Atena 2015
The Undertaking 2013
Suomentanut Heli Naski
332 sivua
Ennakkokappale kustantamosta
Irlantilainen, Saksaan sijoittuva romaani
Faber pani kätensä takaisin ja muut miehet seurasivat esimerkkiä. Sotilaspastori puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin päässä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajina olivat hänen isäns ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka takasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi.
Alkuasetelma on kiinnostava: nuori saksalainen sotilas Peter Faber menee naimisiin Katharina Spinellin kanssa, Peter rintamalla, Katharina Berliinissä. He eivät tunne toisiaan, eivät ole koskaan tavanneetkaan. Eletään toisen maailmansodan Saksalle vielä voitokkaita vuosia. Vastoin kaikkia odotuksia Katharina ja Peter ihastuvat toisiinsa. Kuherruskuukauden aikana Berliinissä Peter avustaa Katharinan isää juutalaisten häätämisessä. Kun Peterin on palattava rintamalle, on Katharina raskaana ja tutustuu korkealla natsihierarkiassa olevan tohtori Weinartin perheeseen. Mitä ankarampaa sota rintamalla on, sitä prameampia tuntuvat olevan berliiniläisten saksalaisten juhlat. Kaikki on kuitenkin muuttumassa, väistämättä ja armotta.
Kiinnostavan alkuasetelman lisäksi mielenkiintoista on se, että irlantilainen Audrey Magee on kirjoittanut romaaninsa Sopimus saksalaisnäkökulmasta toisessa maailmansodassa - ja on kirjoittanut sen niin, että ainakin suomalaislukijalle teos näyttäytyy täysin saksalaisena, vain englanninkielinen alkuteos ja muuan viittaus kielivät kirjailijan irlantilaisuudesta.
Magee kirjoittaa hyvin ja Sopimus on rankasta aiheestaan huolimatta miltei sulavan sujuvaa luettavaa. Alkukiinnostuksen jälkeen olinkin lukiessani hieman hämmentynyt, sillä romaani tuntui sota-aikaan sijoittuvalta parisuhderomaanilta. Pikkuhiljaa tämä mielikuva onneksi mureni, mutta romaanin loppupuolen kerronnallisesti - ei siis temaattisesti tai romaanihenkilöiden kannalta - helppo ratkaisu ei täysin vakuuttanut tai vaikuttanut. Tästä voisin keskustella vaikka kommenttiosiossa, jos joku kirjan lukenut kokee keskusteluun tarvetta.
Minulle, ja kirjoitan nyt lukupäiväkirjamaisesti juuri omasta lukukokemuksestani, Sopimus oli ristiriitainen lukukokemus. Se on nimittäin hyvä romaani: sen kaari kantaa, sen kerronta vetää, sen aihepiiri on yllättävä. Mutta se ei kuitenkaan koskettanut kuin osin, vaan jäi jollakin tapaa pinnalliseksi. Sota on yhtä helvettiä kaikille, mutta Magee ei yksityiskohtaisesta kuvauksestaan huolimatta pääse pinnan alle. Toisaalta Magee kirjoittaa realistisesti ja yksityiskohtaisesti Peterin kokemista kauheuksista rintamalla ja Katharinan toisenlaisesta maailmasta, tuhkimolaisesta sadusta ja sen seurauksista, Berliinissä. Peter ja Katharina ovat hyviä romaanihenkilöitä. Dialogia on paljon, mutta se kantaa. Ihmisen moraalitutkielmanakin Sopimus on erinomainen: miksi toinen kestää ja toinen ei? Mitä vielä täytyy omalle isänmaalle antaa? Mikä tekee ihmisestä pedon? Miltä kaikelta voi sulkea silmänsä - tai voiko? Voiko oikeasti? Ja kirjan nimen mukainen sopimuskin on olemassa, kestääkö se kaiken eletyn?
Kenelle sitten suosittelen Sopimusta? Kaikille, joita toinen maailmansota kiinnostaa ja jotka eivät pelkää yksityiskohtaisia ja eritteisiä kuvauksia. Kaikille, jotka tunnnistavat ihmismoraalin monimutkaisuuden. Sillä vaikka lukukokemukseni ei ollut täysin ristiriidaton, on Mageen romaani yksi vaikuttavimmista sodan kuvauksista joita olen lukenut. Se on rankka ja armotonkin, hellyyttä on turha hakea. Se on kuin sodan ja sateen pieksemä ihmispolo ahdingossa, jossa suklaakakut ja hanhipaistit ovat kuin kuvitelmaa vain.
--
Sopimus on päässyt Ilselässä keinulaudalle. Leena, Nanna, Kirsi ja Omppu ovat kaikki vaikuttuneet Peterin ja Katharinan
