Mark Helprinin maagis-realistinen romaani Talvinen tarina on kirja, jonka luen kerran talvessa tai vähintään joka toinen talvi. Tänä vuonna en ole vielä kirjaa aloittanut, mutta pakkasen ja tuoreen lumen sävyttämä päivä sai minut jo selailemaan Lundiassani odottavaa taianomaista teosta.
Toistan varmaankin lukuisia muita kirjablogeja tai -arvosteluja, kun totean Talvisen tarinan kuvailun olevan vaikeaa. Sen juoni on monisyinen; Kirja kattaa koko 1900-luvun ja käsittelee suuria teemoja, kuten tuhatvuotista valtakuntaa. New York, talvi ja lumi sekä myyttinen hahmo, pelastava valkoinen hevonen Athansor toimivat keskeisissä rooleissa päähenkilö Peter Laken vaiherikkaassa elämässä - tai elämissä.
Talvinen tarina on paksu kirja, jota rakastan. Kirjan kansikuva luultavasti jäi mieleeni jo 1980-luvun puolivälissä, jolloin olin varhaisessa teini-iässä. En silloin vielä Helpriniin tarttunut (enkä olisi varmaan kirjasta mitään ymmärtänytkään), mutta Keltaisen Kirjaston painoksen kansi lumosi minut. Reilut kymmenen vuotta sitten näin unta jäämyrskystä, joka oli jäädyttänyt koko silloisen asuinkatuni ja kannen hevonen lensi entisen kotipaikkakuntani yllä. En yleensä ole unien johdateltavissa, mutta tällä kertaa uni innosti minut marssimaan kirjastoon lainaamaan Talvisen tarinan. Olin päättänyt olla kirjan vallassa jo ennen lukukokemustani, joka heti koukuttikin minut tähän kirjaan.
Olen varmaankin ladellut nyt melkoisesti ylisanoja vaikeasti kuvailtavissa olevasta kirjasta, mutta minulle Talvinen tarina on täydellinen, palkitseva ja maaginen kirja.
Lumiomena, miltä vuodelta kirja on? Kysyn siksi, että voisiko löytyä vielä myynnistä...Todellakin aivan viehko kansi!
VastaaPoistaJotkut kirjat ovat sen verran monisyisiä, että niiden tarjoaminen ymmärrettävästi muille, ei ole ihan helppo juttu. Näin oli minulla Richard Powersin uutuuden Muistin kaiku (Echo Maker, Gummerus 2009) kanssa. Powers on sisällyttänyt teokseensa ikäänkun kolmen tai neljän kirjan 'matskun'. Selvisin sillä, että otin ensin kijrasta esiin kurjet ja tein niistä pari lukunäytepostausta ja sitten tulin ihan coolisti itse kirjan kanssa, jossa kurkia vähemän ja tietty viittaus aikaisempiin kurkipostauksiini. Mikä onni, että juuri silloin sain sisareni mieheltä, joka on valokuvaaja, lositavan kuvan kurjesta. Minä pidän Powersista ja ylitse kaiken hänen kirjastaan Laulut joita lauloimme, joka on mielestäni maailman kovin rasisminvastainen teos.
Minussa soi edelleen se sinun: "Tämä on kirja, josta haluaisin niin kovasti pitää..."Se on muuten hienosti sanottu!
Leena Lumi: Kirja on julkaistu sekä Keltaisen kirjaston painoksena että pokkarina jo 1980-luvulla eikä kirjasta harmillisesta (ja kummallisesti!) ole julkaistu uutta suomenkielistä painosta. Antikvariaateista ja huuto.netistä löytyy aika helposti.
VastaaPoistaRichard Powers on mulle ihan uusi nimi.
Minua aina harmittaa, kun vanhoista kirjoista ei oteta uusia painoksia. Sitten tulee semmoinen kummallinen kirjakuilu eri sikupuolten välille. Minäkään en tietäisi mitään Aksel Sandemosesta ellen olisi nuorena ollut niin intona Aila Meriluotoon, että luen vieläkin kaiken, mitä hänesät löydän. Hänen kauttaan löysin Rainer Maria Rilken (,jota suomeksi on kääntänyt ystäväni Eve Rehn) sekä Aksel Sandemosen koko loistavan tuotannon: Kadonnut on vain unta, Ihmissusi, Pakolainen ylittää jälknesä, Felician häät...
VastaaPoistaSamaa mieltä sen suhteen, että kirjojen myyntiaika on liian pieni ja toisinaan uusintapainoksia saa odottaa. Myös tuo kirjan/kirjailijan löytäminen toisen kirjailijan kautta on mielenkiintoista, kuten Leena Lumi, sinun kohdallasi Aila Meriluodon ja Aksel Sandemosen sekä edelleen Rainer Maria Rilken muodostama ketju. Itse innostuin Virginia Woolfista vasta luettuani Michael Cunninghamin "Tunnit."
VastaaPoistaOijoi, tätä kirjaa juuri tarkoitin!! Ihanaa että tiesit heti mitä ajan takaa! <3 Muistin sinut, talven ja hevosen ja muuta ei tarvittukaan! :)
VastaaPoistaIso kiitos Katja vinkkauksesta, nyt merkkaan kirjan ylös muistivihkooni! <3
Sara: Oi, ihanaa että muistit tämän ja tulit lukemaan vanhan postaukseni ajalta, jolloin vasta "harjoittelin" blogin pitämistä. :) Talvinen tarina on paikoin raskaslukuinen, mutta äärimmäisen palkitseva, ihmeellinen, suorastaan taianomainen kirja. Luin sen viimeksi pari vuotta sitten, ehkä tulevana talvena voisi olla taas sen aika. <3
VastaaPoistaNäinpä minäkin kommentoin vanhaan postaukseesi, sillä luin kirjan vasta tänä talvena ensimmäistä kertaa, kun halusin saada sen pois alta ennen elokuvaversiota. Kuten mainitsit kannesta, minullekin se oli muistikuvana tuttu jo paljon ennen kirjaa. Jotkut kannet ovat sellaisia, ne jäävät mieleen. Pidin kirjasta kohtalaisen paljon, mutta loppupuolisko hieman laski pisteitä. Hieno lukukokemus, mutta ei täydellinen.
VastaaPoistaRaija, pahoittelen myöhäistä vastausta. Kiva, että kommentoit. Nämä vanhat postaukseni olivat aika kepeitä, mutta kirja ei sellainen ole. Olen samaa mieltä lopusta - ja nyt en itse asiassa ole tämän postauksen jälkeen kirjaan palannut, vaikka olen toki talvisin edelleen selaillut. :)
PoistaEt varmaan löydä kommenttiani eli kirjoitan tuuleen. Löysin tuon kirjan viikolla Tammen pokkarina. olen lukenut sen ennen kovakantisena, ihan uusi, painettu EU, ei vuotta. Tyydyn tuohon, kunnes löydän tuon oikean kannen. Minulle tämä kirja on täydellinen, jopa näillä helteillä. Rakastan tuota tarinaa.
VastaaPoistaUlla, et kirjoittanutkaan tuuleen! Otin puolisen vuotta sitten käyttöön vanhojen kommenttien hyväksynnän. Näin huomaan nekin. Kiitos! Ihana kuulla, että kirja oli sinulle täydellinen. Liki sellainen se on ollut minullekin jo kauan ja aiemmin luin kirjan tai osia kirjasta miltei joka talvi. Nyt en enää ole, mutta voisin kyllä.
Poista