Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
WSOY 2017
Murder on The Orient Express 1934
Suomentanut Jaakko Kankaanpää

Ulkoasu Martti Ruokonen

310 sivua

Brittiläinen jännitysromaani

Hercule Poirot makasi valveilla ja tuijotti kattoa. Miksi asemalla oli niin hiljaista? Hänen kurkkuaan kuivasi. Hän oli unohtanut tilata yöksi kivennäisvettä. Hän katsoi taas kelloaa. Vasta neljännestä yli yhden. Hän päätti soittaa konduktööriä ja tilata kivennäisvettä. Hänen sormensa ojentui kohti kelloa, mutta pysähtyi sitten, kun helähdys jostain muualta särki hiljaisuuden.

Ylellinen juna kiitää Euroopan halki, on yö ja matka tyssää Jugoslaviassa. Lumentulo on tukkinut raiteet. Hercule Poirot havahtuu, mutta jatkaa uniaan. Aamulla häntä tarvitaan: on tapahtunut murha, amerikkalainen miljonääri Rachet on puukotettu. Koska junan ulkopuolella lumessa ei ole minkäänlaisia jälkiä, on syyllinenkin vielä junassa. Poirot saa aika kovan pähkinän purtavakseen.

Oletteko enemmän neiti Marple- vai Hercule Poirot -ihmisiä (ja hahaa, Anna tai Emilia, pakko kysyä tyttökirjakysymys tässä saman tien)? Miellyttääkö enemmän ovela ja nokkansa kaikkialle pistävä ikäneito vai hieman omahyväinen belgialainen viiksiniekka? Makuasioita! Hiljattain elokuvateattereihin tullut Idän pikajunan arvoitus pitänee Hercule Poirotin nyt monen mielessä. Agatha Christien klassikkodekkarista on ilmestynyt myös uusi suomennos.

Voisikin pohtia, mihin tarvitaan uusia käännöksiä, kun entisetkin ovat luettavia. Idän pikajunan arvoituksen edelliset käännökset pohjautuvat kaikki Leena Karron alkujaan vuonna 1937 tekemään suomennokseen. Niitä on sittemmin tarkastettu, mutta tällainen klassikkoromaani oli oikeastaan jo enemmänkin kuin aika saada uudelleen suomennetuksi. Kaiken lisäksi uusi suomennos on oivallinen. Jaakko Kankaanpään käännöstyö on sujuva, varsin raikas ja otteessaan pitävä.

Dekkarien ystävät eivät varmasti juuri esittelyjä Idän pikajunasta kaipaa. Niille, jotka eivät kirjaa tunne, kerron että kokonaisuus on - tietenkin - perinteisellä tavalla upea: juna tarjoaa oivat puitteet suljetulle yhteisölle ja rajaa ihmisjoukon tietyn kokoiseksi (henkilöitä on silti runsaasti, mutta jokaisella on sen verran selkeät luonteenpiirteet, että heidät erottaa toisistaan). Dialogivetoinen tarina pureutuu tehokkaasti ihmisten motiiveihin, joita riittää. Tarina sekoittaa omaa nykyhetkeään menneisyydessä tehtyihin sopimuksiin ja vuosien takaiseen lapsenryöstöön. Murha voisi olla täydellinen, jos vaan taitava Poirot ei olisi sattunut samaan junaan.

Vaikka olin nähnyt Idän pikajunan arvoituksen David Suchetin tähdittämänä tv-elokuvana (en ollut lukenut sitä kirjana tätä ennen), en muistanut enää loppuratkaisua. Toki lukiessani moni asia palautui mieleen ja juuri ennen loppuhuipennusta ratkaisu palasi mieleeni. Tästä huolimatta ällistyin jälkeen Christien nerokkaasti punomasta juonesta: miten ovela!

Idän pikajunan arvoitus on syystäkin yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista jännityskirjoista.

Palaan vielä kysymykseen Marplesta ja Poirotista. Minä olen aina ollut enemmän neiti Marplen ystävä, koska osin kasvoin hänestä tehtyjen tarinoiden parissa: Agatha Christien Marplet olivat ensikosketukseni kirjaston aikuisten osaston kirjoihin, kuten varmasti monella muullakin, ja 1980-luvulla näytetty tv-sarja oli ensimmäisiä ns. aikuisten sarjoja, joita ala-asteikäisenä sain katsoa. Neiti Marple lie siis aina lähempänä minua. Poirotiin tutustuin vasta aikuisena. Idän pikajunan arvoitus muistutti, että tuo viiksekäs belgialainen tyyliniekka ratkaisee rikokset erinomaisesti. Uusi suomennos muistutti vielä siitä, että vaikka Poirotin ajan maailma kuuluu menneisyyteen, fiktiivinen belgialaissalapoliisi voi oikein hyvin.

