~Emily Hawkins & Lisa Evans: Lumiprinsessa~

Kuninkaallisissa piireissä käy joskus niin, että joku tärkeä vieras jää kutsumatta. Tällä kertaa kuningaspari unohti kutsua Lumihaltian. Hänen vierailunsa toivat aina niin kylmän tuulahduksen palatsiin, että kutsu ei kerta kaikkiaan ollut muistunut kenenkään mieleen. Juuri kun juhlallisuudet olivat toden teolla alkamassa, jäinen viima avasi kuninkaanpalatsin ovet.

Englantilaisten lastenkirjailija Emily Hawkinsin ja kuvittaja Lisa Evansin kirjan Lumiprinsessan (2010 Wsoy) oli määrä päättää lumiviikkoni viime sunnuntaina. Väliin tulivat kuitenkin Joyce Carol Oates sekä Ilmari Kiannon rooli sukuni tarinan sivujuonteessa. Lunta ja pakkasta on onneksi edelleen ja Kirjamessuilta ostamani Lumiprinsessan aika on nyt.

Kaunis kuvakirja alkaa maasta, jossa on aina lämmintä. Hyvin onnelliset kuningas ja kuningatar järjestävät tyttärensä, kauniin prinsessan, kymmenvuotispäivän kunniaksi juhlat, jonne - hupsista vaan - unohtuu lähettää kutsu Lumihaltialle. Muiden jalosukuisten sekä satuhahmojen istuessa notkuvien pöytien ääressä pyyhältää Lumihaltia sisään ja kostoksi muuttaa prinsessan sydämen jääksi.

Prinsessa ei tietenkään jäisen sydämensä kanssa pärjää enää lämpimässä maassa eivätkä valtakunnan haltiat onnistu murtamaan taikaa, joten prinsessalle rakennetaan jäinen palatsi korkeimman vuorenhuipun laelle. Linnassaan prinsessa viettää paljon aikaa yksin. Vieraat eivät halua tulla sinne; Linna on niin kylmä, että erään vierailukerran aikana kuninkaan viiksien toinen puoli jäätyy niin, että karvatupsu napsahtaa poikki!

Koska kyse on prinsessasadusta, yrittävät prinssit kosiskella nyt aikuistunutta prinsessaa uskoen suudelman voivan pelastaa tämän. Ennen pitkää linnaan johtavaa vuoripolkua koristavat vain jäätyneet hylätyt haarniskat. Aivan yksin prinsessan ei tarvitse olla, koska vuorella asuvat eläimet ketuista pöllöihin sekä Artturi-jääkarhuun tulevat tapaamaan häntä.

Lumiprinsessa on alkuasetelmaltaan melko koventionaalinen, onhan prinsessa tälläkin kertaa se, joka täytyy pelastaa. Olen hieman yllättänyt siitä, että uusissa ja jopa opettavaiseksi tarkoitetuissa lastenkirjoissa, kuten matemaagisessa Oikeassa prinsessassa tyttöhahmo on se, joka odottaa pelastajaansa. Onneksi Lumiprinsessan loppu pelastaa tämän suhteen. Kyse on siitä, tarvitaanko pelastusta enemmän talvelta vai yksinäisyydeltä? Voiko jäinen sydän kokea rakkauden? Kysymykseni taitavat jo sisältää vastauksen.

Teoksen kuvitus on suloista ja sadunomaista. Sivut on hauskasti kohokuvioitu, joten esimerkiksi Artturin turkkia tai prinssien jäätyneitä haarniskoja voi koskettaa. Lisäksi raikas värimaailma kunnioittaa lunta ja jäätä, kumartaa niiden kuulautta.

Kirja on pienestä vanhanaikasuudestaan huolimatta niin hurmaava, ennen kaikkea kuvitukseltaan, että oma sydämeni ei jäätynyt tätä lukiessani. Prinsessasatuja tarvitaan sulostuttamaan arkea. Siksi uskallan paketoida tämän joulupukin konttiin omaa Joulutyttöäni ajatellen.

****½