Joskus tuntuu kuin elämä olisi yhtä odottelua. Ja silti saman aikaan toivoo, etteivät nämä kesäloman päivät päättyisi, ettei tarvitsisi mennä ensi viikolla töihin. Ja edelleen odotan jo syksyä, sen raikkaita tuulia, sadetakkikelejä ja punaisia kumisaappaita, omenahilloa, punaviiniä ja kynttilöitä. Odotan myös marraskuun loppua, jolloin pääsen pois toimistosta kohti tutkijan (ihanankamalaa) vapautta. Ja silti elän kesää.
Tänään odotin vieraita. Pesin kirsikat, katoin pöytään brietä, valmistin mangokakkua lasteni avustuksella. Nelivuotias tyttöni sekoitti täytteen, kaksivuotias poikani kuvitteli osaavansa puristaa sitruunamehua. Kakku valmistui ja vieraat tulivat.
Jonkin aikaa odotin myös kirjettä Chilestä. Tilasin täältä suloisen kesäkorun ja nyt se saapui, sopivasti viimeiksi lomapäiviksi. Taitaa olla aika nauttia yövalvomisista, kun kerrankin valvomisen syynä on ihanan kirjan lukeminen eikä korvatulehdusitkut. Odotankin jo ensi yötä hyvän pormestarin seurassa.
Tänään odotin vieraita. Pesin kirsikat, katoin pöytään brietä, valmistin mangokakkua lasteni avustuksella. Nelivuotias tyttöni sekoitti täytteen, kaksivuotias poikani kuvitteli osaavansa puristaa sitruunamehua. Kakku valmistui ja vieraat tulivat.
Jonkin aikaa odotin myös kirjettä Chilestä. Tilasin täältä suloisen kesäkorun ja nyt se saapui, sopivasti viimeiksi lomapäiviksi. Taitaa olla aika nauttia yövalvomisista, kun kerrankin valvomisen syynä on ihanan kirjan lukeminen eikä korvatulehdusitkut. Odotankin jo ensi yötä hyvän pormestarin seurassa.
Ihania lukuhetkiä!
VastaaPoistaJa todella kaunis koru ♥
Onhan se odottelu omalta osin välttämätöntä, koska silloin ainakin katsoo tulevaisuuteen ja pyrkii elämään eteenpäin. Mä olen huomannut nyt helteissä kaihoilevani talvea ja joulua, ihan kumma juttu.
VastaaPoistaRupesin miettimään, että mitähän kirjaa sä luet.
VastaaPoistaTosi nätti tuo Mian tekemä koru:-)Mangokakku kuulostaa ihanan herkulliselta.Mukavaa loppukesälomaa Lumiomena...
VastaaPoistaJotenkin niin inhimmillistä tuo odottaminen..
VastaaPoistaitse olen juuri miettinyt odottamista syvemmältäkin kannalta...
haluaisin elää oidottamatta, että elämäsin olisi "määrätynlainen", päiväni olisi "sellainen", haluaisin oppia heittäytyä elämääni ja antaa sen tuoda mitä se tuokaan, sillä uskon, että niitä tarvitsen, jos itse alan sähläämään, suunnittelemaan, odottelemaan...elämäni ei välttämättä vie minua sinne, minne oikeasti on määränpää...
mutta sadetta voin odotella, että puut nauravat..
Huomaan ajattelevani jo joulua-viisi kuukautta ja eilen oli Tapaninpäivä :) -ensi viikolla töihin..myös .ehkäpä lepäämään tämän kesän jälkeen..onneksi vielä hetki lomaa ja päättämisen työpaikan vaihtamisen suhteen edessä ajatukset liukuvat kuin pilvet tuossa tulevan yön taivaalla.Lumiomena kiitos sinulle ystävällisyydestäsi.Arvostan sitä kovasti.
VastaaPoistaSuloinen koru, ja voi miten odotan sitä että saat kirjan luettua!
VastaaPoistaHyvin totta: että aina odottaa vaikka muka osaakin olla siinä missä on.
Odottaminen on kuitenkin positiivista. Minäkin odotan sadetakkikelejä, mutta kurahousukelit voisin jättää väliin. Täällä odotetaan syksyn kirjasatoa. Syksy ja kirjat kuuluvat ihanasti yhteen. Ja omenasatoakin odotan ja omenakakkua!
VastaaPoistaMukavia hetkiä kiltin pormestarin seurassa!
Susa: Kiitos ♥ Tuo koru on luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa, herkkä.
