Peter Hoeg: Susanin vaikutus
Tammi 2015, Keltainen kirjasto
Effekten af Susan 2014
Suomentanut Katriina Huttunen
Kansi Jussi Karjalainen
426 sivua
Kustantamosta
Tanskalainen romaani
Muistot tulevat usein yhtenä pakettina, kuin muistokvantti. Kaiken tämän muistan sillä hetkellä kun Laban sivelee jalkojani ja kysyy milloin meillä alkoi mennä huonosti. Ja tiedän, että muistot tulevat hänelle samaan aikaan, samalla tavalla. Hän ei kysy saadakseen vastausta. Hän kysyy saadakseen tukea sille että kestämme sen minkä me molemmat tiedämme.
Sen että siitä lähtien suhteemme alla on aina piillyt kuiskaus. Niin heikko että tuskin olemme kuulleet sitä: miten kalliiksi tulee harvinaisen lahjakkuuden väärinkäyttö?
Susan Svedsen on 43-vuotias perheenäiti ja huippufyysikko. Hänellä on myös erikoinen kyky saada ihmiset uskoutumaan hänelle, kertomaan salaisuutensa ja mielenliikkeensä. Tätä kykyä Susan kutsuu vaikutukseksi. Avioliitto säveltäjä Laban Svedsenin kanssa on karikkoinen, 16-vuotiailla kaksosilla Thitillä ja Haraldilla on omat oikkunsa. Perheen Intian-matka osoittautuu kohtalokkaaksi ja Susania ja Labania kumpaakin uhkaa pitkä vankeusrangaistus, jonka Susan voi välttää auttamalla salaperäistä Thorkild Hegniä, joka haluaa tietoja 1970-luvulla perustetusta turvallisuuskomissiosta. Tutkimusten edetessä komission jäseniä alkaa kuolla mitä julmemmilla tavoilla. Myös Susanin ja hänen läheistensä elämä on hiuskarvan varassa, kuten myös Tanskan tulevaisuus.
Susanin vaikutusta markkinoidaan parhaimpana Peter Hoegin romaanina sitten Lumen tajun. Mene ja tiedä, en ole lukenut kaikkia Hoegin kirjoja. Oma suhtautumiseni Hoegiin on ihaileva, mutta varovainen. Rakastin Lumen tajua, joka oli ehkä hienointa, jota parikymppisenä kirjallisesti koin; Muutama vuosi sitten Norsunhoitajien lapset tärähti tajuntaani tavalla, joka sai olon pökerryttäväksi ja onnelliseksi. Ja sitten: Hiljainen tyttö jäi kesken, Nainen ja apina vieraaksi. Moni on vielä lukematta. Tähän kokonaisuuteen Susanin vaikutus sijoittuu tai mahtuu kyllä varsin hyvin.
Se nimittäin on hyvä romaani. Se on kerronnaltaan pääosin varsin vetävä ja lukijaansa sopivasti haastava. Pientä sekavuutta siinä on ja teemojakin niin, että välissä mietin kaikkien lankojen tarpeellisuutta, mutta koska Hoeg on Hoeg, osaa hän yhdistää tieteiskirjallisuuden perinnön perhedraamaan ja jännärin identiteettipohdintaan. Susanin vaikutuksessa kun on vähän kaikkea: murhia, seksiä, poliittista ja henkilökohtaista juonittelua. Romaanissa on paljon raakoja ja periaatteessa shokeeraavia yksityiskohtia, mutta koska Hoeg kertoo niistä Susanin silmin, on lukija tavallaan Susan vaikutuksen alainen hänkin eikä hätkähdä, vaikkei julmuuksien kohtaamista voi välttää.
Romaanin trillerimäinen juoni on ajan hermoilla, koska erilaisia valtaapitäviin voimiin ja ympäristötuhon uhkaan liittyviä teemoja vilisee monessa poliittisessa keskustelussakin näinä päivinä. Lukiessani ajattelin paljon ruotsalais-tanskalaista Silta-sarjaa enkä voinut olla pohtimatta, onko Silta rikostensa tai tunnelmansa osalta vaikuttanut ainakin osin Hoegin kerrontaan. Hoeg kuitenkin lisää romaaniinsa kerroksia tai kuoria: hän ikään kuin kuorii tarinaa toisesta päästä, mutta lisää kuorenpalat toiseen päähän ja mitä enemmän romaani etenee, sitä enemmän se myös sekoittuu ja täyttyy.
Susanin vaikutus ei ole vain kylmääviä sävyjä saava jännityskirja. Sen perhedraamallinen osuus on vähintään yhtä merkittävä. Mennyt vaikuttaa kaikkeen: Susan ei ole polttanut siltoja takanaan, sillat ovat vain menettäneet merkityksensä. Susanin näkökulmasta Hoeg pohtii äiti-lapsi-suhteita sukupolvesta toiseen, aviopuolisoita, rakastajia, luottamusta. Toiseksi romaanissa on myös paljon ruokaa tapahtumia peilaamassa, mutta ilman osoittelevaa symboliikkaa: olipa tilanne miten paha tahansa, ravintoa tarvitaan aina. Tästä syystä pizzapohja on niin ohut, ettei se enää ole leipää, on vain italialaisen jauhon kiihkeä viljan maku ja painoton rapeus. Susan valmistaa ruokaa, muttei välttämättä tunnesyistä tai hyvvyyttään; Croissantit ovat hänelle suurtaa fysiikkaa - ja lukijalle tulee nälkä.
Mihin Susanin vaikutus Hoegin tuotannossa sijoittuu? Sitä en osaa sanoa, sen verran hengästyttävä se on. Se ei (tietenkään!) ole uusi Lumen taju, mutta se on hieno romaani ja vähintään Norsunhoitajien lasten veroinen. Tälläkin kertaa Hoeg luo kudelman, joka kiehtoo ja jännittää, koskettaa ja saa ajattelemaan. Hoeg ruotii oikeastaan kaikkia ja kaikkea: poliitikkoja, eturyhmiä, yli varojen elämistä. Kaikkien ongelmien alkujuuri ja ratkaisijat olemme me, ihmiset.
P.S. Peter Hoeg esiintyy ensi viikolla Helsinki Litissä. Hänen ja Monika Fagerholmin keskustelu on yksi festivaalin eniten odottamani ohjelmanumero.
