ihan sinne Moriartyn parhaimpien teosten rinnalle. Tulenaroissa asioissa on kaikki kohdallaan: yhteisökuvaus, pientä jännitystä kantava juoni, miljöö, asioiden punoutuminen yhteen… Erityisen kiinnostavasti Ng kuvaa toisaalta naisten keskinäistä kulttuuria, toisaalta äitiyttä, erilaisia tapoja olla vanhempi.

Lukuromaaniin sopii hyvin arvoitus, joka määrittää osaa juonesta: mikä on Mian ja Pearlin tarina? Ja siihen liittyen: mikä on vastuuta, mitä oikein tekemistä, millaisia ratkaisuja voi tehdä itselleen? Arvoitusta värittävät moraali ja etiikka. Tai on teoksessa toinenkin arvoitus: miksi kirjan alussa roihuava tulipalo on sytytety? Mitä sitten? Kohta jos toinenkin saa silmät kostumaan, muttei liiaksi, sillä tarina vie. Oivasti nimetyssä romaanissa (Little fires everywhere, suomenkielinenkin nimi kuvaa sisältöä erinomaisesti) pienet palot eivät pysy piilossa, iso roihahdus – konkreettisesti ja vertaiskuvallisesti – on tulollaan.

Ng kirjoittaa arvoitusromaaniinsa onnistunutta ajankuvaa. Koska romaani sijoittuu 1990-luvulle, on mukana annos nostalgiaakin: ajan bändit, tv-sarjat jne. riemastuttavat aikakauden muistavia lukijoita (voisin sanoa, että ehkä meitä kaikkia, mutta toisaalta vuonna 1999 syntyneet, jotka eivät voi muistaa vuosikymmentä mutta voivat lukea tämän romaanin, ovat nyt 20-vuotiaita, mikä jaksaa hämmästyttää: ajan kulu!).

Ngin luomat hahmot ovat osin karikatyyrisinäkin onnistuneita, oikeanlaisia. Tietyt kliseet, kuten täydellinen perheenäiti ja rajoja rikkoja taiteilija, sovittuvat mainiosti romaaniin etenkin, kun asiat (tietenkin) muuttuvat tarinan edetessä. Kaikki hahmot eivät kasva, toiset jäävät etäälle, mutta joistakin tulee läheisiä.

Kaikki soljuu kuin elokuvassa tai tv-sarjassa ikään, ja tämän voi ottaa tällä kertaa kehuna. Ei siis ihme, että kirjasta onkin tulossa minisarja, jota tähdittää aina yhtä ihastuttava Reese Witherspoon (jonka kirjajuttuja kannattaa muuten seurata Instagramissa). Onnistuessaan sarja viihdyttänee kaikkia, jotka ovat pitäneet HBO:n Big Little Lies -sarjasta. Mainitusta sarjasta saankin oivan aasinsillan alussa mainitsemaani Moriartyyn. Ngin romaani vertautuu hyvin Moriartyn parhaimpiin teoksiin ja uskoisin, että Moriartyn ystävät ihastuvat Tulenarkoihin asioihin.

Mitäpä sitä enää muuta sanomaan, kuin että Tulenarkoja asioita tarjoaa kestonsa verran nautittavaa luettavaa, jossa on myös yhteiskunnallisia teemoja – ainakin lomatarpeisiksi. Voi, miten viihdyin!