Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä

Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä
WSOY 2015
Hvad man ikke ved 2012
Suomentanut Kari Koski
Päällys Martti Ruokonen
Kustantamosta
Tanskalainen romaani


Alice tiesi varsin hyvin, että naiselta vaadittiin kaikenlaista, jotta hänen miehensä pysyisi uskollisena. Naisten oli pakko nähdä vaivaa, miehillä oli miesten tarpeet, se oli luonnonlaki, jota mitkään avioliittolupaukset, Kinseyn raportit tai allekirjoitetut kauppakirjat eivät pystyneet muuttamaan. Sekä koulussa että kotona heille oli tolkutettu että poikien kanssa täytyi pitää varansa, se ei ollut poikien omaa syytä, vaan murrosiästä saakka heitä ohjailijat kaikenlaiset himot.

Ja niin Lasisiiventiellä puhutaan suuria sanoja, annetaan lupauksia: Eric ei omien sanojensa mukaan halunnut rakastaa muita kuin Alicea, mutta hänen ruumiinsa haluaa enemmän, hän haluaa murtautua ulos tabujen yhteisöstä. Ennen pitkää Alice suostuu ja pariskunta osallistuu parinvaihtojuhliin. Ei vain kerran, vaan useamman. Ja sitten porvarillisesta parisuhteesta haaveillut Alice ei enää kestä: on vain aavekipu. On mykät, vaativat katseet, kun perheen lapset Flora, Marie-Louise ja Martin kasvavat oman perheen ja muuttuvan yhteiskunnan myllerryksissä.

Romaanissaan Jos ei tiedä Anne Lise Marstrand-Jørgensenin pureutuu 1960-70-lukujen, seksuaalisen vallankumouksen aikakauden, perhetragediaan hyvinvointivaltiossa.

Marstrand-Jørgensen on eittämättä tehnyt suurtyön taustoittaakseen romaaniaan: naisten asema (Pohjois-)Euroopassa, seksuaalinen vallankumous, lasten olot, kirjalliset ja kulttuuriset viitteet Rouva Bovarysta Jefferson Airplaneen on kaikki tarkkaan kuvattu ja perusteltu. Ajankuva kuvitteellisessa maassa (sillä Tanska maa ei ole, vaikka romaanin takakansitekstissä niin sanotaankin: pääkaupungiksi Marstrand-Jørgensen nimeää Farringin) on kohdallaan, samoin kotirouvakulttuurin valottaman esikaupungin ja radikaalin Christianiaa muistuttavan Paratiisin puitteet asunnoista lasten kampauksiin ja käytösnormeihin. Teksti keskittyy eri kertojien näkökulmiin sujuvasti. Suomentaja Kari Koski on tehnyt erinomaista työtä Marstrand-Jørgensenin romaanin parissa.

Sujuvuudesta huolimatta Jos ei tiedä on raskaslukuinen romaani. Se ei johdu vain romaanin tiiliskivimäisestä koosta tai kirjan aihepiirin synnyttämästä painosta, vaan kaiken runsaudesta ja - romaanin kontekstin puitteissa niin osuvasti - tietynlaisesta tahmeudesta. Kirjan lukuisat seksikohtaukset ja hävyn kuvailut alkoivat puuduttaa. Toisaalta tässä toisto ja runsaus tyylikeinoina toimivat ehkä siten kuin kirjailija on saattanut tarkoittaa: ei nimittäin ihme, että lukija väsyy naintikohtauksiin, koska etenkin Alice-paran ahdistus välittyy selvästi. Mutta jotain vaille jää myös Eric.

Myös henkilöhahmoja on paljon, mutta keskeishenkilönsä Alicen, Ericin ja Floran Marstrand-Jørgensen kuvaa juuri oikealla tavalla. Alice on etäinen, kuten hänen kuuluukin. Ericin itsekkyys raivostuttaa, mutta sitten toisaalta Ericin kamppailua moneenkin eri suuntaan seuraa mielenkiinnolla. Teini-ikäinen Flora hakee itseään juuri sillä herkkyydellä ja vimmalla kuin hänen kokemuksensa omaavan lapsen uskoisi tekevän. Kokonaisuus uuvuttaa, kiinnostaa ja koskettaa, loppuun pääsy on helpotus. Edit. Saamani blogikommentti auttoi minua ymmärtämään yhden keskeisen asian tästä: keskeistä on myös se, miten tässä romaanissa emansipaatioksi nimetään sellainen veruke, jonka avulla voi määrätä ja määrittää toista toimimaan tavalla, jota hän ei ole halua.

En voi ymmärtää, ettet tajua sitä itse. Jos ei tiedä on puuduttavuudessaankin puhutteleva kuvaus siitä, mitä tapahtuu kun vapaasta seksistä tulee vankila, kun luottamuksesta tulee pelinappula.