Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää
Kustantaja: Gummerus 2013
Alkuteos: Afterwards 2010
Suomennos: Tero Valkonen
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
Sivuja: 481
Romaani, Iso-Britannia
Tuntuu että olen muuttunut avaimenvartijaksi, ja olen varma että yksi niistä avaa oikean lukon.
Minun tehtäväni on nyt selvittää kaikki mahdollinen.
Sitten täytyy taata että [--]
On pakko.
Siinä kaikki.
Englantilaisen Sidney Housen yksityiskoulun liikuntapäivän aamuna tuuli on lämmin ja vahva. Liikuntapäivään osallistuu myös keski-iän kynnyksellä oleva Grace, jonka kahdeksatta syntymäpäiväänsä viettävä Adam on mukana juoksemassa ja jonka 17-vuotias tytär Jenny sijaistaa koulun terveydenhoitajaa. Kesken aurinkoisen, ihanan päivän koulussa syttyy tulipalo, ja Jenny on rakennuksen sisällä. Gracen on pelastettava tuhopolton uhriksi joutuva lapsensa. Jotta voin kertoa lisää kirjan kehyksestä, minun on tehtävä samoin kuin Oota mä luen tän eka loppuun -blogin Minna sekä Nenä kirjassa -blogin Norkku ja paljastettava juonesta yksi oleellinen asia. Tämä seikka selviää kuitenkin heti kirjan ensimmäisten sivujen aikana, joten en usko tekeväni kirjalle hallaa. Grace nimittäin loukkaantuu tulipalossa niin pahasti, että kamppailee sairaalassa hengestään. Elämän ja kuoleman välisessä tilassa hän ikään kuin siirtyy ulos ruumistaan ja alkaa selvittää, kuka sytytti tulipalon ja miksi. Jenny ei tunnu vieläkään olevan turvassa, joten Gracen on pakko suojella perhettään.
Luin Rosamund Luptonin esikoisromaanin Sisaren reilu vuosi sitten. Suhtauduin kirjaan ristiriitaisesti. Nautin sen Lontoo-kuvauksesta, mutta en lämmennyt tarinalle. Kun sitten kuulin Mitä jäljelle jään (2011) suomennoksesta, muistin Minnan ja Norkun pitäneen kirjasta ja päätin kokeilla, miten toinen Lupton-suomennos minuun vaikuttaisi. Kirjan takakannen mainoslause vakuuttelee Luptonin olevan "uskomattoman hyvä" ja tarinan luvataan pitävän sisällään niin jännitystä kuin äidinrakkauttakin.
"Etkö tajua, äiti? Hei! Olen aikuinen jo. Et voi päättää elämästäni. Siitä mitä on jäljellä. Minulla on oma elämä. Oma kuolema."
Mutuhuttuilevana bloggaajana saan kirjoista kertoessani tuoda esiin omia lukemiseen liittyviä ihastuksen ja ärsytyksen kohteita. Mitä jäljellä jää tuo heti alussa lukijansa tietoisuuteen eräänlaiseen ruumiistairtautumiskokemuksen. Se vieraannutti minut oitis, en ole koskaan pitänyt hörhöistä aiheista kirjoissa. Luen mielelläni maagista realismia ja jonkinlaista fantasiaakin, mutta todentuntuisessa ja muuten niin realistiset kehykset omaavassa kirjassa Gracen kaikkialla leijaileva olemus oli minulle jotain, joka sai miltei lopettamaan kirjan lukemisen. Koska luotin kirjasta vinkanneiden blogiystävieni makuun, päätin kaikesta huolimatta jatkaa Gracen ja hänen perheensä tarinan parissa.
