Päivät 19-24: Elokuva, romantiikka, lapsuus, omistus, suositus

Hyvää pääsiäissunnuntaita! Olen perheeni kanssa lapsuudenkodissani ja ajattelin antaa bloginikin lomailla pääsiäisen ajan, mutta muistin sitten 30 päivän haasteen, joka kaipaa päivittämistä. Koetan nyt olla lyhytsanainen ja jatkan taas ihanan rentoutumisen merkeissä: herkkuruokia, pashaa, suklaamunia, aurinkoa, perhosia, hyviä kirjoja, lasten iloa, valokuvausta, omia lapsuusmaisemiani... Palaan kunnolliseen blogiruotuuun muutaman päivän kuluttua.

Päivä 19 – Suosikkikirja, josta on tehty elokuva

Michael Cunninghamin Tunnit. Upea kirja, hieno elokuva. Cunninghamin kirja on yksi hienoimmista ja mieleenpainuvimmista lukemistani kirjoista, elokuva taas onnistuu tavoittamaan kirjan hengen aika lailla täydellisesti.

Päivä 20 – Romanttisin kirja, josta pidit

Vaikea kysymys, koska romantiikkaa on niin monta laatua. Olisiko romanttisin vanha tuttu ja synkänraastava Humiseva harju, ihanan kepeä Bridget Jonesin päiväkirja, kaikkia rakkauden lakeja uhmaava Aikamatkustajan vaimo vai joku muu? Sanon, että joku muu. Romanttisin, mutta onneksi ei ollenkaan siirappisella tavalla, kirja on Andrew Nicollin Rouva Agathen rakkaus. Se on sopivalla tavalla hullu, omalaatuinen ja ihmeellinen, kuitenkin suloinen, yllättävä ja ennen kaikkea täynnä rakkauden voimaa.

Päivä 21 – Lapsuutesi suosikkikirja

Ilman mitään epäröintiä se on Astrid Lindgrenin Marikki sekä Marikki ja Kesäkummun Tuikku. Kirjat löytyvät yhteisniteenä teoksesta Meidän Marikki, jota olen jo toistamiseen lukemassa iltasaduksi esikoiselleni. Marikki on kirja, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta kirjaa koko maailmassa. Lapsena lainasin Marikin kirjastosta valehtelematta yli kymmenen kertaa, ja nuorena aikuisena vihdoin ostin kirjan omakseni. Pienenä leikin Marikkia ja Liisaa siskoni kanssa, halusin olla samanlainen kuin Marikki. Marikin perheen Kesäkumpu vastaa unelmataloani ja Marikin perheen, etenkin isän, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tunto voisi hyvin toimia ohjenuorana kenelle vain.

Päivä 22 – Omistamasi suosikkikirja

Omistan melkein kaikki suosikkikirjani, joten en voisi vastata tähän kysymykseen kuin luettemalla suosikkikirjojani. Sitä olen harrastanut useinkin, joten taidan kertoa ne suosikkikirjat, joita en omista: En harmikseni omista Joel Haahtelan Elenaa, Anni Swanin Iiris rukkaa (jota luen lapsuudenkodissani), yhtään Rauha S. Virtasen Selja-kirjaa enkä tulevaa vielä lukematonta suosikkikirjaani Haruki Murakamin Kafkaa rannalla (olen nimittäin varma, että tulen rakastamaan sitä)

Päivä 23 - Kirja, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, mutta et ole vielä lukenut

Tähän vastasinkin jo 22. päivän kohdalla. Se on tietenkin Haruki Murakamin Kafka rannalla. Jos kirjasta on annettu ihanuusvaroitus, ei se voi olla muuta kuin hyvä. Tämä päivä toimikoot samalla kirjanostokuulutuksena: Jos jollakin on hyllyssään Kafka rannalla aivan joutavana, niin olisin halukas ostamaan sen! Olen yrittänyt etsiä kirjaa kirjakaupoista ja antikvariaateista, mutta en ole ainakaan vielä onnistunut löytämään.

Päivä 24 - Kirja, jonka toivoisit muidenkin lukevan

On monia kirjoja, joita voin ilolla suositella muille. Nostan nyt esille kaksi paljon, muttei tarpeeksi laajasti, pidettyä romaania. Ne ovat Yann Martellin Piin elämä ja Annie Proulxin Laivauutisia.

Piin elämä on hyvin kirjoitettu ja aivan uskomaton tarina Pii-nimisen pojan ja bengalintiikerin venematkasta. Mikä on tarinaa ja mikä totta? Piin elämän luettuaan asiaa voi pohtia, mutta loppujen lopuksi se taida olla kovin merkittävää. Tärkeintä ovat elämä ja kuolema sekä ripaus maagista realismia.

Laivauutisia taas vie elämän pettämän, melko lahjattoman Quoylen toimittajaksi pieneen paikallislehteen jonnekin Jumalan selän taakse (Newfoundlandin rannikolle). Oman suvun salaisuudet, katkeruus ja pettymykset aukeavat oivaltavalla tavalla. Laivauutisia on ihmeellinen, merellisen surumielinen ja kuitenkin valoisa kirja siitä, kuinka särkynyt voi parantua - ilman turhaa pateettisuutta tai ärsyttävää ylisöpöilyä.

Kuva on otettu ruotsinlaivalta kesäkuisena keskiyönä 2005 pian Ahvenanmaalta lähtemisen jälkeen.