Kevät, Sipoonkorpi

Tänään minun oli määrä blogata yhdestä vahvan romaanisarjan aloituskirjasta ja mahdollisesti luonnostella toistakin kirjabloggausta. Mutta kuljen selvästi osin muun blogimaailman tahtiin ja ennen kaikkea kevätluonnon mukaan: en malta olla lataamatta tännekin muutamaa kuvaa Sipoonkorvesta, kotiani aika lähellä sijaitsevasta rakkaasta kansallispuistosta. Rakastan merta, järvenselkää ja peltoaukeaa, kaikkein rakkain minulle on kuitenkin metsämaisema. Metsä on paikka, jossa rauhoitun syvemmin kuin muualla ja paikka, jossa hengitän vapaammin. Se on paikka, jossa olen ehkä onnellisimmillani (jos kotia ei lasketa).

Sipoonkorpi, kuten tietenkin luonto kaikkialla, on heräämässä kevääseen - tai ei, se on jo herännyt. Sinivuokot, näsiä, vanha ja iso sammakko. Kaikki jo valmiina valoon ja lämpöön. Kirjajuttuja ensi viikolla, nyt metsätunnelmaista sunnuntaita!