Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa
Siltala 2018
210 sivua
Kansi Jussi Karjalainen
Arvostelukappale
Kotimaista lyhytproosaa
Ajan on oltava tietyllä tapaa kypsä, koska tulen ajatelleeksi: Sisäistä puhetta voi todella muuttaa.
Kirjabloggaaja K muistelee
juuri lukemaansa: Eeva Turusen lyhytproosakirjaa Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa.
Kirjabloggaja K lukee paljon.
Hän lukee: nojatuolissa, sohvalla, sängyssä, bussissa, puuroa keittäessä. Hän
ei lue: saunassa, suihkussa, kaupassa. Onko olemassa muita paikkoja, joissa hän
ei lue? Tietenkin on.
K lukee mieluiten:
K lukee mieluiten:
kirjoja
kirjoja, jotka sisältävät
tarinan
jotka eivät sisällä
tarinaa,
mutta joiden kieli on
erityisen kiehtovaa
kirjoja
jotka puhuttelevat
ovat ihania (tai kamalia, sopivasti kamalia, kamalan hyviä)
tuovat jotain uutta
haastavat (hyvällä tavalla)
antavat jotain tarttumapintaa
mm. edellä mainittuja bloggaja K lukee.
jotka puhuttelevat
ovat ihania (tai kamalia, sopivasti kamalia, kamalan hyviä)
tuovat jotain uutta
haastavat (hyvällä tavalla)
antavat jotain tarttumapintaa
mm. edellä mainittuja bloggaja K lukee.
Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa ei ole tarinavetoinen kirja. Ei tietenkään, koska sen sanotaan sisältävän "outouksia kaihtamatonta kerrontaa". Hyvä! Se on rakenteeltaan ja kieleltään kikkaileva ja taidokas. Haastavakin se on. Antaako se tarttumapintaa? Ei (ensin), joo (sittenkin), ehkä (eniten). Tuoko se jotain uutta? Kosolti. Onko se ihana? Pitääkö sen olla?
Bloggaaja K muistelee lukemaansa ja
Olisin
halunnut pitää tästä kirjasta.
Olipa
ihanaa luettavaa.
Oliko? Ei. Oli. Ei, ei ihanaa. En tiedä. Sanoja ei tahdo löytyä, koska
Kirjasta bloggaja K lukee,
että: ”vanha äidinkielenopettajani tapasi sanoa asiat, jotka kirjoitatte sulkeisiin, voitte yhtä hyvin jättää pois”
Bloggaaja muistaa kuulleensa saman
Bloggaaja muistaa kuulleensa saman
Mutta yhtä hän miettii:
onko sillä niin väliä? (Koska joskus sulkeissa voi kertoa sellaista, mitä ei
muuten halua. Miten turhaa, muuten, tässähän se teksti on oli sulkeita tai ei.)
Kirjabloggaja K ei siis
tiedä, pitikö hän lukemastaan. Sen sijaan K saattaa hyvinkin pitää siitä, ettei
tiedä mitä mieltä Turusen kirjasta on
koska on aina ilo tulla kirjan yllättämäksi.
koska on aina ilo tulla kirjan yllättämäksi.
K hymyilee
hyvälle hämmennykselle. Kuinka ärsyttävää –
ja virkistävää
.
Mainio teksti, Katja! Sait kiinnostumaan kirjasta! Taitaa olla hämmentävän hyvä.
VastaaPoistaElina, on! Tämä on hämmentävä ja hyvä - erilainen, uudenlainen.
PoistaKatja, riemastun! On virkistävää, kun luettu teksyi vetää oman tekstin jonnekin odottamattomaan. Kiinnostava juttu, kiinnostun kirjasta.
VastaaPoistaTuija, kiva kuulla. Olen samaa mieltä, että uudenlaiset tekstit ovat mitä virkistävintä luettavaa. Tähän kannattaa tutustua, lukisin mieluusti mietteitäsi tästä.
PoistaAivan ihastuttava! Ja nyt haluan lukea kirjan!
VastaaPoistaLinnea, nyt siis vaan lukemaan!
PoistaNyt kyllä kiinnostuin. Jos tämä pastisssi kuvastelee kirjan tyyliä, voisin tykästyä tähän kovastikin, koska tykkään juuri tuollaisesta kielellä kikkailusta.
VastaaPoistaLiisa, jos tämä pastissi osuu yhtään oikeaan, niin tämä voisi olla hyvinkin sinun kirjasi. :)
PoistaHei miten mainio teksti! Ja ärsyttävä ja virkistävä kuulostaa ihanalta! Olen odottanut tätä kirjaa kauan, pian pian!
VastaaPoistaHelmi, kiitos. On melkein parasta ärsyyntyä ja virkistyä samalla kertaa.
PoistaKatja, ihan loistava postaus. En ole aiemmin lukenut sulta mitään näin kokeellista. Way to go!!!! Lisää tällasta.
VastaaPoistaTosiaan just tästä julkaisin postauksen itsekin ja nyt naurattaa (osin kolkosti, koska you know), kun ollaan otettu sitaatti samasta kohtaa eli vaikututtu tuosta purukalustosta ja epäsuudeltavuudesta. Tässä kirjassa on minustakin ihan loistavaa se, että vaikka tämä on kokeellinen, niin tämä on samalla myös ihan hurjan lähestyttävä.
Omppu, heh, kiitos. Olen tässä vuosien varrella kirjoittanut mm. kirjeitä kirjailijalle, listannut bloggauksia ranskalaisin viivoin, pitänyt kirjamatseja. Mutta tällaista en ole kirjoittanut. Tosiasiassa olen ollut tosi kyllästynyt bloggaamiseen jo jonkin aikaa (ei kai ihme, kun Lumiomppu täyttää tänä vuonna yhdeksän), mutta tämä Turusen kirja kirvoitti nyt tällaisen ja se kertoo jo paljon tästä kirjasta. :) ♥
PoistaMutta joo (kolkolle naurulle, niinpä!). Tämä on niin monipuolinen kirja. Toivottavasti moni löytää tämän.
No, minäpä sanon, pidinkö vai en. En pitänyt. Yhtään. Tarinavetoisuutta en kirjalta vaadi, itse asiassa pidän kirjoista, joissa on havannoidaan maailmaa pienesti. Mutta ei näin. Turusen tyyli on liian kulmikas. Ja liian neuroottinen. Olenko ihan väärässä, mutta minusta viime aikoina on tullut paljon kirjoja, joissa kuvatut henkilöt ovat tavalla tai toisella neuroottisia?
VastaaPoistaKirjan niminovelli ei ollut minusta hauska vaan ilkeä. Kirjoittaa nyt tarina kaikista niistä luonteenpiirteistä, jotka ovat poikaystävissään ärsyttänyt. Loukkaannuin näiden tarinan hahmojen puolesta ja lopetin kirjan lukemisen.
Yleensä en halua kirjoittaa negatiivisia arvioita, mutta koska tämä oli valittu Vuoden Parhaimmaksi Esikoisteokseksi, haluan huutaa eriävän mielipiteeni ilmoille.