Olen kirja-arvioissani pyrkinyt välttämään kirjan juonen paljastamista, mutta luulen, etten nyt tee hallaa lukijoideni puutarhaan, jos kirjoitan juonesta hieman yksityiskohtaisemmin. Jos joku ei ole tätä kirjaa lukenut, niin pahoittelen mahdollisia juonipaljastuksia. Salaisen puutarhan päähenkilö, kymmenvuotias Mary menettää vauraat, mutta etäiset vanhempansa koleran uhreina ja joutuu muuttamaan Intiasta Yorkshiren nummille vanhaan kartanoon setänsä luo. Yksinäinen, kalpea ja epäystävällinen Mary on aluksi ärtynyt ja varautunut, mutta ulkoilma, tuhti ruoka sekä piikatyttö Marthan tarinat eläimiä kesyttävästä Dickon-veljestään tekevät hänelle hyvää.
Kuin taianomaisesti johdattaa punarinta Maryn lukittuun puutarhaan, josta tulee Maryn oma maailma, oma pieni palanen maata. Mary alkaa muokata puutarhaa, jonka hänen setänsä on sulkenut kymmenen vuotta aiemmin vaimonsa kuoltua. Mary tutustuu Dickoniin ja pikkuhiljaa puutarha alkaa kukoistaa kukkien noustessa esille. Puutarha ei ole kartanon ainoa salaisuus, vaan Mary kuulee öisin huutoa jostain talon uumenista. Seikkailtuaan sen käytävillä hän kohtaa kyttyräselkäisen kaunissilmäisen serkkunsa Colinin, jota pojan isä, Maryn setä, ei voi sietää silmissään. Sinnikkyydellä Mary ja Dickon saavat kiukkuisesta Colinista ystävän.
Teos on myös kasvukertomus; Sekä Mary että etenkin Colin parantuvat sekä muuttuvat vähemmän äreiksi niin itseään kuin kanssaihmisiään kohtaan. Teoksen tärkein oppi kuuluukin, että ulkoilma ja toisten ihmisten seura saavat ihmeitä aikaan.
Salainen puutarha on koloniaalisella tavalla (hyvässä ja pahassa) peribrittiläinen lastenkirja. Maryn kasvua seuraa mielellään, vaikkei hän henkilönä anna samanlaisia kosketuspintoja kuin itselleni rakkaampien tyttökirjojen Anna (Ystävämme), Emilia (Pieni runotyttö) tai Marchin perheen tyttönelikko (Pikku naisia). Romaani on kuitenkin kukkivan puutarhan sekä elämänilojen ja lapsuuden ylistys. Juuri siksi Salainen puutarha jaksaa kiehtoa vuosi toisensa jälkeen.
Rakastin tätä kirjaa lapsena ja olin onnellinen, kun tokaluokkalainen poikani ahmi sen viime syksynä. Tiedän myös, että kirjaa luetetaan seitsemäsluokkalaisilla koulussa.
VastaaPoistaTuttu kirja, mukava kun nostit esiin. Pieni Runotyttö on ollut meikäläiselle tosi rakas kirjasarja joskus. Jossain vaiheessa tuputin omille tytöille, mutta ei kukaan heistä oikein innostunut. Taisi olla Harry Potter niin kovasti suosiossa juuri silloin. Mielikuvistuksen juhlaa on kyllä sekin kirjasarja!
VastaaPoistaIiiiiik!, rakastan tätä kirjaa♥ Salainen puutarha on tehnyt minut! vaikka olinkin Anna ja rakastin Gilbertiä, olin aina unelmoimassa Salaisessa puutarhassa. Se sytytti minut niin tuleen, että aloitin kasvimaat jo pienenä ja nyt minulla on suuri, julkinen puutarha, josta vielä teen ihan salaisen. Kirjan muistoksi!
VastaaPoistaKirjasta on tehty kaksi filmatisointia ja omistan molemmat. Toinen on kuuluisan Coppolan ohjaustyö.
Miten keksitkin Lumiomena, tuoda tämän kirjan juuir nyt esille. Ihanaa ja kiitos♥
PS. Nyt tajusin, miksi olen niin innoissani puutarhamme punarinnoista. Ja punarintahan on Englannin kansallislintu.