Kirjamatsi 2: neiti Marple vs. neiti Marple (kirja ja e-kirja)

Agatha Christie: Syyttävä sormi
WSOY 2010
Alkuteos: The Moving Finger 1943
Ulkomainen rikosromaani, Iso-Britannia

Agatha Christie: The Case of the Perfect Maid
Kindle Edition (luettu iPadin Kindle-sovelluksella)
Julkaistu alunperin teoksessa Miss Marple's Final Cases and Two Other Stories 1979
Kirjoitettu?
Ulkomainen jännitystarina, novelli, Iso-Britannia


Toukokuussa esittelin kaksi äänikirjaa Kirjamatsi ("Ei-ihan-celebrity-death-match) -otsikon alla. Asetin kirjat leikkimieliseen vastakkaintaisteluun. Nyt dekkariteemani alla teen saman uudelleen, tällä kertaa taisteluparina on kaksi Agatha Christien neiti Marple-tarinaa sekä lukuformaatit painettu "perinteinen" kirja ja sähkökirja, iPadin Kindle-sovelluksella luettuna.

Tässä kisassa on kolme erää sekä neljäntenä neiti Marplea koskeva bonuserä. Erissä on jaossa aina viisi pistettä kussakin ja pisteet jakautuvat sen mukaan, miten kirjat erien mukaisissa "lajeissa" pärjäävät. Pisteiden jako voi olla yhtä hyvin 5-0 kuin tasainen 3-2. Ja kisa alkaa än-yy-tee-nyt!

Erä 1: Tarina ja kehys

Syyttävä sormi
Lontoolaiset seurapiirisisarukset Jerry, joka toimii kirjan minä-kertojana, ja Joanna Burton muuttavat Lymstockin idylliseen kylään, jotta Jerry voi toipua sodassa saamistaan haavoista. Kylä näyttäytyy idyllisenä paikkana - onhan puutarhanhoito kaikkein tärkein keskustelunaihe - ja sopivalla tavalla omalaatuisena. Elämä ei kuitenkaan asetu rauhallisiin uomiinsa, sillä Joanna saa pian nimettömän kirjeen, jossa Jerryä ja häntä syytetään rakastavaisiksi, ei sisaruksiksi. Käy ilmi, että melkein kaikki kyläläiset ovat saaneet vastaavia, syyttäväsävyisiä kirjeitä. Pian rouva Symmington tekee itsemurhan kirjeen saatuaan. Kirjeitä tulee koko ajan lisää ja Symmingtonien Agnes-sisäkkö löydetään kuolleena postaiden alla olevasta kaapista. Kuka on murhaaja, kuka kirjeiden kirjoittaja? Onko kyse samasta henkilöstä? Scotland Yardin lisäksi myös neiti Marplella on sanansa sanottavana.

The Case of the Pefect Maid,
jota kutsun tästä eteenpäin tuttavallisesti Täydelliseksi piiaksi (anteeksi!) on novelli, joka on alkujaan julkaistu teoksessa Miss Marple's Final Cases and Two Other Stories ja jota myydään itsenäisenä tarinana Amazonin Kindle-kaupassa. Neiti Marplen kotiapulainen pyytää emännältään apua serkkuaan Gladysia auttaakseen. Gladysia epäillään arvokkaan rintaneulan varastamisesta. Gladys saa lähteä, kun esikuvallinen uusi sisäkkö palkataan hänen tilalleen. Mutta kuka onkaan varas?

Syyttävä sormi on perinteinen kuka-sen-teki -dekkari, jossa on pienen kylän elämää, murhia ja ripaus aitoenglantilaista huumoriakin. Täydellinen piika taas novelli, jossa on kyllä luokkayhteiskunnan kuvausta, neiti Marplen terävyyttä ja pieni arvoitus. Mutta jotain puuttuu: ensiksikin pituutta ja toiseksi murha. Niin vain on, että brittiläisen luokkayhteiskunnallisen idyllin särkee mukavammin (!) pieni murha kuin varkaus.

Pisteet Syyttävälle sormelle 4-1.



Erä 2: Romaani vs. novelli vs. kirjoitustyyli

Syyttävä sormi on romaani. Kunnollinen, vanhanaikainen rikosromaani. Siinä on selkeä kehys, sen henkilöillä on taustat ja karikatyyrisinäkin hahmot viestivät yhtä sun toista englantilaisesta luokkayhteiskunnasta. Tarina etenee christiemäisen vakaasti: ensin idylliä, sitten säröjä, pian murha ja juuri sopivassa välissä toinenkin. Kuka tahansa voi olla syyllinen. Missään vaiheessa ei pelota tai ahdista, mutta kirja koukuttaa ja kiehtoo. Christie osaa asiansa ja anglofiili minussa myhäilee onnesta. Toki kirja on kepeää viihdettä, mutta niin sen kuuluukin olla. Kirja on itse asiassa kirjoitettu hieman pilke silmäkulmassa, luulen.

