Oma taivas kertoo tarinan, jonka minä-kertojana on raiskauksen ja murhan uhriksi joutunut teini-ikäinen Susie Salmon (niinkuin lohi), joka kuolemansa jälkeen päätyy taivaaseen ja katselee sieltä niin oman perheensä ja ystäviensä surutyötä kuin murhaajansa elämää omakotitaloalueella. Susien perhe tekee pohjatonta surutyötä ja Susien isällä on oma aavistuksensa murhaajasta, naapurin Harveysta. Lukija on tietoinen Harveyn hirmuteoista - joita on vuosien varrella ollut paljon - mutta Susien isää lukuunottamatta muilla ei ole asiasta aavistustakaan.
Oma taivas on ristiriitainen kirja. Se ei ole hyvä kirja teoksen kaunokirjallisten ansioiden vuoksi; Sebold kirjoittaa mukiinmenevästi, mutta aavistuksen viihteellisesti, suorastaan laskelmoivasti. Silti kirja onnistuu koskettamaan, jopa itkettämään lukijaansa. Susien surmalla kirjailija mässäilee mielestäni liikaa ja olin lopettaa lukemisen kirjan alkumetreille. Kyse ei ole niinkään väkivallan määrästä, vaan nimenomaan Harveyn tekojen esiinnostamisesta, lukija olisi tajunnut vähemmästäkin.
Oma taivas on samaan aikaan nuorisokuvaus, dekkari sekä kirja surusta selviämisestä. Itse koin, että kaikkein kirja kertoo siitä, kuinka niin Susie kuin hänen perheensä jatkaa olemistaan tai elämäänsä kaiken kauheuden pitäessä kiinni pihdintiukin ottein.
Seboldin näkemys taivaasta on mielenkiintoinen niin tunteellisesti kuin teologisestikin. Susien taivas on erilainen kuin muiden kuolleiden taivas. Taivas on jokaiselle omanlaisensa, se voi sisältää koulun, kotikaupungin, unelmien lomasaaren tai vaikka kauppakeskuksen. Sitä Sebold ei (muistaakseni) kerro, että voiko jokainen päättää oman taivaansa sisällön vai tuleeko "määräys" taivaspaikasta jostain ylempää. Toinen mielenkiintoinen kysymys on se, voiko taivaasta tulla takaisin ja voiko henkiolento ilmestyä läheisilleen olematta kummitus.
Varmasti ajatus tuonpuoleisesta askarruttaa jokaista, olipa maailmankatsomus sitten mihin tahansa uskontoon tai puhtaasti luonnontieteisiin perustuva. Seboldin taivas on kepeä ja tuskallinen samaan aikaan. Susie kuitenkin löytää oman tiensä olla olemassa kuolemansa jälkeen. Se on mielestäni Oman taivaan suurin ja lohduttavin anti. Ja siksi romaani on samaan aikaan kauhea, vastenmielinen ja kaunis. Minun kirjani tämä ei ollut.
Pidän teoksen alkukielistä nimeä Lovely bones onnistuneempana kuin suomennosta. Luilla on oma muistinsa.
***-
Onnistuneita elokuvia (Heavenly Creatures, Taru sormusten herrasta-trilogia) tehnyt Peter Jackson on ohjannut Omasta taivaasta elokuvan. Elokuva-arvosteluista olen ymmärtänyt, ettei filmi ole katsomisen väärti, joten jätän katsomiskokemuksen muille.
Tämä kirja koskettaa minussa kaikkein kaikkeinta!
VastaaPoistaLinkitin arvostelusi, vaikka kokemuksesi on aivan eri kuin minun. Oli monia syitä linkitykseen juuri tänään...
Tämä on jo kulttikirja ympäri maailmaa ja varmaan se hämmästyttää monia, sillä tämähän on alunperin kirjoitettu melkein vain nuorisokirjaksi.
Hassu juttu..Eilen seisoin kirjahyllyni edessä ja jostain syystä juuri tämä kirja pomppasi silmiini. Muistin, että sinä et sitä ole lukenut (en tiennyt siis että nyt lomalla oletkin) ja mietin, että pitääpäs käydä Leenan blogista hakukoneella katsomassa, onko mitä keskustelua aiheesta;) Vanha kirja, joka vain yhtäkkiä eilen nousi itsellä taas ajankohtaiseksi.
VastaaPoistaAllekirjoitain osittain kritiikkisi Seboldin kirjoitustyyliin ja tiettyjen juttujen ehkä liialliseen korostamiseen kai juuri viihteellisyyttä hakiessa..MUTTA silti tykkäsin tästä kirjasta todella paljon kuten Leenakin. Myös minä pidän alkuperäiskielisestä nimestä, joskin jotenkin tuo suomennoskin kolahtaa minuun.
Hyvät Naiset, ajatelkaa nyt: Oma Taivas! Mikä kuulostaa suuremmalta lohdulta tässä pahuuden maailmassa...
VastaaPoistaLeena Lumi: Ymmärrän hyvin, että kirja on koskettanut. Vaikka en itse kirjasta voinut täysin varauksetta pitää (ja paikoin en pitänyt lainkaan), onnistui Oma taivas koskettamaan minuakin. Kaikkea leimaa kauneus ja nuorten maailman kuvailu on onnistunutta. Minua vaivasi tätä lukiessa ehkä kaikkein eniten ennakkoluulot; Olin lukenut kirjasta kielteistä krittiikkiä, mikä esti minua tarttumasta kirjaan ja kun vihdoin tartuin, olin jo itsekin ennakkoluuloinen. Hmm. Mutta koskettava tämä kirja oli, ehdottomasti! Ja aina tulee joitakin kulttimaineeseen nousevia kirjoja, joissa on sitä jotain (Sieppari ruispellossa aikoinaan ja minä pidin kovasti Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin-kirjasta).
VastaaPoistaSusa: Jäin miettimään tuota kirjan ajankohtaiseksi nousemista kohdallasi? Tosin hieman niin on itsellänikin, vielä ajatuksissa, mutta todennäköisesti lähipiirissä tulossa. Osin siksi viivyttelin tämän arvioni kanssa, luin kirjan "jo" viikko sitten. Viihtellisyys ei aina ole pahasta, mutta tässä vanha kirjallisuudenopiskelija minussa pääsi liikaa vallalle ja söi lukunautintoa. Koskettava kirja, jonka tulen varmasti muistamaan, vaikka en siitä niin pitänytkään.
Leena: Onhan se todella lohdullinen ajatus! Joskus sellaista voi toivoa ja toisinaan sellaiseen ei voi millään uskoa.
VastaaPoistaLuin tämän heti silloin ilmestyttyään, muutama vuosi siitäkin on jo. Taisi tulla kirjakerhosta vahingossa(ja olen pistänyt kiertoon, en halunnut säilyttää). Eli en välttämättä muista oikein hyvin, mutta jonkinlainen lukukokemus mielessäni on, ja se on hyvin samanlainen kuin sinun. Viihteellisyys häiritsi minuakin ja samoin se tietynlainen mässäily ja sensaatiohakuisuus. En muista koskettuneeni tästä... valitan, Leena. :)
VastaaPoistaOn pitänyt sanoa, että suloinen tuo uusi bannerisi!
Heipä hei pitkästä aikaa!
VastaaPoistaKiitos taas aivan loistavista kirjabloggauksistasi- tämä " Oma taivas " kirja kuuluu minulle (yhtenä niistä harvinaisista opuksista) joita en ole voinut lukea loppuun asti. Olen kaksi kertaa sen lainannut, ja molemmilla kerroilla lukeminen on ollut liian raskas kokemus..
kirjoitit niin osuvasti, Susien kuolemisen kuvaus oli samaan aikaa oksettava ja niin sydäntäsärkevän hirveä... Samaan aikaan tapahtuva "tapahtumien ylhäältä seurailu" tapahtui lempeässä valossa ja lukijana en voinut käsittää miten kenellekään ei tullut mieleen tutkia Harveyn tekemisiä!? Kääk!
On kyllä kiva lukea muidenkin kommentteja, tämä kirja varmasti jakaa lukijakuntansa..en minäkään halua elokuvaa nähdä, kirjan tunnelmat olivat jo tarpeeksi pysäyttävät!
Kaikesta huolimatta, 0ikein hyviä lomapäiviä, nauttikaa vielä tulevista helteistä!
en aina usko arvostelijoihin, koska minulla on ihan oma maku (joka usein eroaa elokuva-arvostelijoista, jotka joskus kirjoittavat, vaikka eivät koko filmiä edes nähneet)
VastaaPoistaIlse: Samoissa mietteissä kirjan suhteen! Minä kyllä löysin siitä koskettavuutta, ehkä siksi, että luin kirjan nyt äitinä ollessani ja koskettavuus syntyi surusta. Mutta nimenomaan tuo sensaatiohakuisuus esiintyi minun mielessäni laskelmoituna.
VastaaPoistaKiitos bannerikommentista, keskikesän tunnelmia :)
Aamunkukka: Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa ♥ Sinuunkin tämä kirja vaikutti kielteisesti, minä olin lopettaa kirjan kesken, mutta sukulaisystävältä lainattuna en "kehdannut". Kirjan loppu oli kuitenkin melko valoisa, vaikka Seboldin näkemys taivaasta herättää varmasti monenlaisia, ristiriitaisia, ajatuksia.
Sinulle myös kaunista kesän jatkoa! Toivottavasti aktivoidut pian blogissasi :)
Hannele: Ei kai kukaan usko arvostelijoihin aina? Mutta jos yks'kantaan kirjoitetaan, että joku teos on imelä ja inhottava (tässä nimenomaan elokuva, ei kirja!), niin kyllä mulle tulee sellainen olo, ettei teosta tee edes mieli nähdä. Pidän kyllä monista "huonoista" elokuvista, esimerkiksi Sweet Home Alabamasta, Autokoulun apuluokasta ja Flashdancesta (80-l muistoja!).
Luin tämän vuosia sitten ja mielipiteeni sijoittuu jonnekin keskivaiheille: ei hyvä eikä huono vaan ihan ok. Seboldin taivaan kuvailusta kyllä pidin ja se onkin kirjasta parhaiten jäänyt mieleen!
VastaaPoistaTuo alkukielinen nimi kuulostaakin kiehtovalta. Jotenkin runolliselta ja kaamealta yhtäaikaa.
VastaaPoistaEn ole lukenut kirjaa, vaikka olen siitä kuullutkin. En oikein pysty lukemaan kirjoja, jotka on kirjoitettu huonolla kielellä. Mutta sinähän sanoitkin, että tämä on kirjoitettu ihan mukiinmenevästi, joten ehkä tartun tähänkin joskus.
Satu: Olen jo nyt samaa mieltä kanssasi ja luulen, että niin olen vuosien kuluttuakin :) Kirja jää mieleen, vaikkei se olekaan mitenkään "erikoinen" minulle itselleni.
VastaaPoistaKirjailijatar: Tunnetko Georgia O'Keeffen maalauksia? Hän maalasi paljon luita ja englanninkielisestä nimestä tuli ensin O'Keeffe mieleeni. Minäkään en usein lue huonolla kielellä kirjoitettuja kirjoja. Tämä oli ihan ok, mutta en sitä itse ystävilleni suosittele. Monet kyllä tykkäävät ja saavat kirjasta irti paljon.
Tää on vanha aihe mutta ajattelin kommentoida tuohon elokuvakeskusteluun. Minulla on elokuva hyllyssä ja olen katsonut sen jo pariin otteeseen. Se on vähän lapsenomainen (toki koska kertoja on lapsi) mutta näyttelijätyö on aivan loistavaa, varsinkin Saoirse Ronan, joka näyttelee Susieta, sekä pidän myös isän ja murhaajan näyttelijätyöstä. Mielestäni elokuva kannattaa katsoa.
VastaaPoista