Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Elena Ferrante: Loistava ystäväni
WSOY 2016
L'amica geniale 2011
Suomentanut Helinä Kangas
362 sivua (ennakkolukukappale)
Italialainen romaani

Minusta oli hauskaa löytää sen kaltaisia yhteyksiä, etenkin jos ne koskivat Lilaa. Vedin linjoja kaukaisten hetkien ja tapahtumien välillä, määrittelin yhtenevyyksiä ja eroavuuksia. Vähitellen siitä tuli minulle päivittäin harjoitus: mitä paremmin minä olin voinut Ischialla, sitä huonommin Lila oli voinut korttelimme ankeudessa; mitä enemmän minä olin kärsinyt lähdettyäni saarelta, sitä onnellisemmaksi hänen elämänsä naapurustossa oli muuttunut.

Lila, Raffaella, ja Lenù, Elena, ovat napolilaiset ystävykset. Romaani alkaa siitä, kun Lila on kadonnut ja hänen poikansa soittaa asiasta Elenalle, minäkertojalle. Mutta oikeasti kaikki alkaa vuosikymmeniä aiemmin, kun pienet tytöt leikkivät osin todeksi koettuja kauhuja Napolin köyhimmillä kulmilla eivätkä luottaneet valoon, joka lankesi kiviin, kerrostaloihin, kauempana avautuvalle joutomaalle - eivätkä kaikkiin ihmisiin. Aluksi toisinaan kyräilevistä tytöistä kasvaa toisiinsa luottavat ystävykset, vaikka elämä johdattaa heitä pienestä saakka eri teille napolilaisesta loukosta. 

Elena Ferranten Loistava ystäväni aloittaa napolilaissarjaksi kutsutun romaanikvartologian. Luen kirjasarjoja (tai sarjakirjoja) vain valikoidusti. En yleensä erityisemmin pidä jatko-osista. Poikkeukset ovatkin sitten todella hyviä. Viimeksi olen innostunut Karl-Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan tunnustuksellisuudesta ja pohjoismaisesta angstista. Ferranten romaanisarja ei ole miehisen angstinen tai rikkirevityllä tavalla paljas, mutta vahva ja väkevä se on, ja teki heti suuren vaikutuksen.

Sitä, mikä Ferranten romaanissa niin vaikuttavaa on, on vaikea pukea sanoiksi. Kyllähän näitä vahvasti kirjoitettuja, tarinavetoisia kirjoja, joissa yhtä keskeishenkilöä katsoo toinen päähenkilö, on runsaasti. Loistavassa ystävässä loistava ystävä Lila on se, josta Elena kertoo. Lila on luonnonlahjakkuus kaikessa, mutta olosuhteet eivät anna hänelle mahdollisuutta kukoistaa tavalla johon hän pystyisi. Lila myös kokee ääriviivojen hälvenemistä, jonka uumoilen sarjan jatko-osissa voimistuvan. Elena pääsee lukioon, hänkin on hyvä oppimaan, mutta joutuu koulussa pänttäämään. Tämä on yksi ristiriidoista ja samalla myös sidoksista tyttöjen välillä. Aika näyttää, millaiseksi Elenan kertojanääni muodostuu kvartologian muissa osissa. Onko Elena muisteleva kertoja, ratkooko hän arvoitusta tai onko hän kenties epäluotettava kertoja? Tätä en voi tietää, spekuloin vain. Ensimmäisessä osassa hän muistelee tyttöjen lapsuus- ja nuoruusvuosia.

Sarjan ensimmäisessä romaanissa kuva Elenan ja Lilan ystävyydestä muodostuu vahvaksi, mutta ristiriitaiseksi: Lila on Elenan mielestä paha, joka levittää ympärilleen jotakin vielä häijympää. Toisaalta Lila on se, joka rohkaisee ja auttaa vaatimuksillaan, mutta joskus myös pelkällä läsnäolollaan. Tytöt ovat kuin magneetit, jotka vetävät toisiaan puoleensa ja saavat toisistaan voimaa. Ja kuitenkin, kuin taikaiskusta, magneetin samat navat kääntyvät toisiaan kohti ja siinä missä toinen kukoistaa, toinen lakastuu, kuten alun lainaus osoittaa.

Loistava ystäväni on paljon muutakin kuin ystävyyden kuvausta. Ferrante kertoo monenlaisen vastakkainasettelun ajan Italiasta, jonka mikrokosmoksena Napoli toimii erinomaisesti. Elena ja Lila elävät köyhyydessä, mutteivät toivottomuudessa. Kurjuus, väkivalta, pelot, häpeä ja seksismi ovat heidän arkeaan. Mutta toisaalta arkea ovat myös kirjat, etenkin ihana Pikku naiset ja naapuruston runoileva rautatieläinen, pastellinvärisenä hahmona kohoava Vesuvius, sekä aurinkoiset päivät, jäätelö ja orastavat seurustelusuhteet. Lyhyt, Ischialla vietetty aika on Elenalle hetkellisesti vahvistava irtiotto toisenlaiseen maailmaan.

Ferrante mahduttaa romaaniinsa paljon, muttei uuvuta lukijaansa. Loistava ystäväni on juonivetoinen, muttei yksioikoinen, vaan silkkaa lukunautintoa: Ystävyyden kuvauksen rinnalla kulkee tarina ihmiselon kurjuudesta ja kirkkaudesta, sekä sodanjälkeisestä Italiasta. Ferrante saa sekä romaanihenkilönsä että Napolin elämään tavalla, että jatko-osaa odottaa uteliaana ja ennen kaikkea innokkaana. 

--
Elenan ja Lilan kanssa Napolin kujilla ovat vaeltaneet ainakin Leena, Krista ja Laura. Myös blogissa Yökyöpeli hapankorppu lukee on hieno teksti Ferranten romaanista.