Moni lukija ehkä muistaa mieheni ja minun potevan ainaista matkakuumetta ja harrastavan kerran-pari vuodessa muutaman päivän reissuja jonnekin eurooppalaiseen kaupunkiin. Peter Panin patsaan tuijottelu, sateen pitäminen ja iltapäivätee Lontoossa, hehkuviini, joulumarkkinat ja Sissi-keisarinnan elämä Wienissä tai kanavat, Vermeer ja pannukakut Amsterdamissa ovat ominta "meitä". Tällä kertaa teimme jotain ihan muuta; Suuntasimme koko perheen voimin helteiseen Tukholmaan Silja Linen Serenadella.
Poissa olivat pitkät yöunet hyvässä hotellissa, kirjojen lukeminen ja kahdenkeskiset kävelyt iltahämärässä. Tilalla olivat pallomeri ja Junibacken, jonottaminen laivaan ja leikkipaikoille, kasvomaalaukset, ranskanperunoiden heittely lattialle sekä muovisten Hello Kitty- ja Disneyn Autot-karkkipakkausten ostaminen lasten omilla rahoilla.
Nautinko siitä vaiko en? Vaikea sanoa. Ihastuin Junibackeniin, koska olen rakastanut Astrid Lindgrenin kirjoja niin kauan kuin muistan. Ruuhkista huolimatta paikka osasi saavuttaa Lindgrenin kirjojen hengen. Peppi Pitkätossun talo oli suloisen sokkeloinen ja iloinen, puinen Pikku-ukko otti pienet ratsastajat kyytiinsä ja lattialla oli valtava (nuppipalapeli)piparkakkutaikina. Parasta oli satujuna, jonka kyydissä pääsi ensin Marikin Kesäkumpuun, sieltä Eemelin Vaahteramäkeen ja Ronja Ryövärintyttären kautta Leijonamielen veljesten, Korpun ja Joonatin Nangijalaan. Kun Joonatan kuoli, puhkesin kyyneliin. Kun lohikäärme Katla irvisteli pimeässä, peitimme tyttären ja pojan silmät. Ja kun junakyyti päättyi, olo olo onnellinen ja hieman arjessa irti.
Koska vietimme Tukholmassa vain päivän, emme poistuneet Djurgårdenilta, vaan kävelimme hetken Skansenilla pysähtyen ensin jäätelölle ja (minä) vadelmasiiderille sekä sen jälkeen Päärynäpuistoon leikkimään. Punamullalla maalatut talot, viikinkien riimukivet, vehreät kujat sekä maisemat Tukholman keskustan suuntaan saivat minut haikailemaan pitempää matkaa itselleni melko tuntemattomaan kaupunkiin. Lisäksi olen ylpeä siitä, että pystyin asioimaan kaikkialla ruotsiksi. Älkää naurako tälle! Olen aikoinani kirjoittanut ruotsista laudaturin, mutta Itä-Suomessa 32 ensimmäistä ikävuottani asuneena kielitaitoni oli päässyt ruostumaan. Onneksi ei niin paljon kuin olin luullut. Laivassa tosin treenasin lukien Allt i Hemmet-lehteä.
Lapset jaksoivat kaiken ihmeen hyvin, mitä nyt kuopus tahtoi karata laivalla ja sai itkupotkuraivarit a la carte-ravintolassa. Mietin nyt ilmaisua matkustaa lasten ehdoilla. Me vanhemmathan ne matkat, niiden kohteet ja tekemisetkin viime kädessä päätämme! Tukholman risteilystä jäi hieman kaoottinen, mutta mukava mielikuva. Ja yöllä, lasten (ja mieheni!) nukkuessa, minulle jäi tuokio omaa aikaa nauttia lasillinen punaviiniä sekä lukea kirjaa hytin himmeässä valossa.
Poissa olivat pitkät yöunet hyvässä hotellissa, kirjojen lukeminen ja kahdenkeskiset kävelyt iltahämärässä. Tilalla olivat pallomeri ja Junibacken, jonottaminen laivaan ja leikkipaikoille, kasvomaalaukset, ranskanperunoiden heittely lattialle sekä muovisten Hello Kitty- ja Disneyn Autot-karkkipakkausten ostaminen lasten omilla rahoilla.
