 |
| Kirjakin kävi Keravalla |
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Kustantaja: Teos 2010
Ulkoasu: Johannes Nieminen
Sivuja: 339
Mistä: Ystävältä
Kotimainen romaani
- Irma täällä vain! mölähdin ja katsoin sitten naista vähän säikkyen, kun ymmärsin huutaneenu. - Taloustutkimuksesta. Keskuksesta. Anteeksi.
Selitin asiani lyhyesti. Asiakaskyselyä. Kulutustottumuksia. Monivalintakysymyksiä, asiakasomistajuutta, lähialueita. Tuli hiki, mutta yllättävän hyvin se meni. Edempänä asunnossa räiskähti jotain pannulle.
Peikonlehdestä se alkaa, Irman soluttautuminen tavallisen keravalaisen kerrostalon asukkaiden elämään. Irma on keski-iän paremmalla puolella oleva nainen, joka asuu Hakaniemessä ja koettaa täyttää elämänsä tyhjiä hetkiä kaikenlaisella pikkupuuhastelulla. Eräänä päivänä hän lukee lehdestä, että Keravalta voisi haikea peikonlehden. Irma päätyy Keravalle ja astuu vahingossa itselleen tuntemattomien ihmisten elämään. "Irjan" keittiössä pahkakellokokoelma käy ja Irma kohtaa jotain, mitä syvästi kaipaa: ystävyyttä. Ystävyyttä janoten Irma tekeytyy Taloustutkimuksen kyselijäksi ja on ennen pitkää tuttu vieras Jokipaltoiden, Jalkasten, Hätilän ja monen muun keittiössä.
Mikko Rimmisen Nenäpäivä, vuoden 2010 Finlandia-voittaja, on tajunnanvirtainen kuvaus Irma-nimisen naisen odysseiasta etsiä ystävää, parantaa maailmaa ja istua bussissa Hakaniemestä Keravalle. Kävin viime keväällä Kansallisteatterissa katsomassa Nenäpäivän näytelmänä ja viihdyin mainiosti, mutta ymmärsin, ettei näytelmä täysin tavoittanut Rimmisen kirjaa.
Pari viikkoa ehti kulua ennen kuin asiat rupesivat muuttumaan oikeasti vakaviksi. Oli monenmoista säätä, aurinkoa, tuulta, vesisadetta, räntää ja sumua joka ahtautui pihaan niin että asuntokin alkoi tuntua jotenkin täyteentupatulta. Oli kotona istumista, kaupassa ja torilla käymistä, nenäkipua, kiusaa itsepintaisen paisuneesta ja yhä synkemmän väriseksi muuttuvasta nenästä. Oli nenäpäivää jota ennakoitiin kaupoissa ja kioskeissa ja radiossa ja telkkarissa ja josta en yhäkään meinannut saada mitään tolkkua.
Rimmisen kirjassa on paljon sellaista, joka huvittaa ja surettaa. Nenäpäivä onkin oikea tragikomedia, jossa kaikki alkaa Irmasta ja kiertyy häneen. Kuinka säälittävä Irma onkaan yksinäisyydessään taloustutkimuksineen! Kuinka ärsyttävä hän on tunkeutuessaan ihmisten yksityiskoteihin, millainen tirkistelijä! Ja edelleen, kuinka Irma saa nauramaan, kuinka hänen puolestaan myötäelää ja kuinka häneen kaikesta huolimatta kiintyykin. Irma-parka, kuinka hänelle oikein käy?
Jos Irma hieman surettaakin, ei Rimmisen kieli sen sijaan sureta lainkaan, vaan se on suomen kieltä onnistuneesti käyttävää - jepahduksineen ja jäpisyttämiseen - mainiosti vääntävää. Tajunnanvirtaisessa kerronnassa on varmasti pitkälti myös kielen ansiota, että Irman maailma kasvaa kiinni lukijaan. Toki Rimminen paikoin jaarittelee, pysähtyy pieniin yksityiskohtiin ja jumittuu Irman pään sisälle, mutta juuri sen ansiosta Irma on Irma, melkeinpä ainutlaatuinen päähenkilö: ressukka ja toiminnan nainen samalla kertaa. Kielen ja Irman henkilökuvan lisäksi on kehuttava Nenäpäivää tarinana, kertomus vie ja lukija pidättelee paikoin henkeään.
Ennen kuin lopetan oman jaaritteluni, on minun nostettava esille yksityiskohta, johon itsekin Kervalla vieraillessani kiinnittän huomiota: Nenäpäivässä todetaan, kuinka makaaberia on, että Keravan hautausmaa ja Tuusulan lihasavustamo sijaitsevat miltei vierekkäin. Ainakin niihin pääsee samasta risteyksestä. Sama on ihmetyttänyt ja hirtehisesti huvittanut minuakin. Pääosin Nenäpäivä ei kuitenkaan ole hirtehinen, vaan se tarjoaa tunnetiloja jostain kylmän ja sydämellisen naurun väliltä - ja tunteellinen Nenäpäivä ehdottomasti on alusta loppuun saakka.
Irman maailma on absurdi ja epätoivoinen, mutta kuitenkin lämmin. Rimmisen kerrontaa leimaa inhimillisyys:
nenäkään ei ole aina ihan kohdillaan, mutta kyllä se päässä pysyy.
Hyvä kirja varmaankin, parempi oli kuitenkin arviosi. Minusta tämä ei johtanut mihinkään, ja Irman pojan toikkaroinnitkin jäivät vaille vastausta, minusta tämä ei yllä Pussikaljaromaanin tasolle, jota pidän erittäin hyvänä teoksena.
VastaaPoistaJokke, kiitos. Minä pidin Irmasta, mutta olen samaa mieltä pojan touhuista (siksi en niistä muuten varmaan edes kirjoittanut, huomasin nyt). Pussikaljaromaani muuten odottelee vielä hyllyssä. Sain sen ystäväporukan yhteisestä kirjanvaihtoillasta, täytyy lukea.
PoistaHieno arvio kirjasta ja Irmasta, joka sykähdytti minuakin. Pidin kielestä ja koko kirjasta. Ja kyllä tämä minusta johti vaikka mihin pienen ihmisen elämässä.
VastaaPoistaElina, minäkin pidin Rimmisen kielestä. Ja Irmasta, hän on jotenkin niin omanlaisensa hahmo.
PoistaOlet sinä ihana, kun ennätit autoiluttaa Nenäpäivää. Sopii mainiosti kirjan tyyliin. Itselleni oli yllätys, että teos voitti lopulta F-palkinnon, mutta ihan mainio tarinahan se tavallaan oli, oman aikansa kuvaus ja hieno sellainen.
VastaaPoistaJoana, ehdinpä hyvinkin, kun kuljettelen esikoista harrastuksiin Keravalle monta kertaa viikossa. :) Minäkään en ole ihan varma F:sta tämän kohdalla, mutta pidin kyllä kirjasta. Nimenomaan omaan oman aikamme kuvausta.
PoistaRimminen on sanoineen ihan mahtava! Pussikaljaromaani on suosikkini, mutta kyllä tämäkin kolahti ja kovaa. Irma on hieno hahmo, ärsyttävä täti-ihminen, mutta silti niin sydäntäviiltävän symppis, että tekisi mieli rutistaa.
VastaaPoistaKuikero, Pussikaljaromaani täytyy tosiaankin lukea. Irma kyllä kaipasi muutamaakin halia, vaikka ihan vaan siellä Hakaniemessään. :)
PoistaMinulla tämä on Projekti 12-listallani joulukuun lukemistona. Mukava kuulla, että kirja oli sinusta hyvä.
VastaaPoistaJaana, sulla on mielenkiintoinen projekti! Minä pidin kirjasta - enemmän kuin kevällä näkemästäni näytelmästä.
PoistaMinä en oikein löydä mitään motivaatiota lukea tätä kirjaa. Ehkäpä joskus sitten. Onneksi luettavaa aina riittää!
VastaaPoistaBleue, onneksi kaikkiin kirjoihin ei tarvitsekaan löytää. Ei ehkä koskaan ja lukemista tosiaan riittää siitä huolimatta. :)
PoistaNenäpäivän Irma on kyllä yksi mieleenjäävimpiä hahmoja kirjallisuudessa. Minä haluaisin järjestää Irmalle tapaamisen Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan kanssa. Joskus Irmalle löytyy sukulaissieluja lähiympäristöstä tai muista kirjoista. Juuri tänään Irma pulpahti mieleeni Pekka Hiltusen Iso-romaanin Huivirouvan hahmossa. Irma on paljon hössömpi, mutta sydämellisyys on molemmilla samanlaista.
VastaaPoistaMarjatta, hauska idea! Irma ja Mielensäpahoittaja! Mitä luulet, riittäisikö heille kertatapaaminen vai syntyisikö kaikesta pitempikin ystävyys? Irma osaisi varmaan valmistaa juuri oikeanlaista kastiketta perunoiden kanssa. Isoon pitäisi tutustua.
PoistaJuu, Irma on varmaan hyvä kokkaaja, tosin Mielensäpahoittaja saattaa kyllä välillä kyllästyä hänen hössötykseensä ja pahoittaa mielensä. Mutta ei se mitään, hän pitää mielensäpahoittamista hyvänä ominaisuutena ja ihmettelee laimeata poikaansa, joka ei pahoita mieltään mistään. Kyllä siitä varmaan avioliitto syntyisi.
PoistaEn ole vielä lukenut Rimmiseltä mitään! Hyvin tutulta kuulostaa tuo kieli teatteriversion perusteella - tuli jotenkin ihan lämmin olo. Ehkä pitäisi kokeilla vaikka sitä Pussikaljaromaania. Kun tämä Nenäpäivä kuitenkin on teatteriveriosta tuttu (oletan että tarina kulkee kirjassa suht samalla tavalla), olisi kiva lukea jotakin ihan uutta ensimmäiseksi rimmiseksi.
VastaaPoistaLiisa, tässä on paljon tuttua teatteriversion kanssa. Teatteriversio on ehkä jotenkin hauskempi tai helpompi, kepoisempi, mutta tarina oli nyt kirjaa lukiessa tuttuakin tutumpi. Pussikaljaromaani on minullakin lukulistalla.
PoistaMinä en ihan innostunut tästä, vaikka kyllä haluan lukea Rimmiseltä lisää tulevaisuudessa. Jotenkin tämä oli liian absurdi ja outo minulle, jotta tämä olisi koskettanut...
VastaaPoistaSanna, näin ne lukukokemukset menevät. Minulla oli taustalla toki teatterikokemuksen tuttuus, ehkä se vaikutti eikä tarina tuntunut oudolta.
PoistaSain tämän Nenäpäivän lahjaksi heti kun se oli julkaistu. Heti aloitin sitä myös lukea, mutta jotenkin se ei vain vetäissyt mukaansa. Niinpä se on vieläkin tuolla jossakin muiden kirjojen joukossa. Olin sen jo unohtanut, mutta kun huomasin, että se on täällä esittelyssä, luin siitä täällä, ja tuntuu, että se saa edelleen olla ja odottaa... Ymmärrän hyvin, että odotukset ja niiden toteutuminen on lukijasta kiinni, ja että jokaisella kirjalla on omat ystävänsä, vaikka se ei kaikkia kiinnostaisi.
VastaaPoistaLiisu, kaikki kirjat eivät vedä ja onneksi niin on oikein hyvä. Minulla on hyllyssäni valtavasti keskenjääneitä kirjoja. Nenäpäivästä pidin, mutta Rimmisen kieli on jo sellaista, että se jakanee lukijansa. :)
PoistaLuin Nenäpäivän jo heti kun se ilmestyi. Mulle jäi siitä jotenkin vaan vahva myötähäpeä olo. Ei mitenkään miellyttävä vaikka Rimmisen sanoista ja sanankäänteistä laillasi pidän.
VastaaPoistaBTW: Hurahdin sitten käyttämään graduuni aineistoksi lastenkirjallisuutta ja aikalailla kahdesta syystä - kotona lukeva lapsi ja sinun tartuttama innostus Tinkojen ja Taikojen kautta viime aikoina ilmestyneisiin kirjoihin. Kiitti :)
Tytti
Tytti, voi ei. <3 Sellainen Irma kyllä on, että lukija potee väistämättä myöhähäpeää hänen puolestaan. Tosin se auttaa, että ainakin alussa Irma ei itse huomaa omaa tilaansa.
PoistaMutta sulla on loistava aihepiiri gradussasi! Kerro joskus lisää, vaikka meilillä! Olisi kiva kuulla.
Ihana teksti, Katja. Minulla on Nenäpäivästä jotenkin hajanainen kuva, muistan pitäneeni ja en sitten kuitenkaan, Irma oli kyllä kiinnostava päähenkilö. Ja jotenkin kadehdin bussimatkaa Keravalle, siinä ajassahan ehtisi lukea.. :)
VastaaPoistaLinnea, luulen etten minäkään ajan myötä muista kuin asioista sieltä täältä. :) Keravalle on pitkä bussimatka, minä kuljen päivittäin melkein sinne saakka ja lukuaikaa riittää.
PoistaIhan noloa, mutta minulta on Nenäpäivä edelleen lukematta ja olen ihan varma, että pitäisi siitä. No, onneksi maailmassa on tällaisia ihania kirjoja, jotka odottavat kärsivällisesti, että tällainenkin hämäläinen saa ne luettua.
VastaaPoistaMinulta tämä jäi väliin jostain syystä. Kiitos hienosta arviosta!
VastaaPoistaTulin tänne, kun sain itsekin vihdoin kirjoitettua oman Nenäpäivä-juttuni (kirjan luin jo silloin keväällä, teatterireissun aikoihin ja jälkeen). Minä tykkäsin tästä ihan hurjasti, mutta Pussikaljaromaani ärsytti aikoinaan ihan älyttömästi, en ikinä saanut kirjaa kahlattua edes loppuun. Pitäisi antaa sille uusi mahdollisuus, nyt kun olen lukijanakin aika paljon muuttunut liki kymmenessä vuodessa.
VastaaPoistaMinusta kirjan kieli on sen ehdottomasti paras puoli, ja se taitaa olla se, joka monia on juuri ärsyttänyt. Rimminen on kyllä hurjan kiinnostava kirjailija!