Evelyn Waugh: Mennyt maailma

Evelyn Waugh: Mennyt maailma, Kapteeni Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat

Suuri Suomalainen kirjakerho / Otava 1983

Brideshead revisited 1945

Suomentanut Pentti Lehtinen
315 sivua
Brittiläinen romaani

Jotkut kirjat kulkevat mukana useaan paikkaan, kuten tämä Evelyn Waugh’n Mennyt maailma. Ensin se oli mukanani iltapäiväteellä Lontoossa helmikuussa 2017 (yllä oleva kuva) ja nyt sitten toissa viikolla retkellä Porvoossa (alla oleva nopeasti napattu kuva). Lukeminen kesti siis yli kolme vuotta!

Syynä hitaaseen lukemiseen on unohdus: aloittelin romaania Lontoossa, jossa aioin lukea sen loppuunkin, mutta lontoolaisissa kirjakaupoissa oli liikaa houkutuksia ja Waugh’n romaani tuli sitten pakattua matkalaukkuun, josta se kotona siirtyi takaisin hyllyyn. Joskus hieman myöhemmin aloitin romaania uudestaan, mutta mieleni ei ollut otollinen klassikolle tai sen jokseenkin kömpelölle suomennokselle. Tänä kesänä kolmas luenta-aloitus vei mukanaan ja suomennokseenkin totuin, vaikka hetkittäin tuskaillen.

Jotkut saattavat muistaa Menneen maailman tv-sarjana 1980-luvulta. Itse olin sarjan lähetysaikaan vielä turhan nuori tai ainakin sarjasta kiinnostumaton, joten en ole filmatisointia nähnyt (ja ilmeisesti uudempikin filmatisointi on olemassa). Toivottavasti useampi on lukenut Waugh’in romaanin, ainakin kaikki kaltaiseni anglofiilit. Teoksen suomenkielinen nimi on erinomainen, sillä se viittaa toisaalta romaanin keskeishenkilön muistoihin ja toisaalta siihen, että Waugh’in romaanissa brittiläinen luokkayhteiskunta on murroksen kourissa.

Kirjan kehys lyhyesti: toisen maailmansodan aikana kapteeni Charles Ryder palaa Bridesheadiin, kartanoon, jossa on viettänyt aikaa 1920-luvulla Flyten sisarusten Sebastianian ja Julian kanssa. Eksentriset Flytet mullistavat Charlesin elämän, mutta “Mennyt maailma” sisältää ihmissuhdekuvauksen ohella myös aatteiden, moraalin ja niistä syntyvien ristiriitojen käsittelyä: ihmisen painia oman ihmisyytensä ja muiden kanssa.

Englannissa 1940-luvulla julkaistua klassikkoa voi luonnehtia moderniksi epiikaksi. Mennyt ja kerronnallinen nykyisyys sovittuvat yhteen, on suuria tunteita, akateemista (oi, Oxford!) ja uskonnollista (katolisuus) pohdintaa, luokkaeroja ja erilaisia valintoja. Kerronta on osin eeppisen laveaa, mutta Waugh jättää paljon myös rivien väliin. Waugh on sekä hienostunut että ironinen kirjoittaja.

Kokonaisuudesta rakentuu tunnelmaltaan taianomainen romaani, joka saa kaltaiseni brittifanin sydämen läpättelemään.