Nautinko siitä vaiko en? Vaikea sanoa. Ihastuin Junibackeniin, koska olen rakastanut Astrid Lindgrenin kirjoja niin kauan kuin muistan. Ruuhkista huolimatta paikka osasi saavuttaa Lindgrenin kirjojen hengen. Peppi Pitkätossun talo oli suloisen sokkeloinen ja iloinen, puinen Pikku-ukko otti pienet ratsastajat kyytiinsä ja lattialla oli valtava (nuppipalapeli)piparkakkutaikina. Parasta oli satujuna, jonka kyydissä pääsi ensin Marikin Kesäkumpuun, sieltä Eemelin Vaahteramäkeen ja Ronja Ryövärintyttären kautta Leijonamielen veljesten, Korpun ja Joonatin Nangijalaan. Kun Joonatan kuoli, puhkesin kyyneliin. Kun lohikäärme Katla irvisteli pimeässä, peitimme tyttären ja pojan silmät. Ja kun junakyyti päättyi, olo olo onnellinen ja hieman arjessa irti.
Koska vietimme Tukholmassa vain päivän, emme poistuneet Djurgårdenilta, vaan kävelimme hetken Skansenilla pysähtyen ensin jäätelölle ja (minä) vadelmasiiderille sekä sen jälkeen Päärynäpuistoon leikkimään. Punamullalla maalatut talot, viikinkien riimukivet, vehreät kujat sekä maisemat Tukholman keskustan suuntaan saivat minut haikailemaan pitempää matkaa itselleni melko tuntemattomaan kaupunkiin. Lisäksi olen ylpeä siitä, että pystyin asioimaan kaikkialla ruotsiksi. Älkää naurako tälle! Olen aikoinani kirjoittanut ruotsista laudaturin, mutta Itä-Suomessa 32 ensimmäistä ikävuottani asuneena kielitaitoni oli päässyt ruostumaan. Onneksi ei niin paljon kuin olin luullut. Laivassa tosin treenasin lukien Allt i Hemmet-lehteä.
Lapset jaksoivat kaiken ihmeen hyvin, mitä nyt kuopus tahtoi karata laivalla ja sai itkupotkuraivarit a la carte-ravintolassa. Mietin nyt ilmaisua matkustaa lasten ehdoilla. Me vanhemmathan ne matkat, niiden kohteet ja tekemisetkin viime kädessä päätämme! Tukholman risteilystä jäi hieman kaoottinen, mutta mukava mielikuva. Ja yöllä, lasten (ja mieheni!) nukkuessa, minulle jäi tuokio omaa aikaa nauttia lasillinen punaviiniä sekä lukea kirjaa hytin himmeässä valossa.
Onpas nättiä valokuvia. Mekin todettiin taas, että Ruotsi on ihan kiva maa käydä. Ja ihan kiva, että on lukenut koulussa (pakko)ruotsia ja ymmärtää ainakin jonkun verran naapurimaan kieltä. Minä en ainakaan ole katunut, että olen sitä koulussa lukenut.
VastaaPoistaKiitos raportista! Nämä kaikki on meilläkin edessä tulevina vuosina, ainakin toivon niin.
VastaaPoistaMinäkin aina yritän Ruotsissa puhua ruotsia ja joskus olen mennyt ätydestä, mistä olen tosi ylpeä. ;)
Niin tunnelmallisia, kauniita kuvia!
VastaaPoistaMinulla tulee mieleen kun nippanappa parikymppisenä tytönheitukkana ystävän kanssa olin "päivä Tukholmassa"-risteilyllä. Kiertelimme vähine rahoinemme Tukholman keskustaa ja päädyimme Mc Donaldsille syömään. Myyjä puhui niin "levveetä Ruottii", että niukin naukin tajusin, että tuovat hampurilaisen myöhemmin pöytään. Kului vartti ja vielä toinenkin, eikä sitä näkynyt. Olin niin järkyttynyt, että pitääkö minun koittaa mennä Ruotsiksi selittämään, että missä minun hampurilainen on;) Puolen tunnin odotuksen jälkeen karaisin itseni ja menin änkyttämään jotain "min hamburgerista", jolloin kyllä heti tajusivat ja sain purilaiseni:) Että sellainen Ruotsin reissu!
