Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu

Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu

Otava 2017
Så här upphör världen 2017
Suomentanut Jaana Nikula
Kansi Sanna Mander
287 sivua

Arvostelukappale
Kotimainen romaani

Hän oli harkinnut jäävänsä kaupunkiin. Hän olisi voinut lähettää Julialle tekstiviestin ja pyytää tätä lähtemään ilman häntä, mutta istuessaan toisen kerroksen vessassa – minne oli piiloutunut lounaan jälkeen lukemaan työpaikkailmoituksia puhelimestaan – hän päätti lähteä kotiin. Hän ei halunnut tuottaa Julialle pettymystä, ja eikö Julia ollutkin ollut hieman etäinen viime aikoina?

Yksi kesä voi olla käännekohta. Sellainen se ainakin on Julian ja Erikin perheessä. Pariskunta lähtee lastensa kanssa suvun kesäpaikkaan Maitolahteen: meri, tutut maisemat ja Julian kohdalla toisen romaanin kirjoittaminen odottavat. Erikillä on kuitenkin salaisuutensa: hän on saanut potkut yt-neuvottelujen seurauksena, mutta ei saa kerrotuksi asiaa perheelleen. Maitolahti ei muutenkaan ole niin rauhallinen kuin mitä se on aiemmin ollut: naapuriin on asettunut maailmanloppua paasaava ekopessimistien yhteisö, jossa mukana on Julian lapsuudenystäväkin. Pariskunnan lapsilla Alicella ja Antonilla on omat kuvionsa, mutta onko kaiken alku tai loppu kuitenkin silloin, kun Anton näkee ukkosen armoilla kävelevän alastoman naisen…

Philip Teirin Tällä tavalla maailma loppuu on kesäinen sukellus moneen teemaan. Romaanin laaja henkilöjoukko riuhtoo itseään moneen suuntaan: yhtä lailla itseensä kuin toisiinsa, niin menneisyyteensä kuin alati epävarmana häämöttävään tulevaisuuteen.

Teir kirjoittaa kiinnostavasti, samalla kertaa realistisesti ja unenomaisesti. Monenlaisten käännekohtien kesä Maitolahdessa voisi olla kuin uni tai välisoitto yhden perheen kokonaisuudessa ja sen jokaisen henkilön yksilöllisissä haaveissa ja peloissa. Tiedättehän, sellainen kesä, jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan, mutta ajan myötä kesän muisto haalenee yhdeksi kesäksi muiden joukossa. Toisaalta tapahtumat ovat realistisia, mitä myötäillen Teirin teksti on sujuvaa ja tarkkanäköistä, mutta samalla hyvin arkista. Kokonaisuus tuntuu hillityltä, vaikka miltei kaikilla on salattavaa.

Ehkä Teirin kohdalla jo kulunut sanonta porvariston hillitystä charmista pitää paikkansa, vaikkei kaikki niin hillittyä olekaan. Porvaristosta voi puhua kaikkien kohdalla, niin luokkanousun suorittaneen Erikin kuin ekohippienkin, sillä pessimistiyhteisön ihmisillä on kulttuurisesti varaa ja mahdollisuuksia noudattaa omia aatteitaan – ainakin tiettyyn, yksilön määrittelemään rajaan saakka. Tällä tavalla maailma loppuu -romaanin ihmiset jarruttelevat ja elävät silti: minnekään ei mennä suin päin, mutta hetkittäin menoa ei voi estää.

Tällainen kepeä ja samalla kipeä tyyli viehättää minua suuresti. Silti: Teirin romaaneista edellinen, Talvisota, tuli minua lähemmäksi ja tämä uudempi jää hieman vieraammaksi, vaikeammin hahmotettavaksi. Se ei millään muotoa tarkoita huonoa romaania, vaan Teir kirjoittaa hyvin ja luo henkilönsäkin huolella moniulotteisiksi. Kaikki tuntuu kuitenkin jokseenkin vetämättömältä - ehkä henkilöitä on liikaa, jotta heidän kaikkien pään sisälle pääsisi kunnolla. Vierauden verho ei täysin raotu, mutta vilauttaa silti elon kipukohtia.

Miten maailma sitten loppuu? Ehkei se lopukaan, täysin, mutta muuttuu: sulkeutuu toisaalle ja avautuu uuteen.

--

Teirin romaanista ovat kirjoittaneet myös mm. Suketus, Tuija ja Heidi.

