Salikonin alla on näet aukko maassa. Siitä minä ryömin läpi. Ja sitten kapusin pitkän matkan tikkaita alaspäin ja kuljin pimeän käytävän kautta ovelle, joka vei Kultaiseen Saliin. Siellä Ylva-lii on kuningattarena.
Koputin oveen.
- Kultasiskoniko sieltä tulee? kuului sisältä Ylva-liin ääni.
Salikon, ruusupensas, sijaitsee puutarhan kauimmaisessa nurkassa. Salikonin alla on aukko, josta "vain Liisa"-niminen tyttö pääsee salaisen kaksoissisarensa Ylva-Liin luo. Astrid Lindgrenin satu Kultasiskoni on lapsuuteni voimakkaimpia lukukokemuksia.
Koputin oveen.
- Kultasiskoniko sieltä tulee? kuului sisältä Ylva-liin ääni.
Salikon, ruusupensas, sijaitsee puutarhan kauimmaisessa nurkassa. Salikonin alla on aukko, josta "vain Liisa"-niminen tyttö pääsee salaisen kaksoissisarensa Ylva-Liin luo. Astrid Lindgrenin satu Kultasiskoni on lapsuuteni voimakkaimpia lukukokemuksia.
Astrid Lindgren vie sadun maailmaan, kuten aina. Se on pelottava ja surullinenkin, mutta osaa tavoittaa paljon lapsen sielusta kirjailijalle uskollisella tyylillä. Liisa ja salasisko Ylva-lii leikkivät Kultaisessa Salissa koiriensa Pupin ja Tupin kanssa. Liisa rakastaa koiraansa, jollaista ei kuitenkaan ole äidin ja isän luona saanut. Pikkuveli kun vaatii niin paljon huomiota, ettei koiralle jäisi aikaa. Eikä jää Liisallekaan, kokee Liisa itse. Kultaisessa Salissa on myös talli, jossa uskolliset hevoset Kultajalka ja Hopeajalka odottavat siskoksia.
Kultajalan ja Hopeajalan selässä voi ratsastaa Hirmuisen Metsän halki sellaista vauhtia, että kipunat vain sinkoilevat hevosten kavioista samalla kun Ilkeiden hamuilevat pitkät kädet jäävät haromaan tyhjää. Niityllä sen sijaan on turvallista pysähtyä. Siellä Kiltit kantavat tarjottimilla leivoksia ja karkkeja. Kaikkein ihanin ja salaisin paikka on kuitenkin Kultainen Laakso, jonne pääsevät vain Ylva-lii ja Liisa. Siellä Ylva-lii kertoo asian, joka vihlaisee Liisaa hyvin kipeästi.
Kultajalan ja Hopeajalan selässä voi ratsastaa Hirmuisen Metsän halki sellaista vauhtia, että kipunat vain sinkoilevat hevosten kavioista samalla kun Ilkeiden hamuilevat pitkät kädet jäävät haromaan tyhjää. Niityllä sen sijaan on turvallista pysähtyä. Siellä Kiltit kantavat tarjottimilla leivoksia ja karkkeja. Kaikkein ihanin ja salaisin paikka on kuitenkin Kultainen Laakso, jonne pääsevät vain Ylva-lii ja Liisa. Siellä Ylva-lii kertoo asian, joka vihlaisee Liisaa hyvin kipeästi.
Olen rakastanut Kultasiskoa niin kauan kuin muistan. Minulla oli (ja on!) kolme ja puoli vuotta itseäni nuorempi sisko, ja ajatus tismalleen oman ikäisestä salaisesta siskosta tuntui kutkuttavalta. Kultasiskoni käsittelee (yksinäisen) lapsen tunteita, mustasukkaisuutta ja kaipuuta hyvin kauniisti. Satu myös osoittaa, kuinka jostain joutuu luopumaan, mutta kuinka tilalle saa jotain hyvää - ehkä vielä kaksinverroin.
Kultasiskoni on käsittääkseni ilmestynyt omana satukirjanaan 1970-luvulla, ainakin minulla on siitä heikko mielikuva. Kuvitus kirjassa on samaa käsialaa kuin esittelemässäni yläkuvassa olevassa kortissa, jonka ostin Junibackenista kesällä. Olen yrittänyt tuloksetta etsiä kirjaa antikvariaateista sekä nettihuutokaupoista. Haluaisin kirjan nimenomaan kuvituksen vuoksi. Itse tarina minulla jo onkin: omasta kirjahyllystäni Kultasiskoni löytyy Astrid Lindgrenin satuantologiasta, joka ytimekkäästi kulkee nimellä Satuja.
Kultasiskoni on maailman ihanin satu. Ainakin tänään. Ja ikuisesti se tulee kuulumaan lapsuuteni unohtumattomiin lukuelämyksiin. Mikä satu on vienyt sinut mukanaan?
Tämä Astrid Lingren onkin tuntematon minulle.Kuulostaakin ihanalta sadulta!
VastaaPoistaYael: Minut tämä satu lumosi. Ei se ehkä ole Lindgrenin paras aikuisen lukijan näkökulmasta, mutta lapsuuden lukukokemukset ja mielikuvat noista kokemuksista asuvat syvässä :)
VastaaPoistaTämä on kolmannen tyttären suosikki.Ja moneen kertaan luettu.
VastaaPoistaJotain samaa kuin Veljeni leijonamielessä.Mikä on taas pojan rakas kirja.Juttelimme juuri illalla nuorten kanssa miten kamalaa olisi jollei Lindgrenin kirjoja olisi!Parhaillaan luen kuopukselle ja pojalle iltaisin ääneen sadannen :)kerran Saariston lapsia.Voi ihana Malin ja Pelle.
Lumiomena, tätä en tunne, mutta minulla on aika voimakkaita kokemuksia Lindgrenin kirjasta Soittaako lehmus, laulaako satakieli?
VastaaPoistaLindgren muuten sanoi toimittajille 90 -vuotissynttäreillään, kun nämä kysyivät, millaista on täyttää niin paljon: "Vanheneminen on pelkästään paskamaista!"
Meidän perhe on ollut kyllä oikein Eemeli -hullu. Me taidetaan kaikki osata ne tarinat ulkoa;-) Ja sitten tietty klassikot, kuten Veljeni Leijonamieli etc.
Hei, tämä Kultasiskoni on yksi miun lapsuuden satuelämyksistä!! Leikimme minusta seuraavan siskon kanssa kirjan innoittamana. Äitimme vanhemmat asuivat kerrostalossa Joensuun keskustassa ja taloyhtiön pihalla oli suuri pensas. Pensaan edessä semmoinen rautainen, kaarenmallinen lasten kiipeilyteline, ikään kuin tikapuut kaarelle taivutettuna. Sitä pitkin kuljimme sinne salaiseen maahan. En muista kumpi meistä oli kumpi kirjan siskoista. Sisareni on kaksi vuotta minua nuorempi, ja nuorin siskomme sitten häntä kolme vuotta nuorempi. En muista nuorimman siskon olleen tässä leikissä mukana, joten minun on täytynyt olla 5-6 vuotias... kyselin tätä kirjaa paikallisesta kirjastosta joskus tuloksetta. Oma kirjamme, joka siis juurikin pelkästään tuon sadun sisältävä, on luultavasti jommankumman sisareni kirjahyllyssä, koska jaoimme jossain vaiheessa lastenkirjojamme. Silloin en sitä itselleni osannut haluta, mutta nyt kun omien lasten kanssa luetaan, se voisi olla varsinkin tyttärelle huisi kokemus!
VastaaPoistaHmm... Lumikuningatar vaikutti myös paljon, sitä leikittiin usein, mutta enemmän ehkä sen kotimaisen elokuvan näkemisen jälkeen... sen elokuvan jossa Satu Silvo? on Lumikuningatar.
Arvaa kenen toisen;-)? Tämä on lähes ainoa kirja mikä on tallella lapsuudestani. Niin rakas, olen piilottanut sen aarteisiini etteivät Viikarini vaan vahingossakaan sitä saisi hajalle... rakastin satua, rakastin kuvia ja haaveilin aina siitä omasta "kultasiskostani".
VastaaPoistaHyvää alkavaa viikkoa teille, toivottavasti pääsitte turvallisesti kotiin?
Minä en muista tätä satua ollenkaan, miten se on mahdollista...no, onhan se mahdollista. Pitäisi etsiä varmaan käsiin ja lukea. Vaikka juuri pakkasin aimo kasan kuvakirjoja kellariin, kun lapset eivät enää lue niitä ja hyllyyn ei mahdu.
VastaaPoistaMinulle Veljeni Leijonamieli oli lapsena järisyttävä lukukokemus. Muistan myös lyhyitä satuja, mutten niiden nimiä.
Minäkään en muista tätä satua ollenkaan. Mutta kiitos vinkistä, nyt haluan ehdottomasti lukea sen. Ja minunkin pikkusiskoni on 3,5 vuotta nuorempi, lapsena se ikäero tuntui valtavalta (puhumattakaan reilun 8 vuoden erosta seuraavaan siskoon).
VastaaPoistaMaria: Veljeni Leijonamieli on niin ikään ihana. Minä rakastan jokaista sanaa, joka on lähtenyt Astrid Lindgrenin kynästä.
VastaaPoistaSaariston lapset oli isoäitini suosikkikirjoja :)
Leena: Soittaako lehmus, laulaako satakieli oli niin surullinen! Sekin on mukana tuossa satuantologiassa ja muistelen, kuinka siitä syntyi paljon keskustelua kirjallisuuden kurssilla lasten- ja nuortenkirjallisuus. Astrid Lindgren oli ihanalla tavalla suorapuheinen, hyvin rehellinen ihminen.
Mie ite: Hauskaa, että tämä kirja vaikutti suuresti johonkin toiseenkin! Meillä pian viisivuotias tyttäreni kuuli tämän sadun ensimmäisen kerran kesällä ja nyt olen lukenut sitä sekä toista Lindgrenin satua "Metsässä ei ole ryöväreitä" jo useamman kerran. Lumikuningatar teki minuunkin lähtemättömän jäljen juuri elokuvana.
Ja Joensuu. Rakastan sitä kaupunkia!
Aamunkukka: Sinäkin ♥ Varmasti ollut ihan viisasta piilottaa se kirja, koska se ei ole enää helposti saatavilla. Olen yrittänyt sitä etsiä, kuten tekstissäni mainitsinkin. Ja kiitos: viikonloppu oli raskas, mutta valoisa. Ja hyvin pääsimme kotiin :)
Kirjailijatar: Oliko kuvakirjojen pakkaaminen kellariin haikeaa? Minun pitäisi tehdä sama lasten vauva-ajan kirjoille, mutta en henno pakata niitäkään. Meillä paras kuvakirjaikä on onneksi vasta alkanut ja sitten seuraa satu- ja lastenkirjaikä. Ihanaa! Veljeni Leijomamieli oli lapsuudessa jännittävä seikkailu ja nyt aikuisena ihana itkukirja.
Jenni: Tuo 3,5 vuoden ikäero oli suuri etenkin silloin, kun oli itse menossa yläasteelle ja pikkusisko vasta neljännelle luokalle. Kannattaa etsiä tämä kirja tai ainakin se satuantologia. Antologiassa on ihana Ilon Wiklandin kuvitus, mutta omassa mielessäni kummittelee nyt tuo 70-luvun kuvakirja. Sen kun jostain saisi :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOma kommenttini tuli jostain syystä kahteen kertaan, joten poistin toisen.
VastaaPoistaKiitos vinkistä!!! Astrid Lindgrenin sadut ovat hyviä, sen tiedän mutta tämä kultasisko on tuntematon minulle. Niin moni satu on vienyt minut aikanaan mukanaan... Satukirjojen kuvitukset ovat olleet itselleni todella tärkeitä ja varsinkin värikylläiset ja pehmeästi piirretyt kuvitukset, joissa onnellinen loppu, sellaiset sadut olen tuntenut tärkeiksi.
VastaaPoistaT: Jotkut sadut kulkevat meissä mukanamme koko elinikämme. Ainakin itse uskon niin, että lapsuudessa kuulluilla/luetuilla saduilla on valtavan suuri vaikutus siihen, millaiseksi aikuisena kasvamme :)
VastaaPoistaEn tunne tätä satua, eli kiitos esittelystä! Lindgren on kyllä yksi hienoimmista tarinankertojista, ja jotenkin se, että sekä lapsi että aikuinen voivat saduista saada paljon, kertoo hänen lahjoistaan. Ja sitten on tietysti se, että on myös pimeä ja sitä ei vältellä.
VastaaPoistaMinun lapsuuteni lempisatu on Hahtuvavuoren salaisuus. Luin sen tuhat kertaa. Kirjailijaa en muista enkä nyt jaksa googlata, mutta ruotsalainen ja henkisesti hyvin lindgreniläinen... :)
Palasin vielä eilen illalla kännykän välityksellä peiton alta lisäämään toisen satukirjan, joka teki vaikutuksen. Olen vasta pari viikkoa käyttänyt semmoista luuria, jossa nettiominaisuus, niin sähläsinpä sen kommentin sitten jonnekin bittiavaruuteen :)!
VastaaPoistaMutta Mestaritontun seikkailut oli semmoinen kirja, joka on jäänyt mieleeni. Ja niitä ensimmäisiä vähän pidempiä kirjoja, joita luin opittuani lukemaan. Virvatulet yms olivat todella jännittäviä ja mielikuvitusta ruokkivia. Ja siitä muistinkin, että myös Anni Swanin kirjat, joissa oli Rudolf Koivun kuvitukset, tekivät jossain vaiheessa vaikutuksen kaikkine keijuineen, peikkoineen ym satuhahmoineen.
En ole noita edes muistanut, täytyy tehdä kirjastoon nostalgiaretki omia lapsia varten!!! Minulla on yleensä tapana lukea kirjat vain kerran ja luulen, etten tuota Mestaritonttuakaan ole lukenut sitten ala-asteen... :)
Tämä Kultasisko kirvoitti nyt paljon muistoja :)!!!
Ja juu, Joensuu on ihana kaupunki...
Ilse: Kiva, jos onnistuin tuomaan jotain uutta. Kuvailit hienosti Astrid Lindgreniä. Myös hänen suoruutensa, asioista puhuttaan niiden oikeilla nimillä, tekee hänestä samaan aikaan koskettavan ja hauskan. Hän oli tarkkanäköinen nainen. Tuosta Hahtuvavuoren salaisuudesta minulla on hyvin hämärä muistikuva.
VastaaPoistaMie ite: Kiitos lisämuisteloista. Rudolf Koivun kuvitus on unohtumattoman hienoa. Hänhän kuvitti ainakin Anni Swania, jonka mainitsit, sekä Raul Roineen satuja. Roineen Satuja-kirja on omanani. Ihanaa uppoutua lastenkirjojen maailmaan. Toki omien lasten myötä sitä tulee tehtyä useinkin, mutta on myös hienoa muistella oman lapsuutensa elämyksiä.
Myös minulle Kultasiskoni on yksi lapsuuden rakkaimmista saduista. Meillä oli juuri tuo kaipailemasi kuvitus, ja saattaa kirja vieläkin löytyä isosiskoltani.
VastaaPoistaMyös monet muut Astrid Lindgrenit olivat lapsuuteni tärkeimpiä lukukokemuksia. Ns. sarjat, kuten Marikki, ehdottomasti joo, mutta myös esim. Päivärinne ja muut yksittäiset, usein surumieliset sadut.
Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli oli myös yksi erittäin tärkeä satu.
Karoliina
Oi, minäkin rakastan "Kultasiskoa" ja olen itsekin etsinyt tuota sadusta tehtyä kuvakirjaa, koska muistan kuinka ihana tuo kuvitus mielestäni oli. Ne hevoset! <3
VastaaPoistaKaroliina: Päivärinne, kuten myös jo mainittu Soittaako lehmus, laulaako satakieli, ovat kauniita ja surullisia satuja. Niitä en lapsenakaan osannut lukea huolettomana seikkailuna.
VastaaPoistaOlet onnekas, jos sinulla on Kultasiskoni-satukirja tallessa.
Onneli ja Anneli on ihana. Olen iloinen, että pian viisivuotias tyttäreni kuuntelee sitä mielellään.
Reeta Karoliina: Nyt on julkaistu aika monia Astrid Lindgrenin satuja lyhyinä kuvakirjoina (mm. Pekka Peukaloinen ja Mikko ja Minna). Ehkäpä on toivoa, että tämäkin vielä ilmestyy uusintapainoksena. Vaikka olisi aika ihanaa saada se aito 70-luvun painos :)
Aivan ihanan kuuloinen kirja ja tuo korttihan on kuin taideteos!
VastaaPoistaTuli melkein haikea mieli, sillä minulle ei koskaan lapsena luettu mitään:/ Itse aloin silloin pienenä/ala-asteikäisenä kirjastoautolta pinokaupalla hakemaan kirjoja, joita itse selailin ja myöhemmin luin. Nyt aikuisiällä olen lukenut Mestaritontun seikkailut ja se oli ihana! Onneksi on nuo omat kultahapset, joille voin lukea nyt satuja ja elää sadunmaailmaa nyt;)
Kultasiskon muista lukeneeni, mutta jostain syystä se ei ole jäänyt mieleen. Todennäköisesti luin sen väärässä iässä tai väärällä hetkellä, nyt tekee mieli löytää se uudelleen luettavaksi.
VastaaPoistaMinut vei vahvasti mukaansa Pekka Töpöhäntä. Lainasin kirjat kirjastosta yhä uudelleen niin, että vanhempani vähän naureskelivat alituiselle töpöhäntäilylleni. Pari vuotta sitten mieheni yllätti antamalla minulle lahjaksi kaikki töpöhännät.
Susa: Ajattelin säilyttää tuon kortin ja koota joskus vaikka jomman kumman lapsen huoneeseen kollaasin satukirjojen kuvituksesta. Voi sinua pienenä ♥ Mutta sinä olet ollut tosilukija jo heti alusta saakka! Ja tiedän, että ainakin teillä pienokaiset pääsevät heti sisälle satujen maailmaan. Se on suurta rikkautta.
VastaaPoistaPirkko: Eri sadut vaikuttavat meihin omalla tavallaan. Luulen, että jos Kultasiskoni lukee aikuisena, ei se ole ihan yhtä vaikuttava. Silti se on taattua Lindgreniä. Pekka Töpöhännästä pidin minäkin. Ihan pienenä kuulin niitä kuvakirjoja (suosikkini oli Pekka T. ja Mauri Mäyräkoira) ja kun opin itse lukemaan, luin niitä hieman pitempiä Pekka Töpöhäntä-kirjoja. Sinä sait ihanan lahjan!
Luin tuon Kultasiskoni-kirjan tänä kesänä mummolassa E:lle, kirja löytyy siis äitini luota ja toivon, että saisin sen itselleni. Onhan se aikoinaan minulle hankittu. Sen verran vaikuttava oli tämä kesäinen lukukokemus, että E on puhunut siitä jälkeenpäin kotona ja muistellut niitä ilkeitä ja ruusupensasta.
VastaaPoistaOnko sinulle tullut vastaan uudempia kirjoja, joihin teidän melkein 5-vuotias olisi reagoinut yhtä voimakkaasti, jotta voisit arvella siitä kirjasta tulevan vastaava vaikuttava elämys?
Marjo: Kyllä sinun pitää se kirja omaksesi saada - sinähän vain otat sen takaisin ja viet omaan kotiisi :) Meillä myös A haluaa kuulla sadun aina muutaman kerran viikossa.
VastaaPoistaUudemmista kirjoista A:n mielestä vaikuttavia ovat Anna Gullichsenin "Päärynäpuun pyrre" ja Katarina Kruusvallin "Ellenin omenapuu". Kaikkein eniten A taitaa kuitenkin pitää näistä Lindgreneistä sekä Hanhiemon iloisesta lippaasta :)
Tuo Päärynäpuu ei vielä uponnut meille kovin hyvin, mutta Ellenin omenapuu kirjastosta lainattuna oli ihana! Myös E:n mielestä. Ihana odottaa, että kasvavat vähän isommiksi ja päästään lukemaan muitakin Lindgreneitä.
VastaaPoistaKultasiskoni on kaunis. Lindgrenin Satuja-kirjasta löytyy monta ihanaa satua. Tuo kuvailemasi kuvakirja on varmasti ihana helmi!
VastaaPoistaHankin kesällä itselleni Kerstin Ljunggrenin kirjoittaman Astrid Lindgren lastenkirjailija -teoksen, ja sekin oli ihana satu... miten hänen elämästäänkin sai kirjoitettua niin mukavasti?! Se oli herättelevä kirja myös äitinä - on monta tapaa olla lasten kanssa!
Satujen maailma on ihana. Se on täydellinen keino unohtaa arkiasiat, pysähtyä hetkeen ja nauttia yhdessäolosta lapsen kanssa. Vaikka kaikki muu väsyttäisi, niin satu ilahduttaa!
Minulla on tällä hetkellä omasta lapsuudestani mielessä etenkin Milli-Mollin seikkailut, joita kuuntelin äitini vanhasta kirjasta. Niissä oli samanlaista salaperäisyyttä ja seikkailua kuin monissa Lindgrenin saduissa. Lindgreniltä ainakin Marikki ja Katto-Kassinen tekivät suuren vaikutuksen. Viimeksi mainittu osaksi varmaan siksi, että äitiäni hahmo huvitti erityisesti ja nauroimme paljon sitä lukiessa. Veljeni Leijonamielen taas koin kamalan surulliseksi, olen kartellut kirjaa sen jälkeen. Miltäköhän se tuntuisi nyt? Rakastin myös Maija Poppasta sekä klassisia Andersenin ja Grimmin satuja.
Marjo ja Viivi: Nyt vasta huomasin kommenttinne. Kiitos niistä!
VastaaPoistaMarjo: Miten teillä menee Nopolan Siiri-kirjat? Meillä ne ovat kovin pidettyjä.
Viivi, Milli-Mollin seikkailut on itselleni uusi tuttavuus, joten oli kiva saada kirjavinkki. Minä rakastin ja rakastan Marikkia, samoin Maija Poppasta ja klassisia satuja. Katto-Kassista en jostain syystä voi sietää. Koin hänet niin nolona hahmona, jonka puolesta hävetti.
Hei! Luin tämän kirjoituksesi Kultasiskosta jo aikoja sitten, mutta nyt pisti silmään uusimmassa Johanna-kirjakerhon lehdessä myynnissä oleva Kultasiskoni - uusintapainos tästä vanhasta versiosta. Siis nämä vanhat kuvat jne, joita kaipailit. Ajattelin tulla jakamaan asian kanssasi, sillä varmasti sitä nyt saa kirjakaupoista kun uusi painos on hiljattain otettu. :) Toivottavasti löytyy! On myös minun mieleenpainuvimpia kirjaelämyksiäni lapsuudesta, nimenomaan tuo ihana kuvitus sen teki. <3
VastaaPoistaMaalaistyttö: Kiitos kommentistasi ja kiva, että vierailit täällä. :) Mukavaa, että kuvakirjasta on otettu uusi painos. Taidankin seuraavalla kirjakauppareissulla etsiä sen käsiini. ♥
VastaaPoista