Annie Hawesin Calabrian perintö on kaunokirjallinen matkakirja ja suosittun omaelämäkerrallisen kirjasarjan kolmas osa. Sarjan aloittivat Extra Virgin ja Kypsä poimittavaksi. Tällä kertaa Annie jättää vauraan pohjoisen Ligurian ja siirtyy eteläiseen, köyhään Calabriaan ihan Italian saappaankorkoon. Calabriaan hän suuntaa miehensä enon kuoltua ja tutustuu samalla miehensä suvun tarinaan sekä niihin syihin, miksi osa suvusta muutti pohjoiseen.
Matkakuumetta ruokkiva Calabrian perintö perustuu pitkälti italialaisissa syvästi juurtuneisiin ennakkoluuloihin etelän ja pohjoisen asukkaiden välillä. Calabriassa moni asia on rempallaan, miehet sovinistisempia kuin pohjoisessa, tavat värikkäämpiä - ja ruoka vähintään yhtä hyvää, joskin tietysti omalle alueelleen ominaista koriantereineen ja erilaisine oliiviöljyineen. Ruoka- ja tapakuvailut sekä historialliset faktat ovat kirjan parasta antia. Muuten Hawes kirjoittaa hieman yllätyksettömästi, melkein pitkäpiimäisesti, vaikka mukana on huumoriakin.
Mitään syvällistä ja erityisen kirjallista Calabrian perinnössä ei ollut. Kirja on mukava lukukokemus, joka saa kaipaamaan Italiaan. Calabrialainen tuulahdus herkkuruokineen ja maisemineen lämmittää räntäsateisen hiljaisen viikon iltoina. Minulle kirja oli eräänlainen lohtukirja tutun maan itselleni tuntemattomaan osaan. Ei sen enempää eikä sen vähempää ja hyvä niin.
PS. Itselleni Etelä-Italia on täysin tuntematonta aluetta yhtä Sisilian matkaa lukuunottamatta. Sen sijaan pohjoinen sekä Keski-Italia ovat tulleet hyvinkin tutuiksi vuosien 2003-2005 aikana. Ne, jotka ovat hypänneet blogini lukijaksi vasta hiljattain, voivat halutessaan kurkistaa Bolognan aikojamme täältä. Bolognassa Hawesinkin kuvailemat etelän terronien (viittaa heinähattuun) ja pohjoisen polentojen (polentan purijat) toisilleen antamat nimitykset tulivat tietooni, samoin molempien alueiden asukkaiden intohimoinen suhtautuminen ruokaan.
Tykkään, kun kirjoitat kirjoista! Minä myös luen paljon kirjoja, tosin nyt tämä blogin aloittaminen on hieman lukemista verottanut. Kesällä sitten puutarhakeinussa...iso pino odottaa :)
VastaaPoistaLuetko muuten HS:n Kirsi Pihan kirjablogia?
Parempi ehkä olla lukematta tätä kirjaa, kun kirjoitit että kirja saa kaipaamaan Italiaan ;D. On jo muutenkin matkakuume :). Italiassa en ole vielä käynytkään, mutta olen haaveillut pääseväni joskus Taorminaan. Näyttää ainakin kuvissa aivan uskomattoman kauniilta!
VastaaPoistaMinä kaipasin 20 vuotta Italiaa! Kun olimme sinne muuttamassamieheni saatua kutsun erään tehtaan johtajaksi Veroan alueelle, olimme siellä koeasumassa. Veronan plazalla näin ison miehen ruoskivan pientä koiraa ja kukaan ei puuttunut asiaan...Silloin sanoimme: Kiitos ei! ja minä, oopperahullu hyvästelin Italiani.
VastaaPoistaIngrid Bergmanin elämänkerran lukijat tietävät, että kun Rosselini vei nuorikkoaan matkalle pohjoisesta etelään, Ingrid itki melkei koko matkan, sillä eläinten kohtelu tuli sen raaemmaksi, mitä etelämmäksi mentiin.
Luettuani Frances Mayesin Toscanan auringon alla, ehdin vielä intoutua, mutta en enää. Sinne muuttavat ne, joille Italian aurinko, kulttuuri ja ooppera merkitsevät eläimen kärsimyselämää enemmän.
Roomaan tuli vasta about vuosi sitten laki, että koiran pitää päästä lenkille KERRAN päivässä!
Meidän hyvä ystävä asuu ja omistaa tehtaan Italiassa, joten tietoa on runsaasti niin hyvästä kuin pahasta. Pari sylikoiraa kahvilassa ei kerro mitään siitä, mitä tapahtuu kaduilla ja etenkin kotien takapihoilla.
Italia-kirjoilla on tapana ruokkia Italia -kuumetta, mutta sitten pitää myös toteuttaa se ja mennä sinne olemaan...
Minä tunnustan, että en tiedä italiasta mitään. Olen tällainen koti-ihminen, ja pysyn mieluummin ihan suomessa. Lapset kyllä kovasti haluaisivat lähteä, ehkä meidän sitten pitäisi joskus mennä.
VastaaPoistaKerran olen pohjoismaita pitemmällä käynyt, ja se oli 18 vuotta sitten häämatka turkkiin. Mutta on ihana katsella toisten ottamia kuvia ulkomailta, ne ovat kauniita.
Olen ollut Italiassa muutaman kerran..
VastaaPoistatykkään siitä menttaliteetista...
kauniista , vanhoista rakennuksista, Sant Markuksen kirkosta, merestä, taiteista...
en ole törmännyt eläinten kaltoinkohteluun..mutta ajatuskin kauhistuttaa...
Noniin, palikka-kysymys; kertooko koko sarja siis Italiasta? Olen lähdössä toista kertaa Italian-turneelle, tällä kertaa Umbrian suuntaan ja etsin inspiroivaa lukemista ;O)
VastaaPoistaPS. Pakko palata tähän asiaan, kun en halua siis pilata kenenkään iloa koskien intohimoa vaikka Italiaan taikka Espanjaan, mutta faktat faktoina. Minä olen henkeen ja vereen eläinsuojelija, enkä kestä mitään vääryyttä ja pahoinkohtelua naisiin, en lapsiin, en eläimiin eli siis heikompiin. Olen aina heikompien puolesta vahvempia vastaan.
VastaaPoistaMutta kaikkien ei tarvitse niin paljon rakstaa koiria kuin minun, jolle jo mieheni työmatkat Kiinan ovat järkytys. Ehkä on hyvä, että sinne mennään ja tehdään kuten eräs ystäväni, että sanoo ikävän tilanteen nähden kaikilla kielillä: Ei! ja Lopeta!, kun näkee jonkun hakkaavan koiraansa. Eristäminen ei auta mitään ja onhan Italiassakin ihmisiä, jotka pitävät koiraansa kuin perheenjäsentään.
Euroopan koiraystävällisemmäksi maaksi on rankattu Itävalta ja Sveitsissä on monessa kantonissa eläimillä omat asianajajat...Haluankin kuolla Locarnossa;-) Melkein Italiaa, mutta Sveitsin laki♥
Ehkä näissä blogeisa pitäisi käsitellä vain herttaisia asioita, mutta kun elämä ei aikuisten oikeesti ole sellaista...,mutta onneksi on suloisuuttakin, kuten vaikka Lumiomenan blogi.
Italia oli minun suuri Sininen Unelmani(opiskelin jopa kieltä 3 vuotta...), jonka olen nyt vaihtanut Britanniaan...'now my English Cottage in My Dream...
Omenaminttu: Kiitos :) Alkujaan blogini piti olla pelkästään virtuaalinen lukupäiväkirja, mutta muut aiheet hiipivät mukaan kuin väkisellä ja ehkäpä vaihtelu virkistää lukijoitakin. Minäkin luen paljon - ensimmäinen pääaineeni yliopistossa oli kirjallisuus - mutta en siinä määrin kuin haluaisin. Pienet lapset, työ, omakotitaloasuminen ottavat usein aikataulustani ylivallan :)
VastaaPoistaHesarin kirjablogia luen säännöllisesti, mutta en kommentoi sinne. Kirsi Piha valitsee hyviä ja kiinnostavia kirjoja.
