Näytetään tekstit, joissa on tunniste MacMahon Kathleen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MacMahon Kathleen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kathleen MacMahon: Näin se päättyy


Kathleen MacMahon: Näin se päättyy
Kustantaja: Bazar 2013
Alkuteos: This How It Ends 2012
Suomennos: Jaakko Kankaanpää
Mistä: Kustantamosta
Sivuja: 446 (ennakkokappale)
Irlantilainen romaani

Kun avaa television ja kuulee sadannen kerran, että asuntomarkkinat sukeltavat. Kun kuulee ennustettavan, että lamasta tulee odotettua pidemoi, että se käy odotettua kalliimmaksi, ei oikeastaan hämmästy. Koska tuntuu selvältä, että näinhän siinä tietysti kävi, koska tuntuu epäselvältä, että asiat ovat saavuttaneet luonnollisen päätepisteensä.
Mutta täytyy muistaa, että silloin kukaan ei tiennyt, miten se kaikki päättyisi.


Addie on nelikymppinen irlantilainen arkkitehti, joka elää merestä ja uimisesta. Hän kulkee rannoilla Lola-koiransa kanssa ja huolehtii lääkäri-isästään. Bruno on amerikkalainen pankkiiri, joka työnsä menetettyään matkustaa Irlantiin etsimään sukujuuriaan. Hän kuuntelee Bruce Springsteenia ja lukee Barack Obaman kirjaa Unelmia isältäni.  Puoli maailmaa toivoo Obaman valintaa Yhdysvaltain presidentiksi, Irlanti kouristelee talousvaikeuksissa. Addie ja Bruno kohtaavat rannalla, eivät kuitenkaan sattuman oikusta.

Blogeissa on alkanut nyt Suomen pakolaisavun lukutaitokampanja, johon aion itsekin osallistua novelliviikollani. Sitä ennen luin kuitenkin Kathleen MacMahonin  juuri ilmestyneen romaanin Näin se päättyy, ja vaikkei se olekaan novellikokoelma, lasken senkin mukaan lukutaitolahjoitustani lisääväksi kirjaksi. Näin se päättyy on juuri nyt ajankohtainen kirja, sillä MacMahon vieraili Suomessa tällä viikolla. Minua romaanissa houkuttivat irlantilaisuus sekä vetävän lukuromaanin kaipuu.

"Kuinka ihmeellinen koira!"
Se oli kauneinta, mitä Lolasta oli koskaan sanottu. He olivat tulossa pois vedestä uintinsa jälkeen. Kaksi vanhaa naista istui kivipenkillä uimapuvuissaan ja toinen sanoi toiselle: kuinka ihmeellinen koira. Ja Addie oli niin ylpeä siitä, että oli sen ihmeellisen  koiran omistaja. Uimarikoira Lolan.


Heti alkusivuilla MacMahonin romaanissa tulee vastaan meri: Irlannin rannikko, Dun Laogharien satama, Howt Head, pilvet ja merilinnut. Merellä ja uimisella on keskeinen rooli kirjassa, jonka tunnelma on syystalven harmaa. Harmautta rikkoo tietenkin henkilökaarti, johon Addien ja Brunon lisäksi kuuluvat Addien sisar Della lapsineen sekä Addien ja Dellan isä Hugh. Lisäksi mukana on joukko muita sukulaisia, edesmenneitä tai kaukana asuvia. Maailmanpolitiikka ja populaarimusiikki siivittävät tarinaa.

Näin se päättyy kuuluu niiden lukuisten kirjojen joukkoon, joiden rakkaustarinaan mahtuu sekä suloa että kirpeyttä. Tarina ja tunnelma molemmat kantavat kumpaakin mukanaan. MacMahonin kieli on sopivan arkista, mutta kaunista. Jaakko Kankaanpään suomennos on kauttaaltaan laatutyötä, mutta ennakkokappaleen on jäänyt muutama pikkuvirhe. Mitään uutta MacMahonin teos ei lukuromaanien saralle tuo: kerronta, tarina ja asetelma ovat tuttuja monista muista romaaneista. Kyseessä on siis keskivertolaadukas romaani, jonka tunnelmassa on samaa merellisyyttä ja haikeutta kuin Susan Fletcherin Meriharakoissa, mutta vähemmän voimallisesti. Siinä on myös Maeve Binchyltä tuttua arkea, muttei niin irlantilaisesti, vaan sävy on vakavampi.  Kirja on kuitenkin omalla sarallaan miellyttävä lukukokemus. Se on sydämeenkäyvä, muttei imelä, vaan pikemminkin raikas. Sen sivujuonteena olevat politiikka ja Irlannin talousromahdus tuovat Addien, Brunon ja muiden elämään ajankuvallista kiinnostavuutta.

Tunnelma on odottava: miten kaikki päättyy? Ja miksi? Romaani päättyy tietenkin aina, mutta MacMahonin romaanissa on alusta saakka pohjustusta loppua varten. Se lisää jännitettä kirjan lukemista kohtaan, sillä lukija ei edes tiedä, mikä kirjassa päättyy ennen kuin romaani on luettu loppuun. Itse asiassa MacMahon taitaa leikitellä ajatuksella itsekin: eräässä kirjassa käytävässä keskustelussa sanotaan, ettei hyvä kirjailija koskaan paljasta loppua.

Näin se päättyy on luku- ja rakkausromaaniksi kirja paikallaan. Sen haikeahkossa, merellisessä tunnelmassa on viipyilevyyttä ja irlantilaisen harmaan ydintalven monia sävyjä.

P.S. Äiti, sinun pitää lukea tämä kirja!