Kuten Sisaresta muistin, on Lupton myös varsin taitava kuljettamaan viihdyttävää ja jännittävää tarinaa. Jännityskertomuksen, miltei dekkarin, taso toimii ja Mitä jäljelle jää pitikin otteessaan niin, että lopulta en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Jotta pääsin tähän lukemisen rytmiin, minun piti kuitenkin päästä ensin yli tarinan hörhökehyksestä sekä reilusta sadasta ensimmäisestä sivusta, joiden aikana lukeminen takkuili. Jännityskirjamaisessa lukuromaanissa se on liikaa, sillä tämän lajityypin kirjoissa lukijan tulisi koukuttua miltei heti.
Osin lukemisen jatkaminen kuitenkin kannatti. "Hörhötaso" antaa Gracelle mahdollisuuden olla miltei kaiken näkevä kertoja. Hän pääsee seuraamaan niin poliisikuulusteluja kuin kohtaamaan yksittäisten ihmiset pelot ja surut, myös omansa. Koska hänen sielunsa on irtautunut ruumista, on hän kaiken näkevänä kuitenkin kykenemätön tekemään mitään. Lukeminen kannatti myös siksi, että Lupton on taitava perhedynamiikan kuvaaja ja tulipaloa selvittelevästä kertomuksesta kasvaa varsin hyvä vanhempien ja lasten välisten suhteiden, ystävyyden sekä luottamuksen kuvaus. Etenkin Grace, mutta myös Jenny ovat romaanihenkilöinä hyviä. Heistä välittää ja heidän kohtalonsa kiinnostaa.
Vaikka en voi sanoa ihastuneeni kirjaan, sain otteessaan pitävän lukuromaanin, jossa epäuskottavuuden rinnalla kulkee taitavasti kirjoitettu, koskettavakin kertomus erään äidin yrityksestä pelastaa se, mikä pelastettavissa on. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka sallivat pienen astraalimatkailun minua paremmin.
***
Ehkä siksi, että olen itsekin hörhö, pidin tästä tosi paljon. :) En ole vielä blogannut, tosin.
VastaaPoistaLupton taitaa juonenkuljetuksen, mutta tässä kirjassa minua kiehtoi jokin muu. Pidin hirveän paljon Gracesta, hänen pohdinnoistaan ja siitä realistisesta perhedynamiikan kuvaamisesta. Hörhöosuus ei minua häirinnyt, mutta se ei myöskään pilannut lukukokemustani.
Olen nyt puolivälissä Sisarta ja tunnistan siitä samoja, hyviä piirteitä kuin tässä toisessa romaanissa, mutta ainakaan toistaiseksi se ei henkilökohtaisella tasolla kosketa minua yhtä paljon.
PS. Ihanaa, että löysin kauttasi Norkun ja Minnan arviot. Minulla on mennyt viime aikoina ohi niin paljon.
Hih, muotoilin tuon yhden lauseen hieman väärin... Piti siis sanoa, että hörhöosuus ei ollut se, joka minua olisi tässä erityisesti ihastuttanut, mutta ei toisaalta pilannutkaan kirjaa. :)
PoistaKaroliina - hörhö ystäväni! <3 Minä en tiedä mikä siinä on, että suvaitsen monenlaiset hörhötkin asiat kirjoissa, mutta ruumiista irtautuminen on jotain, mikä on minulle liikaa. Ja se tuli tässä vastaan. :)
PoistaPidin kuitenkin kirjan (muusta) juonesta, perhe-elämän kuvauksesta, äidin ja tyttären suhteesta sekä siitä, miten kirja piti otteessaan. Paljon siis hyvää, vaikken täysin lämmennytkään.
Katja, tästä ovat bloganneet jo näin monet... Tilasin tämän kirjan, mutta peruutin nyt pikana. Ennen Gummerus toimitti tosi nopeasti.
VastaaPoistaSisar oli minusta ihan kiinnostava. No, nyt minulle jäi aikaa muulle;-)
Leena, en tiedä huomasitko, mutta Minna ja Norkku ovat lukeneet kirjan englanniksi jo aikaa sitten. Uskon, että Gummerus on edelleen nopea toimittamaan kirjoja ja muutenkin kaikin tavoin hyvä kustantamo. :) Minä sain kirjan ajoissa siksi, että tapasin yhden gummeruslaisen viime viikolla muissa merkeissä.
