Päivä 05 – Kirja, joka tekee sinut iloiseksi.
Kirjat ylipäätään tekevät minut iloiseksi. Surullinenkin kirja voi tehdä mieleni sellaiseksi, koska on hykerryttävää ja iloista aloittaa kirja, josta tietää pitävänsä heti ensisivuilta saakka, vaikkei tarina saisikaan nauramaan. Mutta jos ajattelen iloisen mielen kirjoja, niin pikaisesti mieleeni tulevat Italo Calvinon Paroni puussa, Erlend Loen Supernaiivi sekä Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu.
Calvinon Paroni puussa on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. Kirja on oikeastaan hauska vain näennäisesti ja vaikka se sisältää melkoista iloittelua, on ajatus sen takana melkein traaginen: Kirjan alussahan aatelispoika Cossimo Piovasco di Rondó päättää pysytellä lopun ikänsä puussa. Hän kasvaa puussa aikuiseksi ja onnistuu alas laskeutumatta viettää kiehtovaa ja rikasta elämää liikkuen puiden latvuksissa metsästäen, taistellen turkkilaisia merirosvoja vastaan sekä rakastuen. Monien muiden Calvinon teosten tavoin Paroni puussa yhdistää onnistuneesti historiaa ja vauhdikkaita tapahtumia, huumoria ja maagista realismia sekä olemassaolon filosofista pohdintaa.
Se, mikä minut tässä kirjassa saa iloiseksi on nimenomaan Calvinon mielikuvitus, reipasotteisuus ja siinä mielessä ilotulitusmainen kerrontatapa. Tämä kirja johdatti minut aikoinaan Calvinon kirjojen maailmaan ja olen hänen pitkän linjan (jos 20 vuotta on pitkä aika, omassa elämänhistoriassani se on) faninsa, mikä sekin on varsin ilostuttavaa. Paroniin puussa palaan aina muutaman vuoden välein.
Nostan vielä pikamainintana kaksi kirjaa: Sanna mainitsi H.E. Batesin Oi ihanan toukokuun. Siinäpä vasta oikea onnen ja elämänilon kirja! Tai Karoliinan esiinnostama Recebba Wellsin Jumalaiset Jajasiskot, jossa on vaikeita ja kepeitä asioita rinnakkain. Jajasiskot on ihana kirja. Mieleni tekee lukea se uudelleen.
Päivä 06 – Kirja, joka tekee sinut surulliseksi
Se on Jose Saramagon Kertomus sokeudesta. Dystopia, jossa sokeus - pandemian tai viruksen lailla leviävä tauti - ei sinänsä ole se asia, joka tässä kirjassa on surullinen. Surullista on ihmisten käyttäytyminen, ahneus, raadollisuus, julmuus, petollisuus. Toki kirjassa on monenlaisia sävyjä ja loppu, josta pidin. Pidin muutenkin tästä kirjasta, jonka olen lukenut vain kerran syksyllä 2005, mutta jota en varmaan koskaan unohda ja jota en kykenen lukemaan uudelleen. Tämä kirja kertoo paljon ihmislajin typeryydestä, meistä kaikista, ja siksi se on surullinen, paikoin järkyttäväkin.
Kuvitus tällä kertaa Wienistä. Portti jossain siellä, en muista missä. :)
Ooh, nyt tekee mieli lukea tuo Calvinon Paroni puussa vielä enemmän kuin ennen! Kuulostaa nimittäin tosiaan hauskalta. Ehkä kirjastolakon jälkeen sitten...
VastaaPoistaMinunkin pitää laittaa korvan taakse tuo Paroni Puussa,sillä rakastan maagista realismia kirjoissa.
VastaaPoistaMinulta on Paroni lukematta, mutta esim. Koko kosmokomiikkaa RAKASTIN! Onko se sinulle tuttu?
VastaaPoistaMinäkään en kykene lukemaan Kertomusta sokeudesta uudelleen, mutta kohta saan loppuun sen norsukirjan ja se on Ihana. :)
On muuten hyvä idea koota näitä näin yhteen.
Hyvää deadline-päivää! :)
Hauskasti menee yksiin meillä: olisin voinut mainita nuo kaikki "iloisiksi" kirjoiksi ja oli tosi lähellä, ettei Kertomus sokeudesta ollut se surullinen. "Great minds think alike" ja sillai ;) Mukavaa päivää!!
VastaaPoistaOtin Paronin muistoksi isoäidin jäämistöstä, pitääkin lukea! Ja Saramago, huokaus, on lukematta myös...
VastaaPoistaMinullakin on Calvino vielä kokematta vaikka äiti Paronia on minulle monta kertaa lainaksi tarjonnut. Ensi kerralla otan, ihan vaan tämän perusteella!
VastaaPoistaTuo Kertomus sokeudesta kuulostaa raadollisuudesta huolimatta todella mielenkiintoiselta! Ehkä luen senkin joskus. Kun kun kun.. :)
Minä pidin Calvinon kirjasta myös. Siihen kirjailijaan täytyisi tutustua lisää, sillä olen lukenut vasta kaksi: Paroni puussa ja Ritari joka ei ollut olemassa. Molemmista pidin tosi paljon! Mitä kirjaa sinä suosittelisit Calvinolta seuraavaksi? :)
VastaaPoistaCalvinoa en ole lukenut, mutta kuvauksesi mukaan kiinnostus heräsi.
VastaaPoistaOma "ilonkirjani" on Tove Janssonin Kesäkirja. Luen sen melkein joka vuosi kesäkauden alussa.
Saramago on yksi lempikirjailijoistani ja Kertomus sokeudesta ehkä pysähdyttävin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Siinä oli kohta, joka oli niin hirveä, että mietin jättäväni kirjan kesken, mikäli tilanne vielä pahenee. Onneksi Saramago tunsi lukijansa, ja positiivinen käänne tapahtui heti mustimman hetken jälkeen.
Minä en ole lukenut Calvinoa ENKÄ Saramagoa, ja näistä jälkimmäinen kiinnostaa etukäteen enemmän. Calvinoa kyllä pitäisi lukea, kun kaikki viisaat ihmiset sitä niin hehkuttavat, mutta kun tosikkona luen tosi harvoin hauskoja kirjoja, niin hän ei lähtökohtaisesti innosta tarttumaan.
VastaaPoistaToivottavasti saat Katja suunnittelemasi työt tänään valmiiksi! Minulla on "vaihteeksi" sairas lapsi kotona, kun Stella alkoi eilen ilalla valittaa korvaansa ja kuumekin nousi yli 38 asteen. Lääkäriaika on varattu Teemun töiden jälkeen, mