~Unikkoajasta omenapuuhun *~

Unikkoaika alkaa olla pian ohi. Musta unikot ovat menneet ja muuttuneet salaperäisiksi paksuiksi pompuloiksi, jotka huojuvat hiljaa helletuulessa. Muutama punainen unikko uhmaa vielä värittää rohkeasti etupihamme asvalttia sinnitellen kuivahkossa perennapenkissä. Unikkoajan sijasta alkaa olla mustikka- ja pian myös omena-aika.

Tytttärelleni nousi viime yönä kuume. Pikkuinen on kuitenkin jaksanut hyppiä ruutua pihalla ja käydä ihmettelemessä viime syksynä istuttamaamme Vuokkoa, joka on kasvattanut hennoille oksilleen kokonaiset kuusi omenaa! Se on monta kertaa enemmän kuin ruotsalaisen Catarina Kruusvalin mukavassa lastenkirjassa Ellenin omenapuu.

Ellenin omenapuu kertoo kuvitukseltaan hieman ilonwiklandmaisessa pikkukaupungissa asuvasta Ellenistä, jonka mansardikattoisen kotitalon pihalla kasvaa suuri ja suojaisa omenapuu. Eräänä talvena myrsky katkoo puun ja perheessä alkaa omenapuunsuruaika. Kuten kaikissa hyvissä kehitystarinoissa, lähtee Ellen äitinsä sekä parhaan ystävänsä Kallen kanssa kauppapuutarhaan ostamaan uuden taimen vanhan puun paikalle. Ja syksyllä puu kantaa jo hieman satoakin.

Omenapuusta kertova kirja kuuluu samaan viehättävään lasten luonto- tai puutarhakirjojen joukkoon kuin Anna Gullichsenin ihastuttavat Satu Kukkameri-kirjat jääden niistä vain aavistuksen jälkeen. Kruusvallin kirja on realistisempi, joten taianomainen ulottuvuus puuttuu. Vuodenkiertoa ja puutarhan ihmeitä voi kuitenkin seurata molempien kirjojen välityksellä.

Kun oma lapsi on (onneksi vain vähän) kipeänä ja ulkona on sellainen helle kuin on, voisi kesäpäivän kai huonomminkin viettää kuin istuen sisällä pohtimassa omenapuiden kasvamista kuvakirjan välityksellä!