Hei vaan.Pitänee hommata tuo kirja jostain.Niin mukavalta kuulostaa.
VastaaPoistaSamaa sarjaa olen lukenut Pikku naisia(tietenkin)ja kirjahyllystä löytyvät Viimevuotiset ystävämme,Kahdeksan serkusta sekä Tytöistä parhain.Vaikkakin parhain oli ja on yhä mielestäni Pikku naisia :)
Kiitos taas mukavasta kirjatuokiosta! :D
Tulin tänne nyt fiilistelemään, että ihanaa, kun sait miehesi kotiin!!!
VastaaPoistaOn meidän yhteiskuntamme niin haavoittuvainen luonnonoikkujen edessä...
Tämä on niin ihana klassikko. Omalla tavallaan melko paatosta ja kliseetä, mutta sitten kuitenkin valtavan ihana. Ja se puutarha lumoaa joka tapauksessa, jos mikään muu ei iske.
VastaaPoistaJa Terve vain! Törmäsin jostakin linkistä blogiisi ja puumerkkasin vierailuni ;)
Tuohon kirjaan ei kyllä koskaan kyllästy♥
VastaaPoistaLapsuuteni lempikirjoja;en edes muista kuinka monta kertaa tuon kirjan luin!
VastaaPoistaHanna: Kiinnostava kuulla, että seitsemäsluokkalaiset lukevat Salaista puutarhaa kouluissa. Ja sinänsä jännä, että kirjaa lukevat jo teini-ikäiset. Mahtaakohan kirja kuulua äidinkielen opetusohjelmaan kaikkialla Suomessa?
VastaaPoistaTuuluska: Jotenkin kuvittelisin, että monet nykynuoret löytävät klassiset tyttökirjat vasta myöhemmin - nyt Harry Potterien aika. Hyvää lukemista nekin, ja paljon parempia kuin suositut Twilight-kirjat :)
Leena: Jotenkin arvasin, että tämä kirja on sinulle rakas ♥ Puutarhat, nummet, Brittein saaret - ja punarinta... Minä tosiaan luen tämän kirjan vuosittain, joten oli itsestäänselvää (minulle itselleni, hih), että tämä kirja tulee myös blogiini. En ole muuten nähnyt kumpaakaan elokuvaversiota tästä kirjasta, mutta siihen uudempaan on musiikin tehnyt Zbigniew Preisner, jonka sävellyksiin rakastuin Kieslowskin elokuvissa.
Marika: Pikkunaisia on ihana kirja kaikkine jatko-osineen. Tässä kirjassa on osin samaa viehätystä ehkä nimenomaan ajallisen yhtäläisyyden vuoksi, mutta tässä kirjassa liikutaan aika erilaisissa lapsen mielenmaisemissa - ja ihanassa Englannissa.
Taru: Jee. Oli se aika ihanaa :) Mieheni olisi pitänyt lähteä tänään uudelle työmatkalle Puolaan, mutta meidän onneksi reissu peruuntui.
Ahmu: Paatos ja klisee on joskus hyvästä - ja omana aikanaan kirja ei ehkä ollut ollenkaan paatoksellinen ;) Tervetuloa tänne! Kiva, että löysit. Kaikille kirjojen ystäville kerron yleensä eräänlaisena ensiselityksenä, että alkujaan blogini oli vain lukublogi, mutta nyt mukana on paljon muutakin.
Allu: Olen samaa mieltä, joku siinä jaksaa viehättää ♥
Yaelian: Osin samat sanat. Minä pidin ehkä hieman enemmän Annoista ja Pikku naisista, mutta olen lukenut tämän lukemattomat kerrat. Kirjassa olleen omistuskirjoituksen mukaan sain kirjan lahjaksi ollessani yhdeksänvuotias, joten kirja on kulkenut mukanani jo 28 vuoden ajan.
Minullakin on tämä kirja jossain vanhan huoneeni kirjahyllyjen kätkössä äitini luona. Usein olen muistellut kirjan juonta, mutta ainoa mikä on jäänyt mieleen, on hyvä fiilis kirjan suhteen.