Johanna: Juuri Taorminan seudulla kävin, kun olimme Sisiliassa. Sielläkin oli kaunista (mm. Taormina itsessään, Etna, Isola Bella, lähikukkuloiden patikkareitit) ja ruoka oli tietenkin aivan ihanaa. Sisiliassa oli yllttävän paljon kreikkalaisia vaikutteita.
Leena: Nostit esille tärkeän asian, eläinten kohtelun monissa Euroopan maissa. Mekin kiinnitimme mieheni kanssa Italiassa huomiota siihen, että koiria ei aina pidetty niin hyvin, vaikka niillä olikin hienot muodikkaat takit yllään. Eniten kummastelimme sitä, miten 40 asteen helteessä sai pitää huskyja. Me säästyimme näkemästä varsinaista eläinten pahoinpitelyä, mikä johtuu varmasti siitä, että olemme liikkuneet/asuneet pääosin vain pohjoisessa. Vaikka ajatus eteläisen ja pohjoisen Italian eroista on jo klishee, on siinä paljon totuutta mukana. Espanjan härkätaistelut ovatkin sitten sellainen asia, jonka vuoksi pohdin Barcelonaan matkustamista, mutta toisaalta ihmisoikeusrikkomuksia on niin monissa maissa, myös ihailemassa Irlannissa sekä kotimaassamme Suomessa :( Blogimaailmassa on helppoa olla herttainen - tänne voi aina paeta!
Keijukainen: Minäkin olen koti-ihminen, mutta kaipaan aina toisinaan pois, jotta muistan, miksi on niin ihana palata. Jo kahden päivän matkan jälkeen tulee kauhea ikävä lapsia :)
Hanne: Italiassa on niin rakennusten kuin maisemien kauneutta kenties enemmän kuin missään muussa maassa. Ja vanha taide on jotain ainutlaatuista. Italialaista nykytaidetta olisi kiinnostava tuntea paremmin, en tiedä siitä oikein mitään.
Mikaela: Ei ollenkaan palikka-kysymys! Koko kirjasarja kertoo Italiasta, pääosin Liguriasta. Oletko lukenut Italiaan sijoittuvia matkakirjoja? Mielestäni yksi mainio on Kirsi Pihan "Medicien naapurissa", josta löydät pienen jutun myös täältä blogistani. Kirjassa liikutaan Marchessa, joka on Umbrian naapurimaakunta. Beppe Severgninin "La Bella Figura" on tavattoman hauska katsaus italialaisiin ihmisiin, ja Tim Parksin kirjat ovat myös hyviä. Ihanaa matkaa! Yksi Bolognan aikainen tuttavamme oli kotoisin Perugiasta ja sai kiinnostumaan koko Umbrian alueesta, jonne emme valitettavasti saaneet aikaiseksi matkustaa.
Matkakuumeesta vielä muutama sananen: En nyt kaipaa niinkään Italiaan, mutta matkakirjallisuus herättää minussa aina haluan reissata kirjan kohdemaahan. Enemmänkin pohdin Amsterdamin, Barcelonan, Pariisin ja Dublinin välillä :)
ei aina tartte olla syvällistä
VastaaPoistaOlen monta kertaa miettinyt, että pitäisi lukea tuo kirja, kun ollaan kerran Calabriassikin käyty ja tykättiin muuten mielettömästi. Siellä oli vähemmän turisteja kuin esim. Toscanassa ja halvempaa ja kauniita paikkoja ja aurinkoa ja vaikka mitä.
VastaaPoistaHannele: Ei niin, mutta pian kaikki alkaa olla keväisen kevyttä :)
VastaaPoistaAllu: Kyllä minuakin kiinnostaisi käydä Calabriassa, vaikka Pohjois-Italiassa viihdynkin. Toscanassa olen käynyt vain Firenzessä; Viereiset Emilia-Romagna ja Marche ovat samoin edullisempiä ja turisteja on vähemmän :)
Moikka!
VastaaPoistaGooglasin tuon Calabrian perintö kirjan, kun etsin jotain kirja-arvostelua siitä ja löysin tänne, blogiisi :)
Täällä näytti niin kivata, että päätin jäädä lukijaksi. Lisäksi tykkään lukea kirja-arvosteluja, ja varsinkin Italia kiehtoo hyvinkin paljon renesanssin mekkana.