Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa
Tammi 2015, Keltainen kirjasto
Sekai no owari to hadoboirudo wandarando 1985
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Kansi Jussi Kaakinen
546 sivua
Japanilainen romaani

Ai-jai, minä ajattelin. Miksi minulle tapahtui näin omituisia asioita? Mitä olin mennyt tekemään? Olinhan vain realistinen, omatoiminen Laskija. Vailla mainittavia intohimoja tai haluja. Perhettä ei ollut, ei rakastettujakaa. Olin vain mies, joka halusi säästää mahdollisimman paljon rahaa ja Laskijan työt lopetettuaan viettää vanhuutta mukavasti, opiskellen sellon soittoa tai kreikan kieltä. Mistä ihmeen syystä minun oli oltava tekemisissä sellaisten käsittämättömien asioiden kuin yksisarvisten tai äänten poistamisen kanssa?

Omituisia asioita totta tosiaan tapahtuu. Nimettömäksi jäävä minäkertoja kokee konkreettisia ja unenomaisia, väkivaltaisia, rajuja, hämmentäviä ja kauniitakin asioita kahdella tasolla. Ihmemaassa hänen elämänsä on kuin kovaksikeitetystä dekkarista: eri joukkioita edustavat gansterimaiset kovikset ovat sankarimme sekä tätä auttavan lihavan vaaleanpunaisiin pukeutuvan nuoren naisen kintereillä. Maailma kaipaa pelastamista, mutta millaisin keinoin? Toisaalla on Maailmanloppu, surun valtaama kaupunki, jossa kenelläkään ei ole varjoa ja jossa yksisarviset kulkevat tyhjillä kaduilla. Sankarimme on Maailmanlopussa lukeakseen vanhoja unia yksisarvisten kalloista.

Haruki Murakamin kolmenkymmenen vuoden takaisen romaanin Maailmanloppu ja ihmemaa kehystä ei ole helppoa avata lukijalle. Se ei tietenkään Murakamia tuntevia kummastuta, sillä nyt Raisa Porrasmaan suoraan japanista hienosti suomentama romaani kulkee samoja kimurantteja polkuja kuin kirjailijasuosikin monet muutkin teokset.

Maailmanloppu ja ihmemaa hämmentää melkein samalla tavalla kuin varhaisempi Suuri lammasseikkailu tai Kafka rannalla, mielestäni parhain Murakamin romaani. Se sisältää myös suoraviivaista toimintaa ja erilaisia maailmoja, kuten muutama vuosi sitten ilmestynyt kolmeosainen 1Q84. Lisäksi romaanissa on kauneutta, joka heijastelee japanilaisten runojen tai miksei vaikkapa Yasunari Kawabatan teosten luontokuvauksen herkkyyttä. Talvi, valkoinen lumi ja harmaa savu selkeyttävät esineiden ja asioiden muodon. Epämääräinen poissaolon tunne leijailee Maailmanlopussa, jossa valo on hennon läpikuultavaa.

Ennen kaikkea Maailmanloppu ja ihmemaa on - tietenkin! - kirjoittajalleen tyypillisesti tarinaltaan vetävä ja mielenmaisemaltaan outo. Romaania voisikin luonnehtia Murakamiksi tyypillisimmillään - ja fantastisimmillaan yksisarvisineen ja tietoisuudeen vaikuttavine "shufflingeineen".

Murakami ei olisi Murakami, jos hän ei kytkisi kokonaisuuteen pohdintoja identiteetistä, paikoin varsin suorasukaista seksiä tai haaveita seksistä, viittauksia kirjallisuuteen (Camus, Dostojevski; kirjastojen merkitys on valtava) ja populaarikulttuuriin (lännenelokuvat, Born to be wild; 1980-luvun hyvin muistava lukija huvittuu Duran Duranin hetkittäisestä vähättelystä). Humoristisuuden ja haikeuden vuorottelu ovat jo hänen tavaramerkkejään. Tällä kertaa huumoria löytyy muun muassa laihan kirjastonhoitajanaisen, joka on toinen päähenkilöä auttava nainen, pohjattomasta ruokahalusta sekä paikoin lakonisesta dialogista, haikeutta luontokuvausten ohella muun muassa vanhan portinvartijan tavasta katsoa maailmaa. Kömpelyyksiäkin on mukana, tällä kertaa Murakamin naiskuva tökkää muutaman kerran, mutta annan sen mennä nyt leikittelynä ja osin kovaksikeitettyjen dekkarien ja noir-estetiikan piikkiin. Kirjoitusajankohtansa mukaisesti romaanissa esitellään melko paljon uutta tekniikkaa.

Maailmanloppua ja ihmemaata voi lukea tietenkin myös sukelluksena alitajunnan syövereinen. Varjon tärkeys ja äänettämyyys korostavat tätä. Suomikin mainitaan, kuten kirjailijan monissa muissakin teoksissa.

Kokonaisuus on monikerroksinen ja viihdyttävä, vaikkei nouse kirjailijansa parhaimmistoon. Näin joulun alla voisi sanoa, että Maailmanloppu ja ihmemaa vastaa varmasti Murakamin (fantastisemman) tuotannon ystävien toiveisiin - elleivät he ole kirjaa jo hankkineet. Nimittäin itse aioin ensin säästellä romaania joululukemisekseni, mutta en malttanut. Pahus. Onneksi jouluksi on sekä varattuna että toivottuna jo muita kirjoja, Keltaisiakin.

--
Maailmanloppu ja ihmemaa on kiehtonut muissakin blogeissa: Pikkuseikkoja, Ullan luetut kirjat, Kirjapolkuni, Suomi lukee ja Kannesta kanteen, sivuista sivuille.