Auli Leskinen: Petojen aika
Kustantaja: WSOY 2013
Kannen kuva: Michel Nashin perheen arkisto; Päällys: Timo Kelaranta ja Martti Ruokonen
Sivuja: 331
Mistä: Arvostelukappale
Kotimainen, Chileen sijoittuva romaani
Kello oli kuusi, keskiviikkopäivä, kokonaan kuolemalle omistettu. Aamu kohosi hyisten Andien takaa ja valaisi aamuyön valossa sinertävän Atacaman autiomaan. Pian taivaan tulipallo nousisi valtaistuimelleen kiusaamaan Pisaguan vankeja.
Sotilasvallankaappaus oli alkanut Valparaison satamassa edellisenä aamuna. Sen musta siipi oli levinnyt yli maan vastoin uskoani ihmisessä versoavaan hyvään. Armeijan valtaannousu oli ollut nopea väkivoiman keskitys, lyhyt kuin karateisku.
Noin kirjoittaa Michel Nash Pisaguan vankileirillä 12. syyskuuta 1973. Chilessä on edellisenä päivänä tapahtunut sotilasvallankaappaus. Presidentti Salvador Allende on kuollut ja vallan on ottanut kenraali Augusto Pinochet. Maassa alkaa vuosien diktatuuri, jonka aikana lukuisia ihmisiä otetaan vangiksi, tapetaan tai he "katoavat". Yksi katoavista on Michel Nash, nuori kirjallisuudenopiskelija. Michelin tyttöystävän Cristinan perhe on äitiä lukuun ottamatta avoimen vasemmistolainen. Vallankumous hajottaa perheen: isä vangitaan, isoveli pakenee Suomeen, äiti on koko ajan omituinen. Cristina löytää oman tiensä poliittisesta vastarintaliikkeestä ja joutuu vangituksi. Villa Grimaldissa häntä kidutetaan, hänet halutaan saada tunnustamaan tekonsa - ja myös ne teot, joita hän ei ole koskaan tehnyt.
Auli Leskisen esikoisromaani Petojen aika kertoo chileläisen Rojasin perheen tarinan aina vallankaappauksen vuosista 1990-luvun alkuun saakka. Keskitysleirissä kidutettavaksi joutuva Cristina alkaa myöhemmin kirjoittaa vaiheistaan, niin totuudesta kuin petoksestakin. Leskisen kirja on fiktiota, mutta Michel Nash eli oikeasti ja katosi Pinochetin hallinnon aikana. Diktatuurin päätyttyä hänen perheensä nosti syytteen Pinochetiä vastaan. Vallankaappauksen päivämäärä, 11.9., tunnetaan Petojen ajan takakansitekstin mukaan pedon lukuna.
Oma mieli on pakopaikka. Se joka löytää tien itsensä suojattuun ytimeen, voi pelastua. Siellä on suljettu ydin, jonne tuntamattoman penis, sähköelektrodit ja lyönnit eivät yllä.
Jokaisella ei ole sellaista paikkaa sisällään. He ovat kaikkein surullisimpia. Sisäinen piilopaikka auttaa vankia irtoamaan ruumiistaan ja katselemaan omia jäseniään kuin outoja, kellertäviä ja pitkulaisia kehon jatkeita, joista tunto on osin jo kadonnut. Jotkut vangit irtoavat itsestään perusteellisesti, eivätkä palaa itseensä, heidän sielunsa lentää pois.
Petojen ajan nimi on hyvin mietitty. On selvää, että diktatuurin sotilaat ovat petoja, mutta peto voi olla kuka tahansa. On sanoja, joita ei voi lausua; Suu ei suostu muotoilemaan tavuja, joista rakentuu sana petos, traición. Totuus on valhetta ja valhe totta silloin, kun ihmisiä tarpeeksi piinataan ja heitä käsitellään tavoilla, joita ei voi edes sanoin kuvailla - paitsi, että Leskinen voi.
Kirjassa tapahtuu hirveitä asioita. P.S. Rakastan kirjoja -blogin Sara kirjoittaa, että Petojen aikaa ei lueta, vaan se eletään. Että lukemisen jälkeen oma elämämme - kenen tahansa - on kuin se olisi vuorattu pumpulilla. Olen Saran kanssa samaa mieltä ainakin siitä, että Leskisen onnistuu muuttaa Chilen historian rankimmat kokemukset eläviksi ja konkreettisiksi. Silti Petojen aika ei mässäile tai tirkistele, vaan kertoo sen, mikä on kerrottava ja mikä ansaitsee tulla kerrotuksi. Rojasin perhe on kuvitteellinen, mutta se voisi olla tosi.
Kaiken Leskinen kirjoittaa toisaalta toimittajan tarkkuudella: paikoin romaani taustoittuu tutkivan jourmalismin (ja journalistin) otteella, hyvin tarkasti. Mutta ennen kaikkea Petojen aika on romaani niin juonenkaareltaan kuin henkilöidensä osaltakin. Leskinen tarkastelee Chilen tapahtumia pintaa syvemmältä, suorastaan kouraisevista syvyyksistä, ihmismielen - joukkotyhmyyden, pakotettujen sielujen - pimeimmistä puolista. Millaisia petoja ihmiset voivat toisilleen ollakaan! Romaani on moniääninen ja -kerroksinen. Leskinen kirjoittaa usean henkilöhahmon näkökulmasta, voimakkaimmin Cristinan. Vaikka vallankaappauksen kauheudet ovat keskiössä, on Petojen aika myös romaani perheestä, jonka jokainen jäsen kokee erilaisen kohtalon: kuka selviytyy ja kuka ei - ja miten. Perhedynamiikan ja vankilan kauheuksien lisäksi Leskinen kuvaa arkea Chilessä, maan yhteiskuntaluokkia, arkea ja toivonrippeitä ja luonnon kiertokulkua.
Petojen aika ei päästä lukijaansa helpolla, koska se kertoo niin paljon. Se kuitenkin on kirja, joka ansaitsee tulla luetuksi. Jos Leskisen romaania pitäisi luonnehtia yhdellä ainoalla sanalla, olisi tuo sana väkevä.
--
Helsingin Sanomien esikoispalkinnon saaja julkistetaan huomenna. Olen lukenut nyt ehdokkaista puolet: Harnon, Pekkolan, Miettisen, Muinosen ja nyt Leskisen kirjat. Pihkatappi ja Avioliittosimulaattori odottavat hyllyssäni. Voimakkaimmin minua ravisteli Leskisen romaani ja Muinonen vaikutti muuten, mutta huono ei ole lukemistani yksikään. Jännityksellä odotan, mikä kirja valitaan voittajaksi.
Olen itse syntynyt Chilen vallankaappauksen vuotena. Näillä ei toki ole asiayhteyttä, mutta ehkä tästäkin syystä Chilen tapahtumat ovat kiinnostaneet minua ihan erityisen paljon.
