Elisa Dusa Shuapin: The Pachinko Parlour

 

Elisa Dusa Shuapin: The Pachinko Parlour
Daunt Books Originals 2022
Alkuteos Les Billes du Pachinko
Englanniksi kääntänyt Aneesa Abbas Higgings
171 sivua
Ranskalais-korealainen romaani

I'd like to go out to a museum, leave the neighbourhood, but my grandmother worries so much when I go out. I hear her humming a lullaby in Korean, always the same one.

Kolmekymppinen Claire on viettää kesää korealaisten isovanhempiensa luona Tokiossa ja tahtoisi viedä heidät lomalle synnyinmaahansa. Korealais-sveitsiläinen Claire alkaa opettaa kymmenvuotiaalle Mieko-tytölle ranskaa tämän äidin tyhjässä hotelissa. Kaksikko ystävystyy, ja Mieko haluaisi vierailla Clairen isovanhempien Pachinko-pelihallissa.

Elisa Shua Dusapinin The Pachinko Parlour on romaani, jonka keskiössä ovat identiteetti sekä ylisukupolvinen, kenties ikuinen vierauden ja toiseuden tunne. Vierautta kokee tietenkin päähenkilö Claire, jonka elämä on enimmäkseen Euroopassa ja toisaalta isovanhempiensa luona. Isovanhemmat elävät korealaista elämää Japanissa, nuori Meiko taas ihailee alppimaisemista tuttua Pikku-Heidiä.

Kerronnaltaan kauniisti soljuvan romaanin tunnelma on unenomainen – ja samalla jotenkin tosi cool.

Clairen päivät kuluvat jotenkin, Tokio piirtyy monikerroksisena – kiinnostavaa muuten, että Uenon alue on mukana tässäkin romaanissa, viime vuonnahan luin Yū Mirin romaanin ”Uenon asema” – on eloa ja yksinäisyyttä. Monet yksityiskohdat ovat kiinnostavia, ihastuttavia ja tarpeeksi tuttuja, jotta niistä saa helposti kiinni: joutilaat hetket, musiikki, kissat (tulee melkein mieleen Miyazakin elokuvat, vaikkei Dusapinin romaanissa ole mitään yliluonnollista), Monopolin pelaaminen, Disney ja Pikku-Heidi. Moderni, sekoittunut maailma, toisaalta korealaiset perinteet ja Pachinko-halli.

Toissa kesänä luin Dusapinin Talven Sokchossa. Sen tavoin myös The Pachinko Parlour on vähäeleinen ja silti rikas, tunnelmaltaan elokuvamaisenkin visuaalinen kirja, joka jättää jäljen. Molempien lukemista rakastin. ♥

P.S. Dusapinin romaani ilmestyy pian suomeksi nimellä ”Pachingo-kuulat” Siltalan kustantamana.

Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella

 

Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella
Siltala 2023
Hiver à Sokcho 2016
Suomentanut Anu Partanen
Graafinen suunnittelu Luke Bird / Tuula Mäkiä
148 sivua
Ranskalais-korealainen romaani

"Miksi tuli Sokchoon talvella?"
"Kaipasin rauhaa."
"Valitsit oikean paikan", naurahdin.
Hänen ilmeensä ei värähtänytkään. Ehkä ikävystytin häntä.

Kirjan kansi on yhtä värikäs kuin mitä sen tapahtumapaikan, talvisen Sokchon mielenmaisema velvoo harmaan (ja neonvalojen) eri sävyissä. Koreoiden rajamaisemissa, juuri ja juuri Etelä-Korean puolella sijaitseva Sokcho on talviaikaan hiljainen lomakaupunki. Siellä käy kuitenkin väkeä, kuten kauneusleikkauksista toipuvia naisia tai tällä kertaa ranskalainen sarjakuvataiteilija, joka saapuu hiljaiseen pensionaattiin. Pensionaatissa työskentelevä nuori nainen kiinnostuu sarjakuvapiirtäjästä eikä vähiten siksi, että juuriltaan puoliksi ranskalainen.

Elisa Shua Dusapinin romaani Sokcho talvella on vähäeleinen, konkreettinen ja viitteellinen romaani, jonka hiljaisen pinnan alla on valtavasti tunteita, ihmissuhteiden ristiriitaisuuksia, sukupolvieroja sekä erilaisista odotuksista ja niiden aikaansaamista jännitteistä rakentuvia mielikuvia.

Romaani on samalla kertaa pieni ja suuri, tai oikeammin jopa raskas, kuvaus toiseudesta ja ulkopuolisuudesta niin oman kulttuurin sisällä kuin sen reunoilla ja ulkopuolellakin. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia, paljon on rivien välissä: äiti, poikaystävä, sarjakuvataiteilija. sekä erilaisista ja usein ääneen lausumattomista odotuksista, joita ihmisten välillä on.

Dusapinin kerronnassa on sekä symboliikkaa että konkretiaa, jotka molemmat näkyvät esimerkiksi ruokakuvauksissa. Kalatori tuoksuu, ruoanvalmistuksella osoitetaan taituruutta ja valtasuhteita: ruoan valmistaminen ja toisen valmistaman aterian välttely merkitsevät paljon, joko suoraan tai rivien välissä.

Sokcho talvella on hallittu, pieni ja suuri romaani: melankolinen ja tunnelmaltaan pysähtynyt – kuin vuorokaudet talvisessa Sokchossa. Lähtökohtaisesti pidän tällaisista hiljaisista ja hieman omilla raiteillaan kulkevista pienoisromaaneista, joten eipä ihme että ihastuin talviseen Sokchoonkin.