Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Kustantaja: Otava 2014
Sivuja: 283
Kustantajalta
Kotimainen romaani
Miten tyhjä voi maailma olla. Miten kylmä yö ja miten kaukana kesän lämpö. Miten yksin voi ihminen olla, miten vailla toista ontto. Tappavan hitaina öisen tunnin kaikki minuutit, värähdellen, vapisevina liikkuvat hetket.
Mitä tapahtuu, kun kaksi keski-ikäistä kohtaavat toisensa sattumalta asuntonäytössä, jonne kumpikin on mielijohteesta päätynyt? Ilmassa on rakkauden merkkejä, koko kevääseen kurkottava Turku tuntuu olevan enteitä täynnä. Sekä viisikymppinen historianopettaja Karin Kiurukorpi että niin ikään keski-ikäinen insinööri Lauri Eriksson tuntevat vetoa toisiaan kohti. Mutta millaiset onnistumismahdollisuudet on rakkaudella, jota uhkaa lempiväisten epävarmuuden lisäksi Laurille sydämensä menettänyt, aina niin täydellinen ja nuori Kaari Pelkonen?
Eppu Nuotio on minulle tuttu hurmaavasta Kingi-lastenromaanisarjastaan ja muusta lastenkirjatuotannostaan. Olen toki pannut merkille kirjailijan muutakin tuotantoa, kuten dekkarisarjan, mutta vasta tuore Mutta minä rakastan sinua -romaani tutustutti minut Nuotion aikuisille kirjoittamaan kaunoon. Ihan hyvä niin.
Mutta minä rakastan sinua on mainio romaani. Kuvittelin saaneeni luettavakseni suloisen ja lämpimän huumorin sävyttämän kirjan keski-ikäisten rakastumisesta, mutta sainkin kyllä melko suloisen, mutta tunnelmaltaan haikean romaanin. Haikeus ei tarkoita sitä, etteikö kirja toisi lukijoilleen hyvää mieltä, kyllä se tuo.
Eppu Nuotio yhdistää onnistuneesti viihteelliset rakkausromaanit hyväsydämiseen ja realistiseenkin keskiluokan arkikuvaukseen. Hän kirjoittaa moniäänisesti: romaanissa on mukana jopa ripaus suosikkikirjailijani Carol Shieldsin Rakkauden tasavallan henkeä ainakin siinä, että kaikkea kuvataan niin minä-kertoja Karinin kuin Laurinkin näkökulmasta -- oman äänensä saa myös mustasukkaisuudessa rypevä Kaari -- sekä siinä, että keski-ikäisten tavat, eleet ja pienetkin yksityiskohdat ovat merkityksellisiä: musiikki, tee, aamupuuro, kasvojen uurteet, kevään ensimmäiset kukkaset ja ostoskori. Musiikilla on kirjassa suuri roolinsa ja kirjassa soiva musiikki on listattu romaanin loppuun, mikä on hauska ja lukijoita palveleva idea.
Nuotion romaani on moniääninen. Kaikkitietävä kertoja pohtii rakkauden merkitystä, kujeilee, suree ja kuljettaa tarinaa tavalla, joka tuo mieleen Sinulle on postia- tyyliset elokuvat. Tiedättehän sellaiset lempeät aikuisyleisön filmit, jotka ovat helppoja, tunteikkaita ja jotka on parasta katsoa suklaalevyn tai nenäliinapaketin kanssa. Paikoin ollaan niillä rajoilla, milloin suloisenkirpeä muuttuu imeläksi ja olisin hyvinkin voinut hieman ärsyyntyä. Pientä kliseisyyttäkin huomasin, mutta katson sen kuuluvan lajityyppiin. Nyt sairauslomalla kirjaa lukiessani koin, että tässä kirjallisessa kupillisessa kaakaota liikaa sokeria on niin pieni hippunen, ettei se haittaa, vaan tulee tarpeeseen.
Mutta minä rakastan sinua sulatti lopulta myös minun sydämeni. Se on sellaista välipalakirjallisuutta, joka ruokkii talven väsyttämää sielua ja saa uskomaan arjen ihmeisiin.
--
Kirjan ovat lukeneet myös Susa, Tuija, Krista ja Bleue.
Eppu Nuotion dekkarisarja on tuttu, pidin paljon, mutta aikuisten kaunokirjoja en minäkään ole lukenut.
VastaaPoistaArviosi tästä houkuttaa, joten lukulistalle menee!
Minttuli, monet ovatkin pitäneet dekkarisarjasta. Tämä oli mukava lukukokemus, kirja joka tuo hyvän mielen ja on samalla jotenkin hyvin aikuinen. :)
Poista"Mutta minä rakastan sinua sulatti lopulta myös minun sydämeni. Se on sellaista välipalakirjallisuutta, joka ruokkii talven väsyttämää sielua ja saa uskomaan arjen ihmeisiin."
VastaaPoistaKirjoitat ihanasti! Ja juuri tuon viimeisen kappaleen takia aion kirjan lukea :)
Kirjakirppu, kiitos <3 Tämä tuli minulle luettavaksi hyvään aikaan nyt, kun olen kipsikätisenä kotona. Jotenkin mieltä lämmittävä kokonaisuus.
PoistaTämä täytyy pitää mielessä. Joskus tulee hetkiä, jolloin kaipaa kuvaamasi kaltaista välipalakirjallisuutta.
VastaaPoistaJonna, tämä on ihana silloin, kun kaipaa kepeää ja kuitenkin hyvää luettavaa.
PoistaEppu Nuotion varhaisempaa tuotantoa olen muistaakseni joskus lukenut ja siitä pitänyt. Tämän luin myös, mutta kirja ei ole päässyt vielä blogiin asti.
VastaaPoistaMulle kirja oli positiivinen elämys, ja se sai uskomaan taas ihmeisiin ja ihmisten kohtaamiseen.
Mari a, pitäisikin tutustua siihen aiempaan tuotantoon. Toivottavasti bloggaat tästä pian! Minäkin pidin ja olen samaa mieltä, että kirja valaa uskoa ihmisiin.
PoistaMinäkin pidin tosiaan tästä, jäi sydänalaan ihanan lämmin ja lohdullinen fiilis :)
VastaaPoistaSusa, niin jäi. <3 Tämä kirja sopisi hyvin lahjaksikin.
PoistaIhanaa Katja, että sinäkin luit tämän. Minä luin kirjan viikonloppuna ja nautin kovasti. Se oli elämänmakuinen, hellä, haikea, kauniin arkinen, paikoitellen hauska ja paikoitellen surullinen. Mutta sellainen elämänmakuinen kirja, joka viihdytti juuri oikealla tavalla.
VastaaPoistaKirjailijatar, luimme tätä sitten samoihin aikoihin. Minäkin luin viikonloppuna. Herttainen ja totta tosiaan elämänmakuinen ja hyvällä tavalla arkinen kirja. Pidin.
PoistaMinähän nyt kovasti innostuin tästä, kun tarinan näyttämönä on Turku - toki muutoinkin...
VastaaPoistaHerttaiset kirjat tekevät hyvää... Kirja napsahti listalle, kiitos <3
Kaisa Reetta, tässä on ihania Turku-kuvauksia. <3 Laadukas ja aikuinen välipalakirja. :)
PoistaArviosi ja kommenttien perusteella kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sainkin äsken viestin kirjastosta, että kirja on haettavissa. Eppu Nuotion tuotannosta olen aikaisemmin lukenut satuja lastenlapsille sekä Kotilieden kolumneja, jotka ovat olleet elämänmakuisia.
VastaaPoistaMarjatta, kiva että saat kirjan luettavakseni näin pian. Toivottavasti pidät. Minä viihdyin tämän parissa, oli sopivaa sairauslomalukemista.
PoistaSait minut Carol Shields -vertauksellasi kiinnostumaan kirjasta. Pitää laittaa varaus kirjastoon.
VastaaPoistaJaana, ei tämä tietenkään Shieldsin veroinen ole, mutta arkinen, aikuinen, hauskakin. Ja Turku on tässä upea.
PoistaIhana Eppu oli eilen täällä ja kertoi elämästään ja kirjoittamisesta ja tämä(kin) kirja meni heti kuin kuumille kiville, en ehtinyt saamaan, mutta saan kyllä kaverilta joskus lainaan. Kertoi mm., että otti oikeastaan tätä kirjaa varten aikanaan yhteyden Pirkko Soiniseen, kun halusi tietoa Turusta ja siitä alkoi heidän ystävyys ja myöhemmin yhteistyö.
VastaaPoista