Kenties blogistani on välittynyt, että olen jossain määrin romanttinen ihminen. Rakastan etenkin brittiläistä maalaisromantiikkaa niin sisustustyylin kuin kirjallisuuden (erityisesti Jane Austen) osalta. Uudet brittiläiset romanttiset komediat saavat minut nauttimaan ja nauramaan. Itseäni syvimmin puhuttelevaan romantiikkaan liittyy toki myös melankoliaa ja säröjä, joita tarjoavat vaikkapa Pedro Almodovarin elokuvat, Leonard Cohenin ja Nick Caven musiikki tai Sylvia Plathin runot. Eräs suurimmista, aavistuksen melankolisista, mutta pohjimmiltaan sydämellisten tarinoiden tulkeista on elokuvaohjaaja Tim Burton.
Koska en ole päässyt vieläkään elokuviin katsomaan Liisa ihmemaassa-filmiä (hyvää kannattaa odottaa, uskon), olen onnekseni voinut kotisohvallamme nauttia lukuisista Tim Burtonin ohjauksista, jotka dvd-kaapistamme löytyvät.
Tim Burtonin elokuvat ovat pääosin tarinoita eräänlaisista eksentrikoista tai yhteisöoriginelleista (tällä tarkoitan hahmoja, jotka erottautuvat muista, mutta tavalla tai toisella ovat osa yhteisöään. Saksikäsi Edward on tässä surullinen poikkeus). Romantikkona Burtonin tarinoissa keskeisellä sijalla on rakkaus (Päätön ratsumies, Big Fish, synkimmin Sweeney Todd) tai halu päästä osaksi muita (Jali ja suklaatehdas, Painajainen ennen joulua, joka ei ole Burtonin ohjaama). Kaikkea leimaa Burtonin huikea visuaalisuus sekä suloisella tavalla kieroutunut huumori. Apinoiden planeettaa lukuunottamatta olen pitänyt jokaisesta Burtonin filmistä, joista suurin suosikkini on Päätön ratsumies.
Tim Burton on Tim Burton
Liisa ihmemaassa-elokuvan näkemisestä odotellessani olen paitsi katsonut Burton-suosikkejani dvd:ltä, myös lukenut uudelleen Lundiastani löytyvän mainion teoksen Tim Burtonin ja Mark Salisburyn Tim Burton on Tim Burton (Like), jossa Tim Burton kertoo elämästään ja urastaan "omin sanoin". Elämäkerrasta on tehty uusi englanninkielinen painos vuonna 2006, mutta omistamani suomennos yltää ajallisesti vain Päättömään ratsumieheen saakka (1999). Tästä huolimatta kirja on mitä oivallisinta luettavaa. Sen teksti on sujuvaa ja kunnon elämäkerran tapaan sen kattaa niin Burtonin lapsuusvuoden "friikkinä" lapsena kuin hänen uransa omintakeisten elokuvien tekijänä aina Vincentistä ja Frankenweeniestä Hollywoodin kassamagneetteihin.
Kirjan hauskinta antia on mielestäni Burtonin kuvaukset työskentelystä Disney-studioilla Topi ja Tessu- sekä Hiidenpata-animaatioiden tekoprosessin aikaan. Burton työskenteli tuolloin animaattorina Disneyllä ja hänellä oli (luonnollisestikin) vaikka kuinka ideoita elokuvien henkilöhahmoihin sekä koko juonen jäntevöittämiseksi. Burtonin ideoita ei hyväksytty, mutta hän työskenteli Disney Studioilla muutaman vuoden ajan. Tätä ajanjaksoa hän kuvailee niin tylsäksi, että "oppi nukkumaan työpöytänsä äärellä kynä kädessä"; Jos esimies sattui tulemaan paikalle, näytti siltä kuin Burton olisi tehnyt töitä! Tätä kaikkea vasten on mielenkiintoista huomioida, miten esimerkiksi Liisa ihmemaassa on Disneyn tuottama.
Tim Burton on Tim Burton on kuin Burtonin elokuvatuotanto. Se on hieman friikki, mutta pohjimmiltaan helposti ymmärrettävä, sydämellinen ja jopa rakastettava kirja.
Burtonissa on jotain ovelaa! Kiehtovaa ja koukuttavaa!!!
VastaaPoistaEn myöskään ole nähnyt vielä Liisaa..
VastaaPoistaodotan innoissani..
En ole nähnyt oikeastaan yhtään Burtonin leffaa, jos en väärin muista...
Tekstisi perusteella mielenkiintoinen tyyppi..
Lumiomena, kaikki muut mainitsemasi nimet kolahtivat minuun kovaa paitsi tämä Tim, josta en ole koskaan kuullutkaan.
VastaaPoistaAlmodovar on määrännyt tyylini, Cave menee päähän niin musiikissa kuin kirjallisuudessa, Cohen on ikiakainen rakkaani mun ja ketäs muita niitä olikaan.
Sisustuksellisesti English Country Style on juuri mun juttu ja siihen kaikin tavoin olen pyrkinyt jo aika kauan.
(Minun Lundiani on nyt niin ylitäysi, että teemme uusia viritelmiä...)
PS. Vuosia yritin etsiä Sylivan runoja ja putosin samattomuuteeni. Sinua saan kiittää siitä, että etsin ne käsiini ja hullaannuin. Lisäksi sain katsoa leffan Sylvia kiitos Sooliksen ja se oli järisyttävä kokemus. En tiedä, olenko vieläkään toipunut...Minulta on tulossa kirja, joka sivuaa Sylviaa...
VastaaPoistaKiitos uudesta kirjavinkistä! Kirja täytyy ehdottomasti ottaa lukulistalle.
VastaaPoistaBurtonin ohjaus yhdistettynä mainioon Deppiin on aina nappiyhdistelmä.
Tykkään kauheasti tuosta narsissipeltokuvasta, silloinkin kun se oli elokuvanmainoksessa...
VastaaPoistaJa tykkään tuosta sanasta yhteisöoriginelli, vaikka muuten onkin minulle vähän vieras tämä aiheesi. :)
Burtonin leffat ovat visuaalisesti niin omanlaatuisiaan ja muutenkin kuin aikuisten satuja.Ihania!
VastaaPoistaLiisa ihmemaassa ihan kiva filmi.
VastaaPoistaKuten tiedät, minäkin odotan melkein malttamattomana onneksi jo kohta ilmestyvää dvd-julkaisua ko leffasta! Aionkin ostaa sen heti ihan omaan hyllyyn.
VastaaPoistaAurinkoa viikkoosi <3
Burtonin kädenjäljen kyllä tunnistaa joka elokuvasta. Itse pidän eniten tavattoman kauniista Edward Saksikädestä. Ja minullakin on vielä Liisa Ihmemaassa näkemättä, dvd:ltä sitten nautiskelen. (Tarina ei niin ole mieleeni, mutta tässä tapauksessa juuri se visuaalinen maailma).
VastaaPoistaJali ja suklaatehdas oli myös mainio, hieman synkkä ja outo, mutta sellainenhan Burtonin maailma on. Rakkaus on silti tärkein asia hänen elokuvissaan.
Ystävyys Johnny Deppiin on tuottanut hienoja elokuvia ja Deppiltä todella mehukkaita ja hienoja rooleja!
No niin, Sooliskin tietää Burtonin, mutta minä en. Se tarkoittaa sitä, että Burton ei ole mun juttu;-)
VastaaPoistaTykkään romanttisesta, mutta ainakin kirjoissa ja leffoissa helposti 'tummasta' sellaisesta tyyliin Humiseva harju. Amodovar on taas ihan oma lukunsa;-)
Burton <3 Heiii, tajusin, että en ole vieläkään lukenut tuota kirjaa! Asia pitäisi kyllä korjata.
VastaaPoistaTaru: Totta. Burtonin elokuviin jää helposti koukkuun. Yhtä (friikillä tavalla) visuaalisia ohjaajia on harvassa.
VastaaPoistaHanne: Burton on oman tiensä kulkija, jolla on ollut onni saada aikaan kassamagneetteja.
Leena: Olen huomannut, että meillä on monessa suhteessa sama maku, mutta toki on paljon eroavaisuuksiakin. Burtonin romantiikan juuret ovat pieneltä osin Humisevan harjun maisemissa, mutta pääosin hänen elokuvansa ovat kuin herttaisen kauhugallerian friikit tapaisivat toisensa jossain toisenlaisessa maailmassa. Vaikea selittää, ne ovat samaan aikaan reippaasti iloittelevia ja kuitenkin vinksahtaneen melankolisia, suorastaan synkkiä. Johnny Depp on Burtonin kuuluisin yhteistyökumppani; Burtonin vaimo, Helena Bonham-Carter, esiintyy niin ikään monissa hänen elokuvissaan.
Katri: Jos pidät Burtonin elokuvista, on tämä kirja oivaa lukemista.
Ilse: En tiedä, onko "yhteisöoriginelli"-termi käytössä laajemmin. Kehittelin sen Tuija Saarisen väitöskirjassaan käyttämän "kyläoriginellin" pohjalta ;)
Yaelian: Ne ovat nimenomaan aikuisten satuja. Minun sisäiseen romantikkooni se uppoavat kuin kuuma veitsi voihin.
Hannele: Haluaisin niin kovasti nähdä Liisa Ihmemaassa-elokuvan.
Susa: Kunpa asuisimme lähempänä toisiamme, niin voisimme pitää yhteisen Liisa ihmemaassa-illan :)
Soolis: Mietinkin, että vetoaako Burtonissa enemmän visuaalisuus vai tunteisiin vetoavat hahmot. Ehkä molemmat? Monet hänen tarinansahan ovat tuttuja (Päätön ratsumies, Jali ja suklaatehdas). Saksikäsi Edward on hänen elokuvistaan surullisin, kaunis se kyllä on.
ravenwaves: Ehdottomasti kannattaa lukea tämä kirja!
Osui silmiini heti tuo, ettet ole pitänyt Apinoiden Planeesta. Minä nimittäin kun todella tykkään siitä elokuvasta! Pidän kyllä niistä vanhoistakin, mutta tämä Mark Wahlbergin tähdittämä on mielestäni mainio :)
VastaaPoistaVoi kuinka tulikaan ikävä Saksikäsi Edwardia. En olekaan sitä nähnyt pitkään aikaan! Aina se on yhä koskettava.
Edward Scissorhands on meidän muotoleikkailijoiden mielivalokuva, en ole ajatellutkaan että Johnny Depp pääosassa.. Liisa Ihmemaassa on kaunis elokuva, tykkäsin siitä piraattifilmistä kans.
VastaaPoistaMarika: Se vanha Apinoiden planeetta (60-luvulta) on - kehtaanko edes tunnustaa - mielestäni todella hyvä :) Ehkä juuri siksi en pidä Burtonin versiosta, vaikka se komea elokuva onkin. Burtonin elokuvat ovat kaikki aika koskettavia, mutta Edward ihan erityisesti.
VastaaPoistaHannele: Saksikäsi Edward on kyllä melkoinen muotoleikkaaja! Se merirosvoelokuva ei ole Burtoni ohjaama, vaikka Johnny Depp siinäkin on keskeisessä roolissa.
Deppistähän puhuin tuossa merirosvo-filmissä..
VastaaPoistaP.S.
VastaaPoistaSen laivan Pirates of the Caribbean näin Göteborgissa, voitti yhden suuren purjeilukilpailun... (ilman Burtonia :)