~Paulo Coelho: Valkyriat~

Me emme ole yksin.

Paulo Coelhon uusin suomennos Valkyriat (Bazar 2010) on hänen neljäs romaaninsa, joka ilmestyi suursuosion saaneen Alkemistin jälkeen vuonna 1992. Suomeksi tämä Coelhon omaelämäkerrallinen romaani ilmestyi vasta nyt.

Valkyriat kertoo Paulosta ja tämän vaimosta (niin oletan) Chrisistä matkalla Yhdysvaltain etelässä Mojaven aavikolla lähellä Meksikon rajaa. Menneisyyden haamut vainoavat Pauloa, samoin vaimoon kohdistuvan rakkauden ja nopean (muihin) ihastumisen rajamailla olo mietityttää. Matkallaan he kohtaavat joukon moottoripyörällä matkaavia naisia, valkyrioita, joita etelän punaniskat epäilevät lesboiksi, mutta jotka iskevät miehiä, juovat olutta ja puhuvat kauniisti rakkaudesta ja Jumalasta.

Miksi tuhoamme sen mitä rakastamme eniten?

Valkyriat on matkakirja kahdessa suhteessa. Se on perinteinen road trip pölyävän kuumassa etelässä sekä samaan aikaan matka mieleen ja uskoon. Keskeistä on löytää ero ihastumisen huuman ja todellisen rakkauden välillä sekä tehdä rauha oman menneisyytensä kanssa.

Valkyriat on myös hyvin tyypillinen Coelhon kirja. Mukana on niin Raamattua etenkin Saarnaajan osalta, enkeleitä kuin valoa sekä pimeyttä Coelhon omakohtaisissa muistelmissa magian ja kidutusten maailmassa. Menneisyys näyttäytyy sekä ahdistavana että vapauttavana. Vastauksia Paulon kysymyksiin antavat valkyriat, jotka harjoittavat kristinuskosta ammentavaa uskontoaan kauniiden rituaalien ja rukousten muodossa. He ovat jonkinlaisia elementaristeja käyttäen rituaaleissaan maan, ilman, tulen ja veden metafysiikkaa.

Kuten aina Coelhon kohdalla, en saa otetta hänen filosofiastaan. En ymmärrä, ehken haluakaan ymmärtää, sen tarkoitusperiä. Sen sijaan koen virkistävänä sen, ettei Valkyrioissa kyse ole vanhemman miehen ja nuoren naisen välisestä seksin kautta tapahtuvasta henkisestä puhdistumisesta, kuten vaikkapa Bridassa, vaan keskiössä on Coelho itse omie ajatuksineen. Teos on luultavasti eräs Coelhon henkilökohtaisimmista ja hänen faneilleen Valkyriat tulee kuin kauniina paluuna Alkemistin aloittamalle tielle.

Jos rakastamme itseämme, maailma muuttuu. Rakkauden valo hajottaa syyllisyyden pimeyden. Pidä meidät lujina rakkaudessa.

Kukapa ei haluaisi pysyä lujana rakkaudessa? Valkyriat on kantensa sekä joidenkin ajatustensa osalta todella kaunis kirja. Minulle tämän arvion kirjoittaminen oli kuitenkin vaikeaa, koska olen aikaisemminkin Bridan sekä Veronika päättää kuolla-romaanin kohdalla kertonut, etten erityisemmin pidä Coelhosta, vaikka jotain kiehtovaa hänen teksteistään löydänkin. Valkyriat vahvisti ajatuksiani. Kirjassa on liikaa kevytfilosofiaa ja epämääräisiä maailmankatsomuksellisia seikkoja, jotta kirja vakuuttaisi minut. En ole hänen otollisinta yleisöään. Coelhon ystävät sen sijaan takuulla löytävät tästä kirjasta paljon enemmän sisältöä ja syvyyttä kuin vaikkapa muutama vuosi sitten ilmestyneestä Bridasta.

Olipa Coelhosta ja hänen teksteistään mitä mieltä tahansa, ne eivät jätä kylmäksi. Coelhoa on ihana inhota ja hänestä on hyvä pitää.

**