Kustantaja: Tammi 2003 (pokkaripainos 2006)
Alkuteos: Shakespeare & Company 1959
Suomentanut: Ruth Routa ja Heikki Karjalainen
Kansi: ?
Ulkomainen tietokirja, elämäkerta
Sivuja: 266
Sen sijaan että olisin määrännyt avajaispäivän, päätin vain avata kauppani niin pian kuin se olisi kunnossa.
Lopulta koitti se päivä, jolloin kaikki kirjat, jotka minulla oli ollut varaa hankkia, olivat hyllyillä ja kaupassa saattoi kulkea kompastelematta tikkaisiin ja maalipönttöihin. Shakespeare and Company avasi ovensa. Päivä oli marraskuun yhdeksästoista vuonna 1919.
Vaikka tänään, Eino Leinon ja runon ja suven päivänä, kesäinen hellepäivä houkuttaa viipymään kotimaisten runojen äärellä, jatkan Juhani Ahon viitoittamaa kirjallista tietä Pariisissa. Tällä kertaa haluan kutsua teidät kaikki mukaan ihastuttavaan ja legendaariseen Shakespeare and Company -kirjakauppaan Seinen vasemmalle rannalle.
Englanninkielistä kirjallisuutta myyvä Shakespeare and Company on varmastikin tuttu kaikille niille Pariisissa käyneille, jotka haluavat matkustaessaan piipahtaa kirjakaupassa. Kaupan perusti amerikkalainen Sylvia Beach vuonna 1919, ja Shakespeare & Company (1959) on hänen muistelmansa kirjakaupan synnystä sekä hänen urastaan kirjakauppiaana. Teos on myös kertomus lukuisista kaupasta oman paikkansa, miltei turva- tai kotisatamansa, löytäneistä englanninkielisistä kirjailijoista, joita boheemi Pariisi veti magneetin lailla luokseen. Kirjailijoista kaikkein tärkein on James Joyce, jonka kustantajana Beach toimi.
Joyce ponnisteli ollakseen hyvä perheenisä ja kunniallinen kansalainen - "bourjoice", kuten Sherwood Anderson sanoi, ja se oli liikuttavaa. Se ei oikein sopinut Muotokuvan "taiteilijalle". Mutta se helpotti Odysseuksen ymmärtämistä. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Stephen painuu taka-alalle ja käy yhä hämärämmäksi samalla kun Bloom tulee näkyville yhä selväpiirteisempänä ja varastaa lopulta koko esityksen. Tunsin, että Joyce oli menettänyt kiinnostuksensa Stepheniin ja herra Bloom oli tullut heidän väliinsä. Olihan Joycessa itsessään aimo annos Bloomia.
En ole lukenut James Joycen mestarillisena pidettyä Odysseusta, mutta Beachin kirja sai aikaan pienen Joyce-kuumeen. Siinä määrin Shakespeare & Company kertoo kirjan kirjoitus-, viimeistely- ja ennen kaikkea kustannusprosessista. Beach kuvailee niin kirjaa kohtaan koettua innostusta ja epäluuloa kuin Joycea ja tämän perhe-elämää. Hän kertoo kaikesta siinä määrin, että Shakespeare & Companyn voisi nimetä alaotsikolla Miten Joycen Odysseuksesta saatiin kirja. Beach kertoo paitsi kirjasta, myös James Joycen persoonasta. Kirjakauppiaalla ja kirjailijalla oli lämpimät välit ja esimerkiksi Joycen taikauskoisuuden kuvailu toi hymynkareen huulilleni: Joyce esimerkiksi uskoi sateenvarjon avaamisen sisällä tai miehen hatun sängyllä tuovan huonoa onnea. Kahden nunnan näkeminen tiesi pahaa, tietyt luvut onnea tai epäonnea. Mielenkiintoista, kiehtovaa, mutta Beachin kirjalla on ongelmakohtansa.
Beach ei nimittäin ole mielestäni kovin hyvä kirjoittaja. Hän kirjoittaa kyllä lämpimästi ja rakkaudella niin kirjakaupastaan ja lainaamostaan kuin kaikista kirjailija- ja asiakasystävistään, mutta tekee sen toisteisesti ja aavistuksen puuduttavasti tyyliin sitten se kirjailija astui kauppaani ja siitä alkoi uusi ystävyys. Kirjailijat Ernst Hemingwaysta ja F. Scott Fitzgeraldista Ezra Poundiin ja Gertrud Steiniin tulevat kyllä tutuiksi ja heidät voi hyvin kuvitella niin Pariisin kahviloihin kuin Beachin kirjakauppaan. Beach ei kuitenkaan saa eläväiseen kauppaansa kovin paljon eloa kirjansa sivuilla, mikä on vahinko. Samoin pidän vahinkona sitä, että Beachin oma henkilöhahmo jää hieman etäiseksi. Olen kiinnostunut ihmisistä ja olisin mielelläni lukenut kaikesta jotenkin vielä omakohtaisemmin. Beach oli varmastikin melkoinen uranuurtaja ja rohkea nuori nainen, kun hän miltei tyttönä tarttui mahdollisuuteen perustaa oma kauppa - ja vielä amerikkalaisena Pariisissa! Toisaalta kaikkien lukijoiden, itseni etunenässä, on hyvä muistaa, että kyse on kirjakaupan "elämäkerrasta", ei Beachin oman elämän muistelmista.
Juuri sen vuoksi kokonaisuus jää onnistuneen puolelle. Suosittelen teosta kaikille kirjallisuudesta ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille, Pariisin-matkasta haaveileville tai kirjakauppaluuhaamista rakastaville. Kirjan rinnalle suosittelen myös Woody Allenin hienoa komediaa Midnight in Paris, jossa kirjoittaminen on keskiössä ja jossa tavataan monia Beachin kirjasta tuttuja kirjailijoita.
***½
Ihana Linnea on myös lukenut kirjan. Liisaa kiitän siitä, että sain teoksen omakseni voitettuani sen hänen bloginsa arpajaisissa.
Sylvia Beach kuoli vuonna 1962. Shakespeare and Company on edelleen tärkeä Pariisissa asuville ulkomaalaisille, mutta se on myös turistien kansoittama ja paikoin ruuhkainen. Koko ajan se kuitenkin on - mikä tärkeintä - kirjojen ja tarinoiden ihmeellinen kauppa: hyllyt notkuvat, nurkan takana voi olla oikeita aarteita tai vaikkapa puutarhatonttuja ja kaupassa voisi viettää aikaa vaikka kuinka, kuten itse tein Pariisin-matkallani reilu vuosi sitten toukokuussa:
