sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa


Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa
Siltala 2018
210 sivua
Kansi Jussi Karjalainen
Arvostelukappale
Kotimaista lyhytproosaa




Ajan on oltava tietyllä tapaa kypsä, koska tulen ajatelleeksi: Sisäistä puhetta voi todella muuttaa. Olen hirveä. Olen purukalustoltani eriskummallinen, epäsuudeltava. Ei. Olen rujo viehättävä ja omaleimaisen näköinen, maanantaikappale en mikään tusinatuote.

Kirjabloggaaja K muistelee juuri lukemaansa: Eeva Turusen lyhytproosakirjaa Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa.

Kirjabloggaja K lukee paljon. Hän lukee: nojatuolissa, sohvalla, sängyssä, bussissa, puuroa keittäessä. Hän ei lue: saunassa, suihkussa, kaupassa. Onko olemassa muita paikkoja, joissa hän ei lue? Tietenkin on.

K lukee mieluiten:
kirjoja
kirjoja, jotka sisältävät tarinan
jotka eivät sisällä tarinaa,
mutta joiden kieli on erityisen kiehtovaa

kirjoja

jotka puhuttelevat

ovat ihania (tai kamalia, sopivasti kamalia, kamalan hyviä)

tuovat jotain uutta

haastavat (hyvällä tavalla)

antavat jotain tarttumapintaa

mm. edellä mainittuja bloggaja K lukee.

Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa ei ole tarinavetoinen kirja. Ei tietenkään, koska sen sanotaan sisältävän "outouksia kaihtamatonta kerrontaa". Hyvä! Se on rakenteeltaan ja kieleltään kikkaileva ja taidokas. Haastavakin se on. Antaako se tarttumapintaa? Ei (ensin), joo (sittenkin), ehkä (eniten). Tuoko se jotain uutta? Kosolti. Onko se ihana? Pitääkö sen olla?

Bloggaaja K muistelee lukemaansa ja laatii passistin. Tai ei: hän yrittää laatia pastissin. Hän ei halua kirjoittaa korneja lauseita, mutta ne ovat usein helppoja.

Olisin halunnut pitää tästä kirjasta.
Olipa ihanaa luettavaa.

Oliko? Ei. Oli. Ei, ei ihanaa. En tiedä. Sanoja ei tahdo löytyä, koska Eeva Turusen kirja on erikoista luettavaa Neiti U muistelee ihmissuhdehistoriaansa -kirjalle ei löydy heti vertailukohtaa ja K on niitä ihmisiä, jotka haluavat sijoittaa lukemansa jonnekin mielensä kirjakartalle. Kirjabloggaaja K muistelee lukeneensa kissan anaalirauhasista, oikeassa olevista kukista, telttailusta, entisistä ja nykyisistä seurustelukumppaneista, pojasta joka tarkkaili sepelkyyhkyä tai lumikkoa, kiireettömistä lunneista, neitiherrasta, kirjeestä isännöitsijälle. K muistelee myös lukeneensa suoraa kerrontaa, listoja, tajunnanvirtaa. Hän muistaa kummastelleensa, nauraneensakin (hyvällä tavalla. Sulkeet). Hän muistaa valokuvanneensa muutaman sivun.

Kirjasta bloggaja K lukee, että: ”vanha äidinkielenopettajani tapasi sanoa asiat, jotka kirjoitatte sulkeisiin, voitte yhtä hyvin jättää pois

Bloggaaja muistaa kuulleensa saman
Mutta yhtä hän miettii: onko sillä niin väliä? (Koska joskus sulkeissa voi kertoa sellaista, mitä ei muuten halua. Miten turhaa, muuten, tässähän se teksti on oli sulkeita tai ei.)

Kirjabloggaja K ei siis tiedä, pitikö hän lukemastaan. Sen sijaan K saattaa hyvinkin pitää siitä, ettei tiedä mitä mieltä Turusen kirjasta on

koska on aina ilo tulla kirjan yllättämäksi.

K hymyilee

hyvälle hämmennykselle. Kuinka ärsyttävää –
ja virkistävää
.


13 kommenttia:

  1. Mainio teksti, Katja! Sait kiinnostumaan kirjasta! Taitaa olla hämmentävän hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, on! Tämä on hämmentävä ja hyvä - erilainen, uudenlainen.

      Poista
  2. Katja, riemastun! On virkistävää, kun luettu teksyi vetää oman tekstin jonnekin odottamattomaan. Kiinnostava juttu, kiinnostun kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiva kuulla. Olen samaa mieltä, että uudenlaiset tekstit ovat mitä virkistävintä luettavaa. Tähän kannattaa tutustua, lukisin mieluusti mietteitäsi tästä.

      Poista
  3. Aivan ihastuttava! Ja nyt haluan lukea kirjan!

    VastaaPoista
  4. Nyt kyllä kiinnostuin. Jos tämä pastisssi kuvastelee kirjan tyyliä, voisin tykästyä tähän kovastikin, koska tykkään juuri tuollaisesta kielellä kikkailusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, jos tämä pastissi osuu yhtään oikeaan, niin tämä voisi olla hyvinkin sinun kirjasi. :)

      Poista
  5. Hei miten mainio teksti! Ja ärsyttävä ja virkistävä kuulostaa ihanalta! Olen odottanut tätä kirjaa kauan, pian pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi, kiitos. On melkein parasta ärsyyntyä ja virkistyä samalla kertaa.

      Poista
  6. Katja, ihan loistava postaus. En ole aiemmin lukenut sulta mitään näin kokeellista. Way to go!!!! Lisää tällasta.

    Tosiaan just tästä julkaisin postauksen itsekin ja nyt naurattaa (osin kolkosti, koska you know), kun ollaan otettu sitaatti samasta kohtaa eli vaikututtu tuosta purukalustosta ja epäsuudeltavuudesta. Tässä kirjassa on minustakin ihan loistavaa se, että vaikka tämä on kokeellinen, niin tämä on samalla myös ihan hurjan lähestyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, heh, kiitos. Olen tässä vuosien varrella kirjoittanut mm. kirjeitä kirjailijalle, listannut bloggauksia ranskalaisin viivoin, pitänyt kirjamatseja. Mutta tällaista en ole kirjoittanut. Tosiasiassa olen ollut tosi kyllästynyt bloggaamiseen jo jonkin aikaa (ei kai ihme, kun Lumiomppu täyttää tänä vuonna yhdeksän), mutta tämä Turusen kirja kirvoitti nyt tällaisen ja se kertoo jo paljon tästä kirjasta. :) ♥

      Mutta joo (kolkolle naurulle, niinpä!). Tämä on niin monipuolinen kirja. Toivottavasti moni löytää tämän.

      Poista
  7. No, minäpä sanon, pidinkö vai en. En pitänyt. Yhtään. Tarinavetoisuutta en kirjalta vaadi, itse asiassa pidän kirjoista, joissa on havannoidaan maailmaa pienesti. Mutta ei näin. Turusen tyyli on liian kulmikas. Ja liian neuroottinen. Olenko ihan väärässä, mutta minusta viime aikoina on tullut paljon kirjoja, joissa kuvatut henkilöt ovat tavalla tai toisella neuroottisia?

    Kirjan niminovelli ei ollut minusta hauska vaan ilkeä. Kirjoittaa nyt tarina kaikista niistä luonteenpiirteistä, jotka ovat poikaystävissään ärsyttänyt. Loukkaannuin näiden tarinan hahmojen puolesta ja lopetin kirjan lukemisen.

    Yleensä en halua kirjoittaa negatiivisia arvioita, mutta koska tämä oli valittu Vuoden Parhaimmaksi Esikoisteokseksi, haluan huutaa eriävän mielipiteeni ilmoille.

    VastaaPoista