keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Elena Ferrante: Loistava ystäväni


Elena Ferrante: Loistava ystäväni
WSOY 2016
L'amica geniale 2011
Suomentanut Helinä Kangas
362 sivua (ennakkolukukappale)
Italialainen romaani

Minusta oli hauskaa löytää sen kaltaisia yhteyksiä, etenkin jos ne koskivat Lilaa. Vedin linjoja kaukaisten hetkien ja tapahtumien välillä, määrittelin yhtenevyyksiä ja eroavuuksia. Vähitellen siitä tuli minulle päivittäin harjoitus: mitä paremmin minä olin voinut Ischialla, sitä huonommin Lila oli voinut korttelimme ankeudessa; mitä enemmän minä olin kärsinyt lähdettyäni saarelta, sitä onnellisemmaksi hänen elämänsä naapurustossa oli muuttunut.

Lila, Raffaella, ja Lenù, Elena, ovat napolilaiset ystävykset. Romaani alkaa siitä, kun Lila on kadonnut ja hänen poikansa soittaa asiasta Elenalle, minäkertojalle. Mutta oikeasti kaikki alkaa vuosikymmeniä aiemmin, kun pienet tytöt leikkivät osin todeksi koettuja kauhuja Napolin köyhimmillä kulmilla eivätkä luottaneet valoon, joka lankesi kiviin, kerrostaloihin, kauempana avautuvalle joutomaalle - eivätkä kaikkiin ihmisiin. Aluksi toisinaan kyräilevistä tytöistä kasvaa toisiinsa luottavat ystävykset, vaikka elämä johdattaa heitä pienestä saakka eri teille napolilaisesta loukosta. 

Elena Ferranten Loistava ystäväni aloittaa napolilaissarjaksi kutsutun romaanikvartologian. Luen kirjasarjoja (tai sarjakirjoja) vain valikoidusti. En yleensä erityisemmin pidä jatko-osista. Poikkeukset ovatkin sitten todella hyviä. Viimeksi olen innostunut Karl-Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan tunnustuksellisuudesta ja pohjoismaisesta angstista. Ferranten romaanisarja ei ole miehisen angstinen tai rikkirevityllä tavalla paljas, mutta vahva ja väkevä se on, ja teki heti suuren vaikutuksen.

Sitä, mikä Ferranten romaanissa niin vaikuttavaa on, on vaikea pukea sanoiksi. Kyllähän näitä vahvasti kirjoitettuja, tarinavetoisia kirjoja, joissa yhtä keskeishenkilöä katsoo toinen päähenkilö, on runsaasti. Loistavassa ystävässä loistava ystävä Lila on se, josta Elena kertoo. Lila on luonnonlahjakkuus kaikessa, mutta olosuhteet eivät anna hänelle mahdollisuutta kukoistaa tavalla johon hän pystyisi. Lila myös kokee ääriviivojen hälvenemistä, jonka uumoilen sarjan jatko-osissa voimistuvan. Elena pääsee lukioon, hänkin on hyvä oppimaan, mutta joutuu koulussa pänttäämään. Tämä on yksi ristiriidoista ja samalla myös sidoksista tyttöjen välillä. Aika näyttää, millaiseksi Elenan kertojanääni muodostuu kvartologian muissa osissa. Onko Elena muisteleva kertoja, ratkooko hän arvoitusta tai onko hän kenties epäluotettava kertoja? Tätä en voi tietää, spekuloin vain. Ensimmäisessä osassa hän muistelee tyttöjen lapsuus- ja nuoruusvuosia.

Sarjan ensimmäisessä romaanissa kuva Elenan ja Lilan ystävyydestä muodostuu vahvaksi, mutta ristiriitaiseksi: Lila on Elenan mielestä paha, joka levittää ympärilleen jotakin vielä häijympää. Toisaalta Lila on se, joka rohkaisee ja auttaa vaatimuksillaan, mutta joskus myös pelkällä läsnäolollaan. Tytöt ovat kuin magneetit, jotka vetävät toisiaan puoleensa ja saavat toisistaan voimaa. Ja kuitenkin, kuin taikaiskusta, magneetin samat navat kääntyvät toisiaan kohti ja siinä missä toinen kukoistaa, toinen lakastuu, kuten alun lainaus osoittaa.

Loistava ystäväni on paljon muutakin kuin ystävyyden kuvausta. Ferrante kertoo monenlaisen vastakkainasettelun ajan Italiasta, jonka mikrokosmoksena Napoli toimii erinomaisesti. Elena ja Lila elävät köyhyydessä, mutteivät toivottomuudessa. Kurjuus, väkivalta, pelot, häpeä ja seksismi ovat heidän arkeaan. Mutta toisaalta arkea ovat myös kirjat, etenkin ihana Pikku naiset ja naapuruston runoileva rautatieläinen, pastellinvärisenä hahmona kohoava Vesuvius, sekä aurinkoiset päivät, jäätelö ja orastavat seurustelusuhteet. Lyhyt, Ischialla vietetty aika on Elenalle hetkellisesti vahvistava irtiotto toisenlaiseen maailmaan.

Ferrante mahduttaa romaaniinsa paljon, muttei uuvuta lukijaansa. Loistava ystäväni on juonivetoinen, muttei yksioikoinen, vaan silkkaa lukunautintoa: Ystävyyden kuvauksen rinnalla kulkee tarina ihmiselon kurjuudesta ja kirkkaudesta, sekä sodanjälkeisestä Italiasta. Ferrante saa sekä romaanihenkilönsä että Napolin elämään tavalla, että jatko-osaa odottaa uteliaana ja ennen kaikkea innokkaana. 

--
Elenan ja Lilan kanssa Napolin kujilla ovat vaeltaneet ainakin Leena, Krista ja Laura. Myös blogissa Yökyöpeli hapankorppu lukee on hieno teksti Ferranten romaanista.

27 kommenttia:

  1. Elena on ristiriitainen. heilahteleva. Etenkin lopusta muistuu heti mieleen, miten hän ellä oli mahdollisuus estää Lilalta sosiaalinen nousu siinä yhdessä tapauksesssa, mutta lopulta hän sai itsensä pidättymään. Lila puolestaan jossain kohtaa sanoo itsekin itseään pahaksi.

    Nyt onkin jännittävä seurata, miten kokonainen sarja kantaa! Kiehtovaa lukemista odotellessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ehkä tässä ristiriitaisuudessa onkin osa kirjan viehätystä! Ja siinä, että kertoja on aikuinen Elena, vaikka näkökulmassa tässä ekassa romaanissa on lapsen ja nuoren.

      Kyllä tämä kirja veti! Minäkin odotan jatkoa, tämän sarjan parissa viihtyy.

      Poista
  2. Olen lukenut kaksi aivan mielettömän upeaa uutuutta peräkkäin. Ferrante kiinnostaa minua. Tässä oli niin valtavasti kaikkea. En ole sarjojen lukija, oikeastaan ne menevät enemmän fantasiassa jne. Ferranten tapaisessa lukisin mieluumin ei jatkavaa. Mutta hyvä näinkin. Toivon, että Ferrante yllättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, nyt alkoi kiinnostaa mikä se toinen uutuus on - ja oletko jo blogannut siitä? Tulen uudelleen blogiisi kurkkaamaan.

      Minäkään en ole sarjojen lukija, mutta joskus niillä on paikkansa, kuten Knasulla tai nyt Ferrantella. Ferranten romaanisarjan jatkoa odotan innolla.

      Poista
  3. Voi että te kaikki olette jo tämän kiehtovuuden lukeneet, olisi ollut mukava lukea yhtä aikaa niin ymmärtäisin ilonne! Mutta enpä hoksannut tätä en. Kävin jo kirjakaupassa katsomassa tätä kirjaa mutta hinta oli kipurajani yli, joten jäin odottelemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, tämä on vasta ilmestynyt, joten vielä ehtii... Vaikka kirjastosta, jos ei muuten. Tämä on sellainen, joka ei vanhene. Suosittelen!

      Poista
  4. Olipas mukava lukea postauksesi. Tämä kirja on tulossa Kristalta minulle tulevana viikonloppuna, eli tämä on lukuvuorossa sitten kun saan Nainen parvekkeella loppuun. Odotan mielenkiinnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kiva että saat tämän pian luettavaksesi. Kristahan piti tästä myös. Minulle tuli tätä lukiessani kova ikävä Italiaan, ei toki Napolin (nykyiseenkään) kurjuuteen, vaan muualle.

      Poista
  5. En ihan kokonaan uskaltanut lukea arviotasi, kun tarkoitus olisi itsekin lukea tämä heti kun sen vain käsiini saan. Mutta hyvältä vaikuttaa <3

    VastaaPoista
  6. Lukunautinto kuvaa tätä kirjaa niin hyvin. Kerronnassakin on jotain hyvin hypnoottista, tätä ei meinannut malttaa laskea käsistään. Enkä myöskään malta odottaa seuraavien osien lukemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, eikä vaan?! Luulen, että tämä on sellainen kirjasarja, joka vaan kasvaa seuraavien osien myötä.

      Poista
  7. Ensimmäistä kertaa kommentoin, mutta nyt oli pakko. Olin viime viikolla Lontoossa ja Picadillyn Waterstonesilla oli pöytä, johon oli koottu Ferranten romaanit. Moneen kertaan niitä selailin ja henkilökunnan suosituksia luin. Jostain syystä en vaan ostanut mitään niistä. Kirjotuksesi sai viimeistään minut harmittelemaan päätöstäni olla ostamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Riitu, mukavaa että kommentoit, kiitos! Lontoossa on upeita kirjakauppoja, tuolla Piccadillyn Waterstonesilla kävin muutama vuosi sitten ostamassa Maggie O'Farrellin silloin tuoreen romaanin, tuli nyt mieleeni. Ferranten kirjaa on onneksi hyvin saatavilla, joten vielä ehtii.

      Poista
  8. Silmäilin vain arviosi läpi, sillä kirja on tulossa lukuun :) Hassua, en aluksi ajatellut lukea koko kirjaa, mutta koska kirja on saanut sen verran kehuja niin kokeilen miltä se minusta tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kiva että sinäkin aiot tämän lukea. Toivottavasti pidät yhtä paljon kuin minä. :)

      Poista
  9. Luin tästä paljon hyviä arvioita, ja olikin mukava yllätys, että kirjastosta tuli juuri eilen ilmoitus saapuneesta varauksesta. Varasin tammikuussa parikymmentä kevään uutuutta kustantajien katalogien perusteella, enkä enää muistanut, että tämä oli yksi niistä :) Kohta pääsen siis minäkin tämän kimppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjokansi, hauska kuulla että saat tämän noin nopeasti kirjastosta. Tai toki varasit varhain, mutta se selvästi kannatti. Toivottavasti pidät Ferrantesta! Minä odotan innolla jatkoa.

      Poista
    2. Nyt sain blogattua tästä! Vahva tunnelma ja kiehtova teos, odotan kyllä jatkoa!

      Poista
  10. Palaan postaukseesi kun saan kirjan jossakin vaiheessa käsiini. Odotan tätä lukukokemusta kovasti :)

    Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle! <3

    VastaaPoista
  11. Tämä on nyt kolmas postaus, jonka olen lukenut tästä Ferranten romaanista. Vaikuttaa siltä, että olen sitä vähemmistöä, joka ei hihkunut ja huutanut innosta tätä lukiessaan. Luulen, että jatko-osien myötä innostun enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, on tästä monenlaisia mietteitä jo tullut. Minä kyllä nautin, niin vaivatonta kerrontaa. Odotan, että jatko-osissa tarina syvenee ja kerronnan taso myös.

      Poista
  12. Olen varmaan kaiken kohun uhri: odotin tältä vielä enemmän kuin mitä lopulta sain, vaikka ei kirja missään tapauksessa huono ole. Odotukset jatkon suhteen ovat korkealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, olen huomannut että muutamalle muullekin lukijalle on käynyt samoin kuin sinulle. Minä pidin tästä paljon. Jatko-osaa odotellessa, siis! :)

      Poista
  13. Tämä ei kyllä minua saanut hihkumaan, päinvastoin, enkä odota jatkoltakaan tämän parempaa. Tuli jotenkin huijattu olo.

    VastaaPoista