PoistaKoska pidit Sisaresta, voi pitää tästäkin. Tämä on mielestäni aavistuksen parempi.
Juu, asia selvisi jo;-) Pidin todellakin Sisaresta, kansikin lähti vasta eilen vai tänään palkista pois...se ihana kansi.
PoistaPalaan tähän tarkemmin, kun olen lukenut kirjan.
♥
Leena, hyvä että selvisi. Muistin, miten pidit Sisaresta. Toivottavasti saat kirjan pian!
PoistaHaa!, sullakin lukee ettet voinut lopettaa lukemista;-) Sehän tässä onkin yksi pointti, että Lupton tekee niin vetävää tekstiä, että et voi olla lukematta.
PoistaPidin yhtä paljon kuin Sisaresta, oikein luin oman Sisar-arvioni tätä lausetta varten. Sisaressa juuri tuo Lontoo -ympäristö oli plussaa, mutta Mitä jäljelle jää on kiintoisa kuvaus myös äidin ja tyttären suhteesta.
Sanon suoraan, että monella kirjailijalla olisi opittavaa Luptonilta. Kirjan yksi funkito on koukuttaa (lue:viihdyttää) ja jos kirja on niin, että odotat vain sitä hetkeä, kun kehtaat aloittaa illan eli menet sänkyyn kirjan kanssa jo klo 20, se kertoo paljon.
Olit oikeassa: Pidin sikana!!!
Kuka hän olikaan, joka suositeli minulle Aikamatskutajan vaimoa...;-)
PoistaLeena, joo. Minä tykkään kyllä kirjoista, joissa on maagisen realismin tai reaalifantasian aineksia, mutta ruumista irtautuminen on sellainen, jota en voi sietää. Se on yksi ärsytyksen aiheistani kirjallisuudessa. :)
PoistaMutta totta on, että Luptonin teksti on vetävää ja lukuromaanina tämä on kelpo teos. Ei erikoinen, mutta viihdyttävä. Se riitti nyt, sain ihan hyvän lukukokemuksen, mutta en ihastunut tai vaikuttunut.
Aikamatkustajan vaimo on minulle tärkeä ihan oman elämän tapahtumista johtuen. Se on rakas kirja. <3
Sain teoksen tänään ja nyt yritän lukea jarrutellen... Kirja on niin huikean hyvä etten soisi sen loppuvan <3 palailen arvioosi myöhemmin, nyt en uskalla! :-)
VastaaPoistaAnnika, mukavaa että sinäkin olet aloitellut tätä. Minulle kävi tosiaan niin, että aluksi en tahtonut päästä kirjan maailmaan, mutta lopulta en malttanut lopettaa. Paistoin jopa lettuja ja samalla luin tätä. :)
PoistaMinä yleensä välttelen myös tuollaista hörhö-osastoa, mutta tästä onnistuin pitämään. Nauratti tuo astraalimatkailu :D
VastaaPoistaMinusta tämä oli oman genrensä tosi vahva edustaja (josta en kyllä nyt näin kauan lukemisen jälkeen muista oikein mitään... )
Minna, minulle kirjan kehyskertomus oli liian hörhö ja jos en olisi niin vahvasti päättänyt lukea tätä, olisi kirja jäänyt kesken. Nyt voin sanoa, että onneksi luin, koska lopultahan tämä paljastui ihan kelvolliseksi romaaniksi. Piti se ainakin hyvin otteessaan!
Poistaminä luulen, että saataisin tykätä tästä kirjasta.
VastaaPoistaPidän hörhöilystä tai uskon sellaiseen...
Hanne, luulen että tämä voisi hyvinkin olla sinun kirjasi. Se on sopivasti hörhö, koskettava ja otteessaan pitävä. Kirja on jännäri, muttei raaka, vaan pikemminkin lukuromaanimainen.