VastaaPoistaPostauksestasi innostuneena, menen ja etsin kirjan, jotta pääsen fiilikseen takaisin!
Kultsin kämppä: Joskus on ihana sukeltaa lapsuusajan kirjoihin ja innostua niistä uudelleen :)
VastaaPoistaTämä oli yksi minun lempikirjoistani pienempänä - enkä aivan sanoisi tätä tyttökirjaksi. Kirjassa on elementtejä vaikka mihin. Kiitos mielenkiintoisesta jutusta. Enpä ole pitkään aikaan miettinytkään tätä kirjailijaa!
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa!
Hurmaava kirja!! Usein vain katselen ja ihailen sitä käsissäni, se saa aina hyvät tunteet pintaan. Monesti olen kirjan lukenut, lapsena ja aikuisena...
VastaaPoistaTuure: Mukava kuulla sinun pitäneen Salaisesta puutarhasta. Jäin miettimään tyttökirjan käsitettä, koska aika monet klassiset nuortenkirjat ovat saaneet sen määreen, vaikka niin monissa muissakin on aineksia vaikka mihin.
VastaaPoistaHymytyttö: Minullekin tämä kirja tuo hyviä muistoja, ihania fiiliksiä mieleen. Klassikko kestää aikaa :) Kiva, että kommentoit.
Tein kauniita kuvalöytöjä täältä blogistasi! :)
VastaaPoistaOlen nyt tehnyt listaa siità, mità kirjoja haluan lukea kesàllà Suomessa. Muutakin kuin salapoliisiromaaneja. Kiitos lukuhalun virittàmisestà. Ehkàpà pakko?lukeminen kirjallisuuden arvosanaa varten aikoinaan on kaventanut kirjavalikoimaani.
VastaaPoistaMukavalta kuulostaa. :)
VastaaPoistaMeillä on nämä kaikki mummulassa! Siis tyttökirjat. Mummun vanhoja, hän on saanut ne sodan aikaan lahjaksi. Kirjoja on mukavampi lukea, kun jo niiden sivut huokuvat nostalgiaa...
VastaaPoistaJalna-sarjakin on muuten yksi klassikko.
Ihanaa viikonloppua!
Virva: Ihanaa. Olen aina niin iloinen, kun löydät tällekin puolelle ♥
VastaaPoistaLissu: Tunnistan tuon pakkolukemisen. Luin itse kirjallisuutta yliopistossa aineopintoihin saakka ja se söi osin lukuhalua. Tai pikemminkin se söi vapautta lukea sitä, mitä itse halusi, kun oli oltava mukana "kirjallisessa kaanonissa".
Johanna: Tämä on lumovoimainen klassikko.
Emilia: Noissa vanhoissa painoksissa on kyllä aivan oma, ainutlaatuinen tunnelmansa. Itse vietin monia lapsuuden sadepäiviä mummolassa "hienossa kamarissa" (mummola oli maalaistalo) lukemassa kirjoja ja aistien niin satavuotisen talon kuin vuosikymmeniä vanhojen kirjojen tuoksua. Se oli onnea.
Tämä kirja kuulostaa todella lukemisen arvoiselta, käynkin sen lainaamassa jo tänään.
VastaaPoistaKun sain luettua scarletin ja rhetin -tarinan, kaikki kolme kirjaa, se jätti sisimpääni vähäksi aikaa sellaisen täyttymyksen, etten ole halunnut lukea mitään sen jälkeen. Halusin, että scarletin tarina viipyy hetken ajatuksissani..taidan selittää vähän vaikeasti, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan? Lukukokemus oli vaan niin järisyttävä:)
Keijukainen: Ymmärrän niin hyvin, miten joku kirja jää viipyilemään ajatuksiin. Toiset kirjat vaan ovat sellaisia, jotka järisyttävät ja pysyvät meissä :)
VastaaPoistaSalainen puutarha on aivan ihana kirja :)
VastaaPoistaravenwaves: Samaa mieltä. Siksi se onkin kuolematon ♥
VastaaPoistaLöysin tuon kirjan kahtena erilaisena lastenkirjana kirppiksestä, filmi oli kiva.
VastaaPoistaHannele: Kahtena erilaisena? Kiinnostavaa.
VastaaPoista