Philip Teir: Talvisota

Philip Teir: Talvisota. Avioliittoromaani
Otava 2013
Alkuteos Vinterkriger. En äktenskapsroman
Suomentanut Jaana Nikula
347 sivua
Kotimainen romaani

Avioliitto Maxin kanssa oli kuin kellumista lautalla miellyttävässä ilmastossa, toisinaan ajelehdittiin maihin, vaikkei toisenlaista elämänmuotoa oikeastaan osannut kaivatakaan. Max saattoi olla ihana ja antelias kun oli sillä tuulella, mutta viime vuosina Katrina oli myös oppinut arvostamaan yksinäisyyttä, tunnetta siitä ettei tarvinnut kaiken aikaa tähyillä kaipaillen satamaa vaan ajelehti vain ilman päämäärää.

Sivistyneistöperhe aviokriisin kourissa. Näin voisi lyhyesti kuvata Philip Teirin osin satiirisia mittoja saavaa "Avioliittoromaaniksi" alaotsikoitua Talvisotaa, mutta kuvaus ei tekisi oikeutta romaanille, joka on samalla kertaa sujuvalukuinen, moniulotteinen ja kylmänhauska. 

Sosiologian professori Max Paul on täyttämässä 60 vuotta. Elämään kuuluvat virka yliopistolla, tasainen, joskin väljähtynyt ja ajoittaista piikittelyä sisältävä avioliitto Katriinan kanssa sekä kaksi aikuista tytärtä: Helen on porvallista elämää viettävä kahden lapsen äiti, Eva itseään etsivä taideopiskelija Lontoossa. Paljon lunta ehtii sataa Helsingissä ja yksi hamsteri menettää henkensä ennen kuin Max huomaa, että henkilökohtainen katastrofi on tehnyt tuloaan jo kauan.

Jostain syystä jotkut hyvät, uudehkot kirjat antavat odotuttaa itseään niin kauan, että ihmettelen joskus sitä, miten kirjauutuuksia seuraan. Teirin Talvisota on sellainen, jonka olisin periaatteessa voinut lukea heti sen ilmestyttyä 2013, mutta syystä tai toisesta sivuutin kirjan silloin. Onneksi kyseinen romaani ei ole mikään tietyn hetken lapsi, vaan nyt oli yhtä hyvä aika lukea se kuin ilmestymisvuonnaan tai vaikka viiden vuoden kuluttua.

Teirin romaani onkin nautittavaa luettavaa. Se on kepeästi kirjoitettu, muttei tyhjänpäiväinen. Oletukseni mukaisesti se on hyvin suomenruotsalainen, mitä joihinkin tapoihin tulee. Samalla kertaa se on myös kaupunkilainen ja maalainen - monin kerroksin: on pohjalainen Helsingissä, suomalainen Lontoossa, ja ikääntyvä nuoren seurassa.  Kuka tahansa voi tunnistaa piirteitä itsestään. Esimerkiksi lämpimällä ironilla kirjoitettu kuvaus ruotsinlaivan Muumi-risteilystä on tuttu varmasti valtaosalle kaltaisistani keski-ikäisistä perheenäideistä, jotka ovat matkustaneet Tukholmaan ja ihmetelleet, mitä tekevät siellä buffetjonossa ja muumihuumassa (ja lähtevät samanlaiselle reissulle uudestaankin). Seksijoogaopinnot tai hamsteri-paran kohtalo saavat nekin aikaan kuivaa, hellänkipeää hymyilyä (vailla omakohtaisia syitä, se tässä kera silmäniskun huomautettakoon).

Vaikka henkilöhahmoja ja heidän kipupisteitään on useita, ei mitään ole liikaa. Asetelmat ovat tuttuja, ehkä kuluneitakin, mutta niin on elämäkin. Teir hallitsee tyylikkään, tarkkanäköisen ja paikon viiltävästi terävän kerronnan. Talvisota kytkeytyy hienosti parisuhteen aallokkoa, yksityisiä toiveita ja yhteiskunnallisia odotuksia kuvaavien romaanien jatkumoon. Ote on kepeähkö, kokonaisuus kulkee vaivattomasti.

Ei Talvisota elämää suurempi romaani ole. Mutta se on todennäköisesti aikaa kestävä, samalla kertaa hykerryttävä ja kylmäävä, hauska ja koskettava teos niistä elämänpoluista, jotka voivat osua kenen tahansa kohdalle. 


--
Talvisotaa on luettu paljon, tässä vaikkapa Kaisan mietteitä Teirin romaanista.