PoistaLukeako vai eikö lukea ? Minulla kyllä menee läpi pahempikin hörhöisyys, mutta jotenkin olen ollut herkkänä äitien yrityksiin pelastaa lapsiaan. Jotenkin ajatuskin siitä, että joku haluaisi vahingoittaa lapsiani saa karvat pystyyn.
VastaaPoistaMinna, jos hörhöisyys ei haittaa, niin tämä on kelvollinen ja koskettavakin lukuromaani. :)
PoistaKiinnostavaa lukea tästä, mutta taidanpa jättää väliin. Luptonin Sisarelta odotin enemmän blogi-arvioiden perusteella, mutta tarina lätsähti loppua kohden ja oli sitten pettymys. En ole ollut mihinkään jännäriin tai dekkariin tyytyväinen pitkään aikaan, mutta uusia haasteita olen kokeilemassa. :)
VastaaPoistaSara, minäkin odotin enemmän Sisarelta. Ja tältäkin. Kirja on ihan hyvää viihdettä, mutta en ihastunut. Toivottavasti mainitsemasi uudet haasteet tuovat hyviä kirjoja. :)
PoistaMinulla on Luptonkin edelleen lukematta, vaikka se on lojunut hyllyssä jo yli vuoden. Jostain syystä aloin "pelätä" sitä, kun tajusin, että se on vissiin kirjemuotoinen. Luen sen kyllä joskus, kun olen sen kerran hommannut.
VastaaPoistaÖöh, siis Luptonin Sisar on lukemati ja siis kaikki muutkin Luptonin kirjat.
PoistaElegia, hoksasin että se on Sisar. :) Minullakin on pieni allergia kirjeromaaneja kohtaan, en vain osaa lukea niitä samoin kuin "tavallisia" kirjoja (päiväkirjojen suhteen samaa ongelmaa ei ole). En muutenkaan vaikuttunut kirjasta, mutta onhan siinä aina niin ihana Lontoo.
PoistaSaapa nähdä, miten astraalimatkailu minuun tehoaa, sillä tämä on tulossa varmaan parin viikon sisällä lukuun :)
VastaaPoistaPS: Meillä on pitkästä aikaa vissiin sama kirja kesken ;)
Susa, luulen että pidät tästä enemmän kuin minä. Pidit Sisarestakin hieman enemmän. :)
PoistaJa oli, kertakaikkisen vaikuttava kirja olikin!
Minä odottelen tätä kirjastosta. Pidin kovasti Sisteristä, mutta tässä kirjassa mainitsemasi hörhöys saattaa hieman vieraannuttaa minua (olen joskus melkoinen tosikkolukija - tosin esim. Murakamin suhteen uppoaa ihan mikä tahansa :). Lupton on kyllä hyvä kertoja, joten eiköhän edessä ole kuitenkin ihan koukuttava ja omalla tavallaan kiinnostava lukukokemus. :)
VastaaPoistaP.S. Hieno kuva! <3
Sara, tuo hörhöys oikeastaan iskee pahimmin kirjan alussa. Myöhemmin sen tavallan jo unohtaa. Ja minuunkin tosikkoon Murakami uppoaa täydellisesti. Lupton toki kirjoittaa sujuvasti, mutta ehkä kuitenkin pidin enemmän Sisaresta - tässä ei ole samaa hienoa Lontoo-kuvausta.
PoistaJoko varasit tämän? Jos haluat, saat tämän kirjan minulta omaksesi sitten kun maalikussa näemme. :)
Kääk, näin nyt vasta kommenttisi! Sain kirjan viime viikon lopulla kirjastosta, mutta siinä on kahden viikon pikalaina-aika, enkä ole varma, ehdinkö lukea sitä niin nopeasti, joten jos tarjouksesi on vielä voimassa, sanon että kyllä kiitos! Ihana olet! <3
Poista