Täydellinen piika. Mitä siinä oikein tapahtui? Novelli tuli luetuksi niin nopeaan, että minun piti lukea se uudelleen. Ensimietteeni oli hieman harmistunut höh. Toki neiti Marple on nokkela ja on ihan hauskaa lukea vain varkaudestakin. Mutta nyt tuli aavistuksen huijattu olo - lähinnä siksi, että erehdyin maksamaan muutaman euron mokomasta. Jos eläisin 1950-luvun Britanniassa, lukisin jutun (!) mielelläni aamulehdestäni samalla, kun sisäkkö kaataa lämmintä maitoa teeheni. Mutta elän 2010-luvun Suomessa - ja juon teeni aina ilman maitoa.


Pisteet Syyttävälle sormelle 4-1.



Erä 3: Kirja vs. E-kirja

Syyttävä sormi on perinteinen painettu kirja. Tuttu ja turvallinen. Mukava lukea niin puutarhakeinussa, kotisohvalla, laiturinnokassa tai tukholmalaisessa hotellissakin, jossa minä kirjaa luin. Kirjan sivujen kääntäminen on suuri nautinto, kirjan tuoksu kaltaiseni kirjanörtin mielestä mitä houkuttavin. Syyttävä sormi on 248-sivuisena myös mukavan kokoinen: tiiliskivi vaatii joskus ihan kunnolla kasvatettua hauista, minä pidän enemmän sopusuhtaisista kirjoista.

Täydellinen piika on kolmas Kindle Store -hankintani, mutta ensimmäinen lukemani oikea e-kirja (ne kaksi muuta odottavat lukemistaan). Olen aiemmin totta kai lukenut kirjoja ja käsikirjoituksia pdf-muodossa tavalliselta kannettavalta, mutta nyt kesähuumassa ostin itselleni iPadin. Se on sitten mukava lelu, ja toivottavasti myös työväline! iPadiin voi hankkia ilmaisen Kindle-sovelluksen, minkä seurauksena koko Amazonin Kindle Storen valikoima aukeaa ja e-kirjojen lataaminen on liiankin helppoa. iPadiin voi toki hankkia muitakin sovelluksia, kuten Kobon tai Elisa Kirjan. Mutta ei nyt enempää niistä, vaan itse lukukokemukseen. Täytyy myöntää, että e-kirjan lukeminen oli hauskempaa kuin olisin ennakkoon osannut arvata. iPadilla kirja aukeaa painetun kirjan näköisenä aukeana kerrallaan. Kosketusnäytön ansiosta kirjan sivua voi kääntää melkein kuin oikeankin kirjan. Myös kirjamerkki on käytössä. iPadin näyttö toimi hyvin sisätiloissa luettaessa, ulkona lukemista en ole vielä kokeillut. Kaiken kaikkiaan mainio kokemus! Miinusta on toki se mahdollisuus, että akku voi loppua kesken lukemisen. Minulle niin ei käynyt - eikä se olisi moisen lyhyen tarinan aikana ollut oikein mahdollistakaan.

Koska oikea kirja on kuitenkin oikea kirja, vie Syyttävä sormi pisteet niukasti 3-2.

Bonuskierros: Neiti Marple vs. missä on neiti Marple

Syyttävä sormi: Missä on neiti Marple? Suomennoksen takakansiteksti korostaa tuota ihastuttavaa ikäneitoa kirjoittamalla punaisista täplistä neidin poskilla. Muistissani on myös sekä Joan Hicksonin että Geraldine McEwanin tähdittämät tv-sarja ja tv-elokuva. Kirjassa neiti Marple esiintyy harvakseltaan, nokkelassa sivuosassa. Koska pidän neiti Marplesta enemmän kuin Christien toisesta keskeishahmosta Hercule Poirotista, olen aavistuksen pettynyt.

Täydellinen piika: no, mutta nyt ollaan neiti Marplen arkimaailmassa. Mahtavaa! Jane Marple on koko novellin dynamo, oma utelias ja silti hillitty itsensä. Mahtavaa! (Vaikkei novelli muuten erikoinen olekaan.)

Marple-pisteet Täydelliselle piialle 1-4.


Blogini kaikkien aikojen toisen kirjamatsin voittaa Syyttävä sormi pistein 12-8.
Jee!

No niin, joutuuhan sitä tutustumaan ihmisluontoon melko paljon, kun asuu vuodet läpeensä maalaiskylässä. Varmasti. Oletko sinä enemmän Jane Marplen tai Hercule Poirotin ystävä? Vastaa sivupalkissa olevaan gallupiin!

Syyttävän sormen taustalla olevasta koirapaperista iso kiitos Vinttikamarin Ahmulle. Voitin hänen Englanti-aiheisessa tietokilpailussaan kertakaikkisen ihanat palkinnot: Yorkshiren teetä, laventelin siemeniä ja muuta kaunista.