Volter Kilpi: Alastalon salissa

Kirjabloggaajien klassikkohaaste
Volter Kilpi: Alastalon salissa
Otava 1933 (vuoden 2015 painos)
Esiluku Kirkkomaa 16 s., I osa 421 s., II osa 405 s.
Kotimainen romaani

Onkos ihmisen mieli paljoakaan viisaampi kuin pesän porosta kiertyvä savun sininen rihma? Savu kallistelee, kuinka ilmanveto sitä kantaa ja kuljettaa, ja ihmisen mieli kulkee omilla teillänsä, kuinka sillä on juoni! Minäkin, partainen mies, tuumin sinisiä sinisiin, ja naitan tytärtä, vaikka oma vaimokaan ei ole vielä tullut valituksi! Me rakentelemme laivoja ja olemme vakavia miehiä vakavissamme, vakava minäkin olen olevinani partoineni, mutta paljonkos sumun löysää mahtuu pääkuoren sisäpuolella liikkumaan, ja pitääkös ajatus määriänsä sen piukemmin kuin savun polveilema rihma ilman keveissä piipun pesäpuun yläpuolilla?

Kuusi tuntia varsinaissuomalaista tajunnanvirtaa. Se kuuluisa piipunvalintakohtaus, neuvottelua parkkilaivaan sijoittamisesta, kahvitarjoilua ja sisäisiä kertomuksia. Volter Kilven klassikkoromaanin Alastalon salissa kehyksen tiivistäminen muutamaan lauseeseen ei tee oikeutta lavealle teokselle.

Keväällä 1994 osallistuin silloisessa Joensuun (nyk. Itä-Suomen) yliopistossa kirjallisuuden proseminaariin. Viimeisellä kokoontumiskerrallamme apulaisprofessori Dietrich Assmann tarjoili meille kakkua, näytti jonkun Dickens-filmatisoinnin ja puhui hieman lempikirjoistaan. Hän oli jo aiemmin luennoillaan osoittautunut Volter Kilpi -faniksi ja kertoi haltioituneesti muun muassa Kustavista. Sittemmin Assmann perusti Volter Kilven seuran. Alastalon salilla hän hieman pelotteli meitä opiskelijoita ja sen vuoksi liki 20 vuoden ajan koin Kilven romaanin liian vaikeaksi, raskaaksi, ehkä suorastaan mahdottomaksi lukea. Muutama vuosi sitten aloin kypsyä ajatukselle tarttua tuohon klassikkojärkäleeseen. Aikaa ehti kuitenkin virrata ennen kuin viime syksynä Turun kirjamessuilla jokaiselle kävijälle lahjoitettiin oma kappale Alastalon salista.

Ajan kuluminen oli omassa lukumielessäni tehnyt tehtävänsä sikälikin, ettei Kilven klassikon lukeminen pelottanut ennakkoon. Olin kuullut sieltä täältä, että kirja olisi peräti hauska. Ja se oli! Alastalon salissa on hauska kielenkäänteidensä, henkilöidensä kuin Kilven hallitseman omintakeisen huumorinkin ansiosta.

Huumori paikoin piikikästä, hetkittäin hyväntahtoista ja koko ajan kohteensa löytävää. On tunnettua, että Kivi heittäytyy myös itseironiseksi, kuten luvun kuusi tiedoissa: Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan. Periaatteessa kyllä, mutta eikö tuollainen luvun sisällön tiivistys suorastaan houkuttele lukemaan ainakin kyseisen kirjan kontekstissa! Oma lukunsa (!) on tietenkin ensimmäisen osan alkupuolelle sijoittuva, jo mainitsemani piipunvalintakohtaus. Siinä Malakias Afrodite Härkäniemi pohtii, miksi tietty piippu sopii Alastalolle ja toinen Pukkilalle. Pohdinnoista muodostuu itse asiassa melkoinen yhteiskunnallinen katsaus. Erilaiset piiput edustavat erilaisia yhteiskuntaluokkia, se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. 

En voi kieltää, etteikö lukeminen olisi hetkittäin ollut työlästä. Kilven kieli on runsasta ja eläväistä. Teksti polveilee, kaartelee, unohtuu pitkäksi aikaa jonkun henkilön ajatuksiin ja saa maistelemaan kielenkäänteitä. Kieli useimmiten menee tarinan edelle, kuten tämän klassikkon kohdalla kuuluukin mennä. Sanasto on tietenkin osin vanhanaikaista ja murresanoiltaan varsinaissuomalaista, minkä vuoksi kaltaiseni savolaissyntyinen lukija sai paitsi hetkittäin pinnistellä, myös käyttää mielikuvitustaan tulkitessaan sanakuuron lailla sopisevia kielenkäänteitä. Merenkulkuun liittyvä sanasto on sekin pääosin tuntematonta. Sinnikäs lukeminen kuitenkin palkintaan ja tekstin parissa voi suorastaan viihtyä. Satiiri tai ironia (näiden eroa en nyt osaa tehdä) läpäisee koko teoksen ja romaani suorastaan tempaisee mukaansa.

Mukaansatempaisevuutta lisäävät Kilven luomat hahmot, jotka ovat herkullisia, sopivan karikatyyrimäisiä ja täysin omanlaisiaan. Kuka ymmärtää laivoja, kuka ihmistä. On tietenkin Alastalo itse, pitojen ja kokouksen järkipäinen isäntä. Hänen vastavoimanaan toimii Pukkila, viekas, riidanhaluinen ja pahansuopa mies, jolla Härkäniemen mukaan silmä nappaa ennen kuin järki . Muita keskeishenkilöitä ovat muun muassa jo mainitsemani Härkäniemi, yksinkertainen, mutta iloinen Lahdenperä ja vauras Langholma. He kaikki, kuten lukuisat sivuhenkilöt, ovat rikkaita, täysinäisiä hahmoja.  [--] Vanhakin ja kapteenimieskin hiemasen herkistyy känsäisen mielennahkansa alla, kun on neidon helma niin lähellä liepimässä: Naiset jäävät yksioikoisesti taustalle, ja enimmäkseen katseen kohteeksi, joskin heilläkin on omat vahvat persoonansa, joita olisi voinut hyödyntää enemmänkin. Eevastiina-emäntää on Härkäniemikin aikoinaan katsellut, nyt leivonnaisia tarjoileva Siviä-tytär riiaa talon Janne-rengin kanssa, mikä valottaa hieman nuorten seurustelua ja heidän omaa tahtoaan.

Alastalon salissa pitää sisällään pitkälti yli 800 sivua, mutta kirjan sisäinen aika kattaa joitakin tunteja saman päivän sisällä. Tosiasiassa romaanin aikajänne on pitempi, sillä sisäiset tarinat, monet pohdinnat ja viittaukset henkilöiden välisiin suhteisiin palaavat menneeseen, joka on läsnä nykyhetkessäkin: nuoruuteen, onnistumisiin ja epäonneen, vaurauden ja katkeruudenkin lähteisiin.

Piipunpolttamista, parkkikirjoista keskustelua, kahvin ja muiden juomien nauttimista - ja paljon muuta. Laajaan ja jossain määrin vaativaan romaaniin syventyminen rauhoitti ja kesälomapuuhien välissä sain pieniä hengähdyshetkiä Kilven teosta lukiessani. Parisen viikkoa tuo lukeminen otti. Harmin räkä lähti väistämättäkin pois nokasta, kun kirjaa luin. Toisinaan, automatkoilla, innostuin lukemaan mehevimpiä kielenkäänteitä ääneen miehelleni. En voi sanoa nauttineeni jokaisesta lukutuokiostani, mutta kokonaisuus veti puoleensa. Ja miksei olisi vetänyt, sillä se on rakenteeltaan moderni, kieleltään rikas ja eläväinen sekä, sittenkin, kaikessa tajunnanvirtaisuudessaankin, juonelliselta kaareltaan komea. 

Klassikkohaasteen koontipostaus 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogissa.

P.S. Ai niin, nyt olisin oikeutettu pitämään tätä t-paitaa. En ole paitaa tilannut, koska en tiedä missä sitä pitäisin. Tähän postaukseen se olisi ollut mukava kuvituksellinen lisä.

--
Alastalon salista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Jokke, Jenni, Margit ja Arja.