Kirjabloggaajien joulukalenterin 8. luukku

Koska meill' on nyt joulu,
juhla armas lapsien
eikä rasita koulu,
syyt' on olla iloinen.
- Nuoren voiman joulun kannen alaosassa

Kirjabloggaajien joulukalenterin 8. luukku: Joululehtiä 1920-luvulta nykypäivään

Maistuisiko karpalo-banaanikiisseli? Millaisen runon Mika Waltari kirjoitti 1920-luvun joululehteen? Mitä kirjoja suositeltiin pukinkonttiin reilu kuusikymmentä vuotta sitten? Ja miten lifestylebloggaaja ja kotimainen nykykirjallisuus sovittuvat yhteen samojen kansien välissä? Joululehtien ja aikakauslehtien joulunumerot lumoavat, ihmetyttävät, huvittavat ja kuljettavat joulutunnelmaan.

Joululehtien historiaa niin kirjassaan kuin blogissaankin tarkastellut Juri Nummelin tietää, että ensimmäinen suomalainen joululehti oli vuonna 1879 ilmestynyt ruotsinkielinen Betlehemens stjärnan, mutta suomeksikin joululehtiä on julkaistu jo yli sadan vuoden ajan. Esimerkiksi vuonna 1904 ilmestyi laadukkaaksi luonnehdittu naisasianaisten Vera Hjeltin ja Alli Tryggin toimittama Joulutervehdys. Sittemmin joululehtiä ovat julkaisseet niin uskonnolliset kuin maalliset tahot, yhtä lailla pienet paikallislehdet kuin suuret kustantajatkin. Lehdissä on vuosikymmenten ajan ollut mukana kotimaan eturivin kirjailijoiden tekstejä niin lapsille kuin aikuisillekin ja Nummelinin mukaan joululehdet sisältävätkin suuren määrän suomalaisen kirjallisuuden, lehtikuvituksen ja sarjakuvan historiaa.

Joululehtiä ilmestyy edelleen: kauppojen lehtihyllyillä ne ovat tosin vähemmän kirjallisia kiiltäväpintaisia sisustus- ja ruokalehtiä, mutta niissä on usein jouluaiheisia novelleja. Kirjabloggaajien joulukalenterin 8. luukussa tarjoilen maistiaisia viidestä joululehdestä tai aikakauslehden joulunumerosta vuosilta 1927, 1951, 1962, 1981 ja 2013.


Nuoren voiman joulu 1927

Nuoren voiman liitto perustettiin 1920-luvun alussa, mutta Nuori Voima -lehti aloitti jo vuonna 1908 Suomen Koulunuorisoliiton lehtenä. Vuoden 1927 joululehden mainoksista osa onkin suunnattu selvästi koululaisille, esimerkiksi Stockmann toivottaa kaikki "koulutytöt ja koulupojat" ostamaan koulutarpeita Sofiankadun sisäänkäynnistään.

Nuoren voiman joulu on mainoksistaan huolimatta tyylipuhdas kirjallisuuslehti, jossa ovat muun muassa Pentti Haanpään kertomus "Vanki" kuljettaa epätoivoiseen maailmaan, Toivo Pekkasen "Jouluyönä" on sekin synkkä, mutta jouluinen. Mukaan mahtuu myös Ollin kirjoittama hilpeä koululaishupailu ja Martti Haavion "Elämän yrtti. Savitaulujen ihmeellinen eepos", joka on Gilgamesh-eeposta tarkasteleva essee. Mika Waltarin "San Cristobal" on kaukokaipuisa ja surullinen runo San Cristobal -laivan retkistä. Nykyaikana runo olisi hyvin epäkorrekti, mutta aikalaislukijat olivat varmasti saaneet siitä melkoisia eksotiikan väristyksiä. Trooppisen purjehduksen vastapainoksi "Kameran kaunista satoa" -osio esittelee kaksi talvista valokuvaa.

Lukemista riittää liki koko jouluksi. Nykylukija voi bonuksena huvitella myös rivi-ilmoituksilla, joissa myytäväksi tai vaihdettavaksi tarjotaan muun muassa postimerkkejä, haulikkoja, ihannemittareita (mitä ne mahtoivat ollakaan?!) ja pistooleja. Harvinaisia nisäkkäitä sen sijaan halutaan ostaa täytettäväksi, onneksi lehden lopussa mainostetaan vain Fazerin pastellivalmisteita.

Hopeapeili 12 / 1951

Yli kuusikymmenvuotias naistenlehti antaa vastauksia 28-vuotiaalle naiselle, joka ei ole koskaan käynyt kotipaikkakuntaansa kauempana, kertoo että Englannissa syödään jouluisin kalkkunaa, julkaisee henkilöhaastattelun Tennessee Williamsista, ilmoittaa julkaistuista kihlauksista ja antaa jouluisia askartelu- ja neulomisohjeita. Voimistelu norjentaa, herrasmies latistaa itse pukunsa.

Hopeapeilin sisältö eroaa yllättävän vähän nykyistä naistenlehdistä. Hopeapeili sulautui 1970-luvun alussa osaksi Annaa ja jos unohtaisi vanhanaikaiset neuvot, aikansa eläneen layoutin ja viisikymmenlukulaisen - ja sellaisena aika viehättävän - kuvituksen, voisi samanlainen sisältö toimia niin Annassa kuin Me Naisissakin. Varsinainen joululehti Hopeapeilin joulunumero ei tietenkään ole ja siksi lehteen mahtuu arkisiakin artikkeleita. Omassa mainoksessaan Hopeapeili haastaa lukijansa pohtimaan: Tuumitaanpa kuka on ollut uskollinen ystävä koko tämän vuoden? No, tietenkin Hopeapeili.

Kirjablogin lukijoita kiinnostaa ehkä myös vuonna 1951 naisille markkinoitu kirjallisuus. Otavan mainos nostaa joulun toivekirjoiksi muun muassa Katri Ingmanin Ihmisvihaajan hyvätyön, Vilho Sorvarin Semiramis, Assyrian kuningattaren ja Somerset Maughamin Näyttelijättären. Kilpailija WSOY puolestaan mainostaa "nykyenglannin kuuluisimman naiskertojan" Elisabeth Bowenin romaania Kohti pohjoista ja Jane Austenin Viisastelevaa sydäntä. Jokanaisen niksikirja on "joka naisen toivelahja!".

Me Naiset 51-52 / 1962

Yksitoista vuotta on lyhyt aika kotimaisten naistenlehtien historiassa. Vaikka Me Naisten vuoden 1962 numerossa komeilee puolukanvarpupohjainen kranssi, tuo kansi tuntuman siitä, että kesä on todellakin tullut talven keskelle. Sisältö on hyvin samansuuntainen Hopeapeilin ja nykyisten naistenlehtien kanssa (no, nykyisiin verrattuna muotia ja meikkejä on vähän, mikä on aika virkistävää), jokaiselle lukijalle on jotain. Mukana on reilut kymmenen vuotta vanhempaa Hopeapeiliä enemmän leikkimielisyyttä, sarjakuvaakin on mukana. Reilun viidenkymmenen vuoden takainen Me Naiset on myös melkoinen lukemistolehti, romantiikkaa on tarjolla niin Catherine Gaskinilta, Dorothy Edeniltä kuin Carl Otto Schumannilta: "Tunnen rakastettuni", "Belinda" ja "Ketä jumalat kadehtivat".

Entä sitten joulu? Joulunajan Me Naiset toivottaa lukijoilleen hyvän mielen Joulua ja kaikki toiveet täyttävää Uutta Vuotta. Ihanaa! Pilakuvat ovat hyvin jouluisia, kuvia on ajankohtaisesti myös tasavallan presidentin, Kekkosen, järjestämältä itsenäisyyspäivän vastaanotolta. Turun tuomiokirkon tunnelmat, joulukuusen tarina ja lahjojen paketointiohjeet ovat kaikki jo joultunnelman ytimessä. Uuttavuotta kohtikin kurkotetaan ja vinkataan muun muassa fonduen ja italialaisen makaronisalaatin herkullisuudesta.


Kodin Kuvalehti 23-24 / 1981

Ruoasta puheenollen: maistuisiko "kiwi-hedelmällä" koristeltu karviaismarjakiisseli tai karpalo-banaanikeitto? Sellaisia muotiruokia valmistetaan joulukuun 1981 Kodin Kuvalehden kasvisruokakurssilla. Numeron varsinaiset jouluruokaohjeet ovat toki hyvin perinteisiä: on joulusinappia, puolukkajäädykettä, kinkkua ja aikakaudelle muodikasta riisipohjaista jälkiruokaakin. Viimeksi mainitulle sanon ennakkoluuloisesti, että hyi olkoon, sillä olen aina inhonnut jälkiruokia, joissa on riisiä. Monille ne varmasti maistuvat, joten 1980-luvun lehdistä löytynee useitakin variaatioita. 1980-luvun joulu näyttää kotimaiselta: joulukattaus-jutussa on Tampellan lautasliinoja, Nuutajärven lasia ja pöydän ympärillä on Vepsäläisen Juno-tuoleja.

Lehden artikkelit eivät ruoka- ja muutamaa lahjavinkkijuttua lukuun ottamatta ole kovin jouluisia. Kodin Kuvalehden sivut vievät lomamatkalle Marokkoon, kertovat luonnonmukaisesta synnytyksestä ja tutustuttavat maalle muuttaneeseen perheeseen. Novelleja tai joulukertomuksia ei ole, mutta Kirjat-palsta on kolmen sivun mittainen. "Joulukirjoja" arvioidaan plussilla: + on aika hyvä, ++ hyvä ja +++ erittäin hyvä. Kolme plussaa saavat ansaitusti esimerkiksi Mauri Kunnaksen Joulupukki, Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär ja Mika Waltarin Nuori Johannes. Sen sijaan Pirkko Saision Betoniyö saa vain yhden plussan.

Visuaalisesti 1980-luvun alku on yhtä houkutteleva kuin puolilämmin einesmakaronilaatikko, mutta minulle itselleni sukellus oman pikkukoululaisaikani lehteen oli nostalgisella tavalla lämmin.


Kaikkien aikojen joulu 2013

Jos kahdeksankymmenlukulaisen Kodin Kuvalehden ulkoasu ei säväyttänyt, tuntuu tietenkin vuoden vanhan Kaikkien aikojen joulun visuaalinen maailma ilahduttavalta: koiraihminen ihastuu jo kannessa poseeraavaan mäyräkoiraan, mutta ilahduttavinta on Sanna Pelliccionin kuvitus, joka rytmittää lehden ulkoasua. Toisin kuin edellisten vuosikymmenten lehdet, on Kaikkien aikojen joulu kokonaan nelivärinen ja laadukkaalle paperille painettu.

Sisällöltään lehti on joululehtimäisen runsas ja iloinen sillisalaatti. On ruoka- ja askarteluvinkkejä, paljon sisustusta ja lahjapohdintaa. Sisustuksen suhteen lehdessä ollaan jossain määrin ajan hermoilla, sillä jouluista kotiaan esittelee Aamu omenatarhassa -nimistä blogia pitävä Anna. Lehden mainokset ovat niin tuttuja, ettei niihin meinaa kiinnittää edes huomiota: joulu vetoaa myös ihmisten sydämiin ja siksi mukana on mainoksia esimerkiksi Unicefiltä ja Kirkon ulkomaanavulta. Ruokavinkeissä taas on itsetehtyjä karamellejä, spelttipipareita ja lehteviä poropaloja. Kirjaihmistä ilahduttaa kuitenkin se, että mukana tekstejä kotimaisilta kirjailijoilta: Reidar Palmgren, Miina Supinen ja Virpi Hämeen-Anttila tuovat kolumneissaan omat näkökulmansa jouluun ja Pekka Hiltusen herttainen joulukertomus "Pieni kynttiläpuoti" on natisevine lautalattioineen ja sydänlankoineen niin tunnelmallinen kuin joulunovelli vain olla voi. Kaikkien aikojen joulussa riittää siis paljon joulu-unelmaan johdattavaa selailtavaa ja hieman laadukasta lukemistakin.

--

Luetteko te muut joululehtiä ja jos luette, niin säästättekö ne vai nakkaatteko kiertoon? Minä olen säästänyt joitakin numeroita ja vanhojen lehtien selaaminen on niin hauskaa, että taidan tehdä niin jatkossakin. Pikaisesti selailtunakin joululehdet tarjoilevat ajankuvaa ja joulu-unelmia.

Eilen kirjabloggaajien joulukalenteri avattiin Ompun blogissa, huomenna taas Norkun luona. Amman lukuhetkessä on listattu kaikki joulukalenterissa mukana olevat blogit.