Ollaan nyt puhuttu jo tovi S:n kanssa, että olisi kiva lähteä koko perheen kera Ruotsiin, saa nähdä toteutuuko vaikka ensi kesänä!
Junibacken on kyllä kiva paikka. Siitä on tosin pitkä aika, kun olemme siellä käyneet, mutta tykkäsin. Tosi kivoja kuvia!
VastaaPoistaTukholmassa tulee käytyä ihan liian harvoin, vaikka se on tuossa vieressä ja kaunis kaupunki. Me muuten tykätään reissata lasten kanssa, ne kulkee melkein aina mukana. Mutta me kyllä käydään melkein samat nähtävyydet kuin itsekin käytäisiin. Lapset on jo alistunut, ne kulkee museoissakin ensiluokkaisesti. Tai ehkä ne tykkää oikeasti?
Allu: Kiitos. Ruotsi on kiva maa käydä. Me ajettiin mieheni kanssa Ruotsin halki tammikuussa 2005 ja takaisin heinäkuussa 2005, kun veimme/toimme autoa Italian ja Suomen väliä. Kaikki sujui niin ihanasti, ja kaunistakin oli. Ruotsi on jotenkin liian lähellä, että sinne osaisi mennä turistilomalle :)
VastaaPoistaIlse: Ole hyvä vaan! Minähän olen kulttuurintutkija (en ole pitänyt tätä salassa, jos en huudellutkaan) ja kenttäraportointi on toinen luontoni ;-) Sinulla on hyvä aksentti ruotsin puhumiseen, jos melkein natiivina menit! Eikös etenkin Tukholman seudulla ole aika oma murteensa? Pohjois-Ruotsi on kai lähempämä suomenruotsia, jos oikein muistan.
Susa: Kiitos, näitä olet tainnut toisaalla jo katsellakin ♥ Hyvin meni sulla taivutuksen ainakin hampurilaista pyytäessäsi. Suosittelen Tukholmaa perhekohteena. Tästä tuli mieleeni yksi ajatus (vasta ajatus), mutta siitä joskus lisää.
Kirjailijatar: Junibacken on osattu tehdä sellaiseksi, että se koskettaa aikuistakin. Jotenkin täydellinen ja lämminhenkinen samaan aikaan - aivan kuin Lindgrenin tarinat. Me käydään Suomessa museoissa lasten kanssa, mutta ulkomaanmatkat olemme mieheni kanssa tehneet pääosin kaksin. Ehkä siksi, että isovanhemmat asuvat kaukana emmekä pääse kahdestaan edes syömään ulos. Joskus on tehtävä muutaman päivän irtiotto. Uskon, että lapset tykkäävät oikeasti museoista. Kun esikoiseni oli vauva, kävin hän Halosenniemessä ja Hvitträskissä useamman kerran saman kesän aikana.
"Lasten ehdoilla" tarkoittaa ainakin meillä sitä, että mennään rauhalliseen tahtiin ja varataan aikaa ihan vaan yhdessä oleiluun. Muuten kulkevat muksut mukana ihan ns. normaaleissa touhuissa. Hyvin tuntui toimivan ainakin tämän kesän lomamatkalla - tosin meillä oli se luksus, että aina oli joko Mamie tai joku muu sukulainen odottamassa lupaa "vahtia" poikia ihan ilman vanhempia - ja mehän käytimme tietysti hyväksi vallan häpeämättömästi...
VastaaPoistaOlin Wienissä silloin kun isoäitini täytti 70 vuotta. Kävimme kaikki Sisi-näyttelyt läpi niin Hofburgissa kuin Schönbrunnissa ja muissa linnoissa, sillä mummi oli aikoinaan tykännyt todella paljon keisarinnan elämästä kertovista leffoista.
VastaaPoistaTukholma on minusta todella mukava kaupunki. Olen käynyt siellä monta kertaa, kolmikuisena oli ensimmäinen matka. Se on paitsi hurmaava ulkomainen metropoli, vanhoine katuineen ja laajoine puistoineen, kuin paikka, jossa sukuni on asunut vuosisatoja - ja sen takia Tukholma tuntuu minulle erityisen kotoisalta.
Kiva kirjoitus ja todella hienot valokuvat!!
Ihanaltahan matkanne kuulostaa, tosin aika houkuttelevilta nuo teidän aikuisten matkatkin vaikuttavat! Mekin reissasimme kahdestaan silloin, kun lapsia oli vain yksi. Nyt kolmen jättämistä hoitoon pitää aina harkita uudemman kerran. Aikansa kutakin! Kivat kuvat!
VastaaPoistaEriqou: Lasten kanssa on pakko varata aikaa. Meillä molemmat ovat alle viisivuotiaita, ja kuopus varsin arka tapaus. Osin siksi olemme jättäneet lapset kerran vuodessa kotiin. Nyt tosin uusi lehti taisi kääntyä ja koko perheen yhteisten ulkomaanreissujen aika alkaa. Teillä oli nyt Ranskassa hyvä tilanne :)
VastaaPoistaTuure: Mekin kävimme katsomassa Sissi-näyttelyitä muuallakin kuin Hofburgissa. Lapsena rakastin Sissi-elokuvia (niistä voisikin tehdä oman pienen päivityksen syksyn koittaessa) ja vielä yliopisto-opintojen alkaessa. Hieno kaupunki, upeita kahviloita!
Tukholmassa kävin lapsena usein ja nyt aikuisena en juuri lainkaan. Ehkä Tukholma on liian lähellä (en ole käynyt turistina Tallinnassakaan kuin kerran, toisen kerran työmatkalla), mutta viehättä kaupunki se on. Sinulla on ollut hyviä syitä matkustaa sinne!
Joana: Kolmen kanssa on varmasti vielä ihan erilaista kuin kahden. Kuten kirjoitin aiemmin, me olemme jättäneet lapset 1-2 kertaa vuodessa pariksi yöksi isovanhempien hoitoon siten, että isovanhemmat ovat tulleet meille kotiin lapsia hoitamaan. Kaikki on sujunut hyvin, mutta nuo pari päivää erossa saavat kaipaamaan lapsia aivan kauhean paljon :) Lapset ovat kuitenkin parasta, mitä olemassa olla saattaa.
VastaaPoistaKivalta kuulostava matka! Peppi Pitkätossun talo ja satujuna kuulostavat sellaisilta, joihin haluan meidän pikkuneidin joskus vielä viedä :).
VastaaPoistaJohanna: Mitä blogin perusteella sinua tunnen, uskoisin teidän pitävän juuri Junibackenista. Sadunomainen, viehättävä paikka!
VastaaPoistaTukholma on yksi lempparikaupungeistani. Minun makuisimmat paikkani ovat Millesgarden ja Skansen. Tykkààn ruotsin kielestà. Opiskelin sità yliopistossa cumun verran, mutta en kyllà vielàkààn ymmàrrà, miksi minun piti raahautua vuoden ajan joka maanantai 8 - 9 vàliseksi ajaksi muinaisislannin kurssille!!! Ymmàrtkò sinà?
VastaaPoistaKiitos vihjeitä, minäkin ostanut junalipun pääkaupunkiin ensi viikoksi :)
VastaaPoistaP.S.
mulla oli ruatti aina 4 tai 5, ehdot kesäisin, luokallenikin jäin kerran ruattin ja saksan takia :)
Minulle tulee mieleeni tuolloiset entiset Tukholmaretket tyttärieni kanssa..
VastaaPoistaAamupala laivalla mutta heti jo tukholmassa oli nälkä ja piti saada hampurilaiset..=)
Huokaus=kaipaus..
Ihana tuo sinuinen ovi!!
Onneksi sait hämynsekaisen oman hetken kirjan ja punkun kera..
Aina niin ihana nähdä kuvia Tukholmasta. Meille niin rakkaasta kaupungista. Olemme mieheni kanssa aloittaneet seurustelun sekä kihlautuneet siellä. Häitä suunniteltiin mutta naapuri kaupungissa sitten vihittiin :)
VastaaPoistaLasten kanssa matkaaminen on ihanaa, mutta aina voi tapahtua odottamatonta :) Lontoo ja Amsterdamikin ovat ihania kohteita joihin olisi kiva pian päästä. Ihania kesäpäiviä sinulle.
Lumiomean, me ylitämme mielummin Itämeren auto matkassamme kuin ajamme enää Ruotsin läpi, mutta nyt on tullut kummipojalle luvattua Kolmården sekä sen jälkeen Legomaa, joten eikun kerran vielä uusiksi!
VastaaPoistaAh!, joulumarkkinat ja hehkuviini♥
Tukholmaan haluaisin minäkin ja ehkä jopa vielä kerran Junibackeniin. Edelliskerralla pienempi poika säikähti niin kovasti satujunassa, että meni pitkä aika rauhoitellessa. Jännittävä juna se on, vaikuttava.
VastaaPoistaJunibackenin jälkeen käytiin teatterissa katsomassa Veljeni Leijonamieli, lapset puhuivat siitä pitkään, tänäkin kesänä toinen poika sanoi, että voi kun pääsisi näkemään sen vielä uudestaan. Itkin silloin myös esityksessä.
Mun piti viime viikolla puhua puhelimessa ruotsia, oi kamalaa, se oli kidutusta, mutta lopulta selvisin ihan hölmistyneenä. Tuli ihan tyytyväinen olo.
Lissu: Mutta muinaisislantihan kuulostaa kiinnostavalle ;-) Siitä olisi voinut aueta ura vaikka Islannin folkloren tutkijana (Suomessa tutkitaan ko. maan sankarimyyttejä). Tosin tuo aamuaika... hmm, meillä oli kulttuuriantropologian luentoja klo 18-20 illalla.
VastaaPoistaHannele: Ja sitten sinä tarvitsitkin ruotsia koko loppuikäsi :-) Hieno kaupunki, Tukholma!
Hanne: Minäkin uskon joskus kaipaavani näitä matkoja lasten kanssa, vaikka ne ovatkin paikoin kaoottista jonottamista eri kohteisiin. Silti ne synnyttävät muistoja - vaalit niitä ihanasti ♥
Marie: Arvaa mitä? Blogimaailma näytti taas hauskuutensa, kun ajattelin sinua Ruotsissa :) Jos lasten kanssa tapahtuu mukavaa odottamatonta, on se vain hauska mauste matkalle. Ja luulen, että joskus nauramme myös itkupotkuraivareille. Täytyyhän lasten pitää osin oma päänsäkin.
Leena: Minusta oli mukava ajaa Ruotsin läpi silloin, kun matkasimme Italiaan ja takaisin. Luulen, että haluan tehdä samanlaisen matkan joskus toistekin. Sinne Legolandiin tulee varmaan joskus lähdettyä - tosin sillä ehdolla, että tämä äiti pääsee dyyneille ja ehkä myös Saksan linna-alueille. Joulumarkkinat ovat parhautta ♥
Himalainen: Satujuna oli jännittävä, pelottavakin. Se loi paljon elämyksiä niin lapsille kuin meille aikuisille. Sain itse olla taas Marikki ainakin herken aikaa. On ihanaa, kun selviää itselle vieraamman kielen puhumisesta.
Djurgården on ihana paikka! Satujuna myös ehdottomia suosikkejani! Kannattaa myös käydä Vasa-laivassa seuraavalla kerralla. Tänä kesänä en päässyt Tukholmaan ja suosikkipaikkoihini, mutta toivottavasti pian... Astrid Lindgreniä voi lukea ruotsiksikin, teksti ei ole niin vaikeaa! Luin esimerkiksi itse suosikkini Bröderna Lejonhjärta. Samalla aktivoi ruotsinkieltään, itse kaipaisin jotain intensiivistä keskustelukurssia, jossa olisi pakko puhua ruotsia, kun se puhuminen on minulle vaikeinta!
VastaaPoistaJunibacken ja satujuna on ihania! Ilostuttavat isompaakin kävijää!!
VastaaPoistaSara: Tykästyin oitis Djurgårdeniin! Vasa-laiva kiinnostaa minua ja miestäni, ehkä seuraavalla kerralla ja silloin lapsillakin on enemmän ymmärrystä. Minä olen muuten miettinyt ruotsin puhekurssille menoa. Töissä tulee aina joskus vastaan ruotsia, lähinnä papereiden muodossa, mutta olisi hyvä osata puhua kieltä paremmin. Kielitaitoa ei voi pitää yllä kuin käyttämällä kieltä :)
VastaaPoistaTuittu: Ehdottomasti. Minusta tuntuu, että olin perheemme onnellisen Junibacken-kävijä, vaikka lapset olivat iloisimmat.