Lukuviikko päättyy tänään, mutta lukeminen tietenkin jatkuu. Itse en muutamien menojen vuoksi ehtinyt täällä blogissa mukaan teemaviikkoa viettämään ennen tätä päivää. Ehdin viikolla tietenkin lukea monenlaista vielä hieman kesken olevasta tuoreesta Pulizer-voittajasta kotimaiseen esikoisromaaniin. Bloggauksia tulee sitä mukaa kuin kirjoitusaikaa ja -intoa löytyy. Lukuviikolla kävin myös kahdessa mukavassa kirjallisessa tilaisuudessa: onnittelen lämpimästi uutta kustantamoa Kosmosta ja intoilen jo nyt toukokuussa koittavasta kirjallisesta festivaalista Helsinki Litistä. Lisäksi pääsin työni puolesta kuuntelemaan kiinnostavia keskusteluja lastenkirjallisuudesta ja odotankin hurjasti syksyllä ilmestyvää Siri Kolun Taika Taksista.
Palaan kuitenkin lukuviikkoon. Omppu täällä, surullisen ajankohtaiseksi muodostuneessa postauksessaan, on kokoamassa yhteen lasten ja nuorten lukuviikkoon jollain tavalla osallistuvia blogeja. Minun kontribuutioni olkoot tämä: koko perheemme lukijoina! Olen bloggausvuosinani raottanut usein lasteni lukemia kirjoja silloin, kun olen niistä tänne kirjoittanut. Koska Lumiompun keskiössä on kuitenkin oman lukumakuni mukainen kirjallisuus, päästän nyt teidät kurkistamaan koko pienen perheeni suosikkikirjojen maailmaan. Pitemmittä puheitta, koko perheeni lukijoina ikäjärjestyksessä ekaluokkalaisesta hieman yli nelikymppisiin.
Ekaluokkainen poika rakastaa supersankareita ja vitsejä. Hänen lukijanpolkunsa on edelleen viitoitettu enimmäkseen kirjoilla, joita hänelle luetaan ääneen. Hän osaa kyllä jo lukea: lukeminen sujuu hitaasti, mutta varmasti. Kaikkein eniten hän rakastaa Dav Pilkeyn Kapteeni Kalsari -sarjaa niin vähän höhlien, mutta sangen kekseliäiden Ernon ja Huukon toilailuja kuin etenkin erilaisia jekkuja, kuten esimerkiksi sitä, miten kyltistä "Näe hieno jalkapallomatsi" muodostuu poikien käsittelyssä "Noloa - jalkani haisee". Niinpä! Kaikkein kauhein on rehtori Kruppi, parasta vetävä juoni ja taatut naurut. Kapteeni Kalsareiden lisäksi poika tykkää Marvelin sarjakuvista, isoilta osin vielä niihin liittyvistä mielikuvista. Siri Kolun Me Rosvolat-, Eppu Nuotion Kingi- ja Timo Parvelan Taro-kirjat ovat myös olleet mieleen. Toisinaan, mutta melko patistettuna ekaluokkalaisemme lukee itse. Silloin Tammen Kultaiset kirjat ovat toimivimpia, nehän tarjoavat selkeitä lauseita (ja opettavaisia tarinoita ;)). Vaikkei poika lue oma-aloitteisesti, ei uni tule koskaan ilman yhdessä luettua kirjaa.
Jos ekaluokkalaisella lukeminen on joskus haasteellista, on kolmasluokkalainen tyttö jo melkoinen konkari lukijana. Hän oppi lukemaan viisivuotiaana ja luki lastenromaaneja jo eskarilaisena. Nyt kolmasluokkalaisena hänen ehdoton suosikkinsa on J.K. Rowlingin Harry Potter -sarja ja kirjoista paras kuulemma Feeniksin kilta sen vuoksi, että se on paksuin kirja, jonka hän on koskaan lukenut. 1050-sivuisessa romaanissa riittää kieltämättä lukemista kenelle tahansa. Tyttö piti kirjasta myös siksi, ettei se ole niin synkkä ja surullinen kuin sitä seuraava Puoliverinen prinssi. Puoliverinen prinssi ahdisti tyttöä melko paljon ja toi hetken tauon Pottereiden lukemiseen. Nyt luvussa on Enid Blytonin Aution talon salaisuus, myös Blytonin SOS-sarja on mennyt hyvin, Viisikot eivät. Kapteeni Kalsari vetoaa myös kolmasluokkalaisemme huumorintajuun, mutta huumorin vastapainoksi minun lapsuuteni melko surumieliset kuvakirjasuosikit Astrid Lindgrenin Kultasiskoni ja Orvokki Annalan Mikä, Kuka ja Ken ovat kuluneet tyttäremme käsissä lukuisia kertoja. David Walliamsin Poika ja mekko oli niin mainio, että sen tyttö vei lukuviikoksi kouluunkin. Poika ja mekko odottaakin bloggaustaan.
Entä sitten ikäjärjestyksessä perheemme toiseksi vanhin, eli minä? Minun lukumakuni on blogini lukijoille hyvinkin tuttu eikä mikään yllätys ole, että poseeraan Joel Haahtelan kirjan kanssa. Valitsin suosikkikirjakseni Perhoskerääjän, mutta huomenna saattaisin valita Katoamispisteen. Haahtelan teksteissä minua miellyttävät tietenkin kaunis kieli, mutta vielä enemmän kooltaan usein aika pienten romaanien tunnelma, joka kantaa toisaalta surua ja toisaalta lohtua, valoakin. Haahtelan tuotannossa on jonkinlaista kokonaisvaltaista lumousta, jonka haluan osin pitää itselläni. Blogiaikaisista suosikeistani voitte lukea vaikkapa täältä. En osaa oikein nimetä mitään tiettyä nimittäjää lukumaulleni, koska pidän toisaalta paljon Haruki Murakamin luomista oudoista, (reaali)fantasisista maailmoista ja niiden puolisukulaisista, John Irvingin juonivetoisista romaaneista. Toisaalta nautin Antti Hyryn verkkaisesta realismista ja sitten kuitenkin Sarah Watersin synkistä historiallista tarinoista ja edelleen vaikkapa W.G. Sebaldin Euroopan kokemuksiin syventyvistä fragmenteista sekä Per Pettersonin miehisistä norjalaistunnoista. Tunnistan (minulle) hyvän kirjan, kun se kohdalle osuu. Ja se on varmaa, että lukukokemusten jakaminen täällä blogissa jatkuu - niin kauan kuin se minusta hauskalta tuntuu.
Perheemme vanhin on minua kokonaiset kymmenen päivää vanhempi mieheni. Hän on satunnaislukija, joka lukee toisinaan paljon romaaneja, mutta enimmäkseen syventyy oman tieteenalansa teksteihin. Hän mainitsee suosikkiromaanikseen J.R.R. Tolkienin Tarun Sormusten herrasta, jonka on lukenut läpi kolmesti. Lisäksi hän on luonnollisestikin lukenut muutkin Tolkien-suomennokset Silmarillionista Keskeneräisten tarujen kirjaan. Mieheni kertoo pitävänsä Tolkienin suurteoksen eeppisyydestä ja moniulotteisuudesta sekä siitä, että kirjaa voi tulkita niin monin tavoin. Mieheni kaipaa kirjoilta hyvää tarinaa ja kammoaa faulknerlaista tajunnanvirtaa. Hänen muita suosikkikirjojaan ovat (minun ikuisuusprojektini) Umberto Econ Ruusun nimi, Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen sekä Jose Saramagon Kertomus sokeudesta, joka on minunkin mielestäni äärimmäisen hieno ja vaikuttava. Viimeksi mieheni on lukenut Donna Tarttia ja Pekka Hiltusta.
Siinäpä perheemme lukukuulumisia. Millaisia lukijoita teidän muiden perheissä on? Luetteko esimerkiksi samalla tavalla kuin puolisonne? Tai onko omat vanhempanne vaikuttaneet lukumakuunne? Itse huomaan, että jotkut kirjat ovat viehättäneet ensin isoäitiäni, sitten äitiäni ja nyt minua - toivottavasti joskus lapsiani.
Nyt taidan jatkaa sen Pulizer-kirjan parissa. Lukuisaa sadesunnuntaita!
Olipas ihastuttava kirjoitus koko perheen lukumausta! Hauskaa, että lapsemme ovat niin samanikäiset ja heidän lukumakunsa hyvin samantapaiset: ekaluokkalaisten poikien viehtymys vitsikkäisiin ja vauhdikkaisiin kirjoihin ja yhdeksänvuotiaat tytöt, jotka lukevat lähes kaikkea... Tytöille meilläkin maistuvat SOS- ja Salaisuus-sarjat, Potterit, mutta myös Kapteeni Kalsarit. Näyttää siltä, että tytöt eivät ole ollenkaan rajoittuneita johonkin tiettyyn tyyliin, vaan kaikki käy ja ahmiminen alkaa olla heidän lukutyylinsä. Iloitsen siitä.
VastaaPoistaPuolisoni kuuluu samaan lukupiiriin kuin minäkin ja hän on sen verran tunnollinen, että on lukenut kaikki kirjat siinä missä minäkin - Siekkistä myöten. Kunnioitan hänen sinnikkyyttään. Hän on myös ottanut kuopukselle lukemisen sydämen asiakseen, kun on nähnyt, miten vanhempien lasten lukutaito on pohjustettu hyvin jo vauvasta alkaen. Omat voimani ovat nykyään melko tapissa iltayhdeksältä... :)
Äiti luki Laila Hietamiestä ja isä luki Päätaloa, kun olin pieni. Tuo Päätalo on minulla vielä kokematta, mutta Hietamiehen kirjoja luin lukioikäisenä. Piakkoin aion tarttua Hietamiehen erääseen kirjaan - HelMetin haasteessahan on kohta "äidin lempikirja". Saapa nähdä, miten iskee. :)
Elina, kiitos. Kaipasin sellaista höpöttelyaiheista kirjajuttua tänne ja siitä sitten tämä. :) Kiva kuulla, että teillä siellä on ainakin osin hyvin samanlainen meno lukemisen suhteen kuin täälläkin. Samoin se on kivaa ja hienoa, että tyttäremme lukevat niin monenlaista.
PoistaOnpa ihanaa, että olette puolisosi kanssa samassa lukupiirissä. Samoin tuo lukeminen. Meilläkin mies lukee ääneen lapsille, usein minua enemmän.
Tsemppiä Hietamiehen kanssa! :)
Valloittava lukuperhekertomus. Komppaan miestäsi, Econ kirja on hyvä.
VastaaPoistaReijo, kiitos. Econ kirja on mieheni suurimpia suosikkeja. Olen itse aloittanut sen lukemisen jo kesällä 2000, mutta jostain syystä se on aina tyssännyt. Siinä olisi minulle haastetta.
PoistaVoi Katja, tällainen kiva menee minulta ohi..tai sitten se ei ole nyt juuri minulle ajankohtaista. Mutta voin kantaa korteni kekoon, paljastamalla, että kun R:n ei tarvinnut enää lukea ammattilehtiä ja -kirjallisuutta, hänestä on sukeutunut varsin innokas lukija. On hän ennenkin lukenut ja suursuosikit hänellä ovat Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Mannin Taikavuori, mutta nyt hän lukee joka toisen kirjan niistä, jotka minä luen. Piti kovasti Lemaitren Näkemiin taivaassa kuin myös Barimin Hyviä ihmisiä ja nyt on menossa Mageen Sopimus.
VastaaPoistaKuten Elinalla, niin meilläkin äiti lukee Hietamiestä, Rissasta, Tuomista...mutta myös historiallisia kirjoja ja isä luki kaikkea historiallista, mutta meillä luettiin paljon. Minusta tuli lukija, sisarestani ei.
Jännä nähdä, tuleeko teidän kupuksesta lukija. B:llä tyttärestä tuli lukija, mutta pojasta, kuopuksesta, ei. Lapsia ei vain voi pakottaa. Ei Merikään lukenut Montgomeryn krijoja, vaikka minä sitä toivoin. Hän lähti monien ihanien yhdessä luettujen lastenkirjojen jälkeen Potterien matkaan, mutta oli myös muutamia ihania mita kuten vaikka Dahlin ja Kellokummun kirjat, jotka nyt tähän hätään muistin.
<3
Leena, tämä ei ollut varsinainen haaste, mutta yhdistin lukuviikkoon, kun kaipasin höpöttelyaihetta. :)
PoistaR:n ja sinun yhteisistä lukemisista tuli mieleeni, että aion kesällä lukea Taikavuoren! Olenkin huomannut, että R lukee paljon hyvää.
Vähän luulen, ettei meidän kuopuksesta tule kovin innokasta lukijaa. Hän ei oma-aloitteisesti lue, mutta patisteltuna kyllä. A ei myöskään ainakaan vielä lue klassisia tyttökirjoja, mutta Dahlista hän pitää, kuten minäkin.
<3
Ihana postaus! <3
VastaaPoistaMeidän perheessä lukija olen minä. Mies lukee kuten varmaan aika monikin tyypillinen mies: Aku Ankkoja, Juoppohullun päiväkirjoja sekä urheilijoiden ja bändien elämäkertoja. Lukemisen suhteen emme siis jaa samaa intohimoa, mutta pääasia että kuitenkin lukee!
Meidän J nyt on tietysti vielä niin pieni että aika näyttää millainen lukija hänestä tulee mutta kovasti tulen kannustamaan kirjojen pariin. Useita satukirjojakin olen jo hankkinut että voidaan niitä yhdessä lukea :)
Kiitos, Jenni. <3
PoistaOlen samaa mieltä, pääasiassa että puoliso lukee jotain. Ja vaikka lukeminen on meille kirjabloggaajille tärkeää, niin parisuhteessa tärkeää on että iso osa kiinnostuksenkohteista on yhteisiä - lukemisen sijaan moni muu asia on. :)
Uskon, että saat teidän pikku-J:n kyllä innostumaan kirjojen lumosta! <3
Meillä lukevat kaikki, minä olen kenties se, joka lukee eniten, sekä ajallisesti että määrällisesti. Olennaista on, ettei kukaan rajoita kotiin tuotujen kirjojen määrää ja etenkin lapsien kirjatoiveet jäävät vain ylen harvoin toteuttamatta. Kun pojat olivat pieniä, luin heille erittäin paljon ääneen. Lukioon menevä esikoinen lukee yhä, tosin sporadisemmin ja tarttuu tällä hetkellä mieluummin tietokirjoihin. Yläkouluun menevä kuopus rakastaa Riordanin seikkailukirjoja, mutta muutkin kelpaavat. Luki pari vuotta sitten esikoisen perässä Tolkienin TSHn, melkoinen saavutus. Puolisoni lukee eniten loma-aikoina, toisinaan myös kirjoja joita hänelle suosittelen.
VastaaPoistaElämän krestomatia, teillä on lukuasiat todella hyvällä tolalla! :) On kyllä, ettei kotiin tuotujen kirjojen määrää rajoiteta ja kirjast onkin kuin aarreaitta.
PoistaMeillä on esikoisen kanssa nyt vähän sellainen vaihe, että hän kuuntelee mielellään ääneen luettua, mutta toisaalta nauttii niin itsekseen lukemisesta. Joskus ääneen lukeminen jää pois, joten koetan nyt nauttia tästä ajasta, vaikka joskus iltaisin väsyttääkin jatkaa aina vaan seuraavaan ja seuraavaan lukuun. :D
Ihana kirjoitus teidän perheen lukutavoista:)
VastaaPoistaJael, kiitos. :)
PoistaOoh, onpa ihana postaus koko perheen suhtautumisesta lukemiseen ja aivan ihana on myöskin tuo kuvakollaasi :)
VastaaPoistaMinun lapsuuden kodissani ei kukaan pahemmin näyttänyt mallia kirjoihin uppoutumisesta, sen maailman olen löytänyt ihan itse :) Oikeastaan olen jopa vähän ylpeä, että olen parina viime vuotena saanut äitini lukemaan mielensäpahoittajat ja pari muuta ohuehkoa kirjaa. Kuulostaa varmasti surkealta, mutta en toden totta ollut ennen sitä nähnyt äitini saati sitten isäni käsissä kirjan kirjaa, joten se että olen saanut äitini lukemaan kolmessa vuodessa kokonaiset 6 kirjaa on jo aika iso erävoitto minulle. Isoveljeltäni sain alakouluikäisenä muutamia kirjasuosituksia, mutta enpä häntä nyt lähes 15 vuotta myöhemmin sanoisi miksikään lukijaksi.
Ensimmäisillä varsinaisilla treffeillämme puolisoni kehtasi myöntää, ettei ole lukenut vuosiin yhtään kirjaa loppuun. Meni oikeastaan kolme kuukautta, kun hän oli Michael Crichtoniin koukussa ja sitä kautta alkoi tutkia muita kirjaston scifi-kirjoja. Hän ei ole silti mitenkään kiinnostunut löytämään uusia kirjailijoita ja teoksia luettavaksi, mutta joihinkin suosituksiini hän silloin tällöin tarttuu ja useimmiten ahmii kirjan parissa yössä. TSH-trilogia myös hänen suosikkejaan :)
Anni, kiitos!
PoistaIhanaa, että olet itse löytänyt tiesi kirjojen pariin. Usein puhutaan, että lukuinto lähtee lapsuudenkodista, mutta kyllä se onneksi voi lähteä ihmisestä itsestään. :) Meillä äitini on aina lukenut paljon, mutta isä ei juuri muuta kuin joitakin tieto- ja sukukirjoja (ja lehtiä). Isäni ei siis lue ollenkaan romaaneja, mikä on harmi.
Sinä olet saanut äitis lukemaan hienosti aiempaan verrattuna. Ja kiva, että puolisosi lukee ainakin joskus. :)
Miten valloittava postaus! Luin tätä jo eilen, mutta ehdin nyt vasta kommentoimaan.
VastaaPoistaHuomaan, että minun tilanne on varsin samankaltainen kuin edellä Annilla. En muista, että olisin pienenä nähnyt isää tai äitiä kirja kädessä. Äiti on kertonut lukeneensa kyllä silloin tällöin, mutta hänen ykkösintohimonsa on käsityöt (joskin saan kyllä hankkia hänelle siihen liittyviä kirjoja lahjaksi). Vanhemmat kyllä lukivat minulle ja veljelleni satukirjoja lapsena, ja siitä olen kiitollinen. On nimittäin todella surullista kuulla oppilailta, ettei heille ole välttämättä lapsena luettu ääneen. Kun opin itse lukemaan, roolit vaihtuivat, ja useimmiten itse kannoin koululla käyneeltä kirjastoautolta kuvakirjoja kotiin, jotta sain lukea iltasatuja veljelleni. Nuo yhteiset lukuhetket ovat kultaiset! :-) Lisäksi mummo vei meitä usein kirjastoon ja satutunneille, joten sitä kautta myös kirjasto tuli tutuksi, sillä vanhempien kanssa siellä käytiin harvemmin.
Meillä työnteko on nähty aina suurempana "ansiona" ja siksi minua saatettiin patistaa pois kirjojen ääreltä ulkotöitä tekemään. Lämmin kesäpäiväkin piti mieluummin käyttää hyödyksi kuin kirjaa ulkosalla lukien. Onneksi olen iltavirkku, joten kun muut jo nukkuivat, syttyi minun huoneessani lukuvalo... ;-) Veljeni ei ole innostunut lukemisesta, mutta kyllä hänkin joskus kirjaan tarttuu, lähinnä sodasta kertoviin tietokirjoihin ja elämäkertoihin. Isäni ei edelleenkään juuri mitään kirjoja lue, mutta Annin tavoin minäkin olen saanut äidin viime vuosina innostumaan lyhyemmistä ja helppolukuisista suomalaiskirjailijoiden kirjoista. Olenkin ollut iloinen, kun olen viimein saanut ostaa lahjaksi kirjoja ja tuoda niitä äidin pyytäessä omasta hyllystäni kotimaisemissa käydessäni.
Toinen puoliskoni lukee scifiä ja fantasiaa, eli sitä, mikä minulle on vieraampaa. TSH-trilogia ja Valtaistuinpeli ovat hänen suuria suosikkejaan.
Kaisa, kiitos kommentistasi. Minä ehdin vasta nyt kirjoittelemaan vastauksia takaisin. :)
PoistaPakko kysyä heti, että kun äitisi intohimo on käsityöt, niin miten sinun? Minä itse en siis osaa tehdä mitään käsitöitä ja ihailen kaikkia, jotka osaavat. Olen onnellinen siitä, että anoppi pitää meidät villasukissa. :)
Ihanaa, että vanhempasi ovat lukeneet sinulle ja veljellesi kirjoja, vaikkeivat itse ole lukemista harrastaneet. Minäkin olen jutellut sellaisten ihmisen kanssa, joille ei ole luettu ollenkaan heidän ollessaan pieniä. Se on aika surullista. Minäkin kävin lapsena satutunnilla - kerran itse asiassa karkasin sellaiselle. :)
Kuten Annille kommentoin, meillä äiti on aina lukenut romaaneja, mutta isä lähinnä sanomalehtiä joitakin erä- ja sukuaiheisia tietokirjoja. No, jotain kuitenkin.
Minä olen hämmästynyt näinä päivinä siitä, miten "aikuisia" kirjoja meidän kuudesluokkalainen lukee. Viimeksi hän hotki Valtosen Finlandia-voittajan. Olen siis saanut perheeseen kirjaystävän, jonka kanssa voimme jutella samoista kirjoista. Miehen kirjamaku kun on aivan erilainen kuin omani ja harvoin luemme samoja kirjoja.
VastaaPoistaKirjailijatar, oho, kylläpä kuudesluokkalaisesi tosiaan lukee aika erilaisia kirjoja kuin suurin osa ikäisistään. Hienoa! Voitte istua kahviloissa, lukea ja jutella. <3
PoistaKiitos kaikki mukavasti pohdiskelevista kommenteista! Palaan niihin pian. <3
VastaaPoistaTosi mukava postaus :) Muiden lukutottumuksista on kiva lukea.
VastaaPoistaMeillä lukee koko perhe, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Miehellä lukeminen on kausittaista, joskus tulee kunnon lukukausia ja joskus hän lukee vähemmän. Aina on kuitenkin joku kirja kesken, vaikka sen lukeminen etenisikin hitaasti. Me perheen naisväki, minä ja villasukkalapset, tarvitsemme selkeästi päivittäisen kirja- ja lukuannoksemme tai tulemme kiukkuisiksi. Hauska huomata kuinka tärkeää tytöillekin on, että he saavat edes hetken lukuaikaa päivässä. Tosiasiassa lukuhetkiä tulee paljon, aamulla ensimmäisenä ennen kellonsoittoa (ovat aamuvirkkuja kuten isänsä), pitkin päivää (koulun ja eskarin jälkeen) ja useimpina iltoina vielä hetki ennen nukkumaanmenoa. Esikoinen oppi lukemaan 6-vuotiaana, kuopus 4-vuotiaana siinä sivussa kun isosisko opetteli, ovat siis nyt 9- ja 7-vuotiaina lukemisessa vanhoja tekijöitä :)
Esikoisen suosikkeja ovat tällä hetkellä mm. Viisikot, Sysimetsä(t) ja Pikku vampyyrit, kuopuksella taas Ellat, Pikku vampyyrit, Jesset ja Eput, mies on viime aikoina tykästynyt Vares-kirjoihin. Oma ikisuosikkini on Stephen Kingin tuotanto, Musta torni -sarja on ehkä parasta ikinä :) Minä olen usein koko perheen lukuvinkkari, he ottavat mielellään vinkkejä vastaan, mutta myös tyrmäävät jotkut ehdotuksistani, tytöilläkin on jo selkeästi muodostumassa oma lukumakunsa :)
Villis, kyllä, on kiinnostavaa lukea siitä miten muut lukevat. :)
PoistaMahtavaa, että teillä on lukutoukkaperhe! Ja lapsesi lukevat todella paljon ja aikaisin. Meilläkin esikoinen oppi lukemaan ennen koulua, jo viisivuotiaana (mutta eskarilaisena, joulukuun lapsena hän oli eskarissakin hyvän aikaa viisivuotias), mutta ekaluokkalainen kuopus kunnolla vasta vajaat puoli vuotta sitten.
En tiedä, miksei meillä Viisikot mene. Salaisuus-sarja on niin pop, mutta Viisikko ei. Nyyh. Ehkä vielä joskus.
:)