VastaaPoistaTuure: Jos ei odota mitään, on pettynyt elämään. Odottamisella ja asioiden haluamisella pääsee eteenpäin. Minullakin kävi jokunen aika sitten mielessäni kaipuu jouluun, mutta ensin se syksy!
Allu: Kirjoitin siitä kirjasta muutama postaus aiemmin ;-)
Yaelian: Mia on taitava tekijä. Tilasin häneltä talvella onnenpupun. Ja mangokakku sopii näihin (edelleen jatkuviin) helteisiin hyvin ollen raikas.
Hanne: Sinulla oli viisaita ajatuksia. Elämää ei tosiaan voi aina ohjata niin kuin haluaisi, sen olen kokenut. Heittäytyminen olisi vapautta, mutta minä haluan silti sekä odottaa jotain että jäädä nykyiseen olotilaan. Tuosta ihanasta ristiriidasta syntyy oma minäni.
Maria-kultanen, sinulle ainakin toivon niin paljon lepoa kuin mahdollista, vaikka töissä!
Ilse: Minun pitäisi olla lukemassa, mutta unohduin koneelle. Vielä on aikaa, vasta keskiyö ;-)
Joana: Niin, ne kurahousukelit. En muistanutkaan... Romantiikka karisee sitten lokakuussa, mutta siihen saakka voin vain kuvitella lempää sadetta ja omenapiirakkaa.
Ja Ilse ja Joana yhteisesti: Olenko väärässä, jos muista teidän kummankin pitävän Juha Itkosesta? Häneltä tulee uusi kirja syksyllä, oi onnenpäiviä, kun sen käteeni saan!
Ihana koru! Ja herkullisen näköiset kirsikat. Myös mangokakku on varmasti ollut hyvää. Kauniisti kirjoitit syksystäkin. Siinäkin vuodenajassa on tosiaan paljon kauniita asioita.
VastaaPoistaJohanna: Kiitos. Nyt oli jotenkin todella mehukkaita ja ei-kirpeitä kirsikoita. Syksy on oma suosikkivuodenaikani, joten siitä on helppo kirjoittaa kauniisti :)
VastaaPoistaMeilläkin makeet kirsikat syötäviä, onni on oma puutarha. Kesäillat on pitkiä ja valoisia, töitten jälkeenkin ehtii vielä yhtä sun toista.
VastaaPoistaMeillä on niin kuuma, ettei puutaraan voi ajatellakaan mennä marjoja syömään. Kirsikat tosin eivät vielä kypsiä.
VastaaPoistaOdotan aina vain joulua ja lunta, lunta ja joulua.
Tärkeää on elää hetkessä ja nauttia siitä, mutta minä en enää elä, kun mittari on yli +20 astetta. Tämä ei ole valivalivali, sillä en talvellakaan kaipaa helteitä. Tämä on fakta.
Mia on todella taitava ja täynnä pursuavaa energiaa ja ideoita.
Mukavaa suviviikkoa, Lumiomena!
PS. Laitoin mun VAALEAN, VANHAN VIHREÄN keittiöremonttini uusiksi ellet ole nähnyt vielä. Meillä asennetaan nyt kolmatta markiiisia parhaillaan...
Hannele: Oma puutarha on ihana asia. Meillä ei oma kirsikkapuu tee vielä hedelmiä, koska istutimme sen syyskuussa 2009 (muutimme nykyiseen taloomme vuosi sitten). Kesäilloissa on oma taikansa, etenkin loppukesällä.
VastaaPoistaLeena: Olen ihan samaa mieltä, on liian kuuma! Haluaisin vain lukea sisällä (kivilattia pitää talon viileänä), mutta lapset pakottavat trampoliinille tai leikkipuistoon - mikä kohtalo ;-)
Kävin kommentoimassa keittiötäsi. Se on hieno!
Minäkin jo odotan syksyä! Niin paljon kuin kesästä pidänkin, on loppukesä ja syksy ihan parasta aikaa. En tiedä, johtuneeko sitten siitä, että olen elokuussa syntynyt, mutta kun marjat kypsyvät, vilja tuleentuu ja illat pimenevät olen kaikista eniten elossa ;) Ihanaa odottelua sinullekin!
VastaaPoistaAmma: Olen joskus kuullut sanottavan, että ihminen pitää eniten siitä vuodenajasta, jolloin syntynyt. Minä olen syntynyt maaliskuussa, mutta en välitä keväästä. Syksy ja talvi ovat minun vuodenaikani (toisaalta maaliskuun alku oli ainakin lapsuuteni Savossa mitä parhainta talvea!). Elokuuta odotellessa ;-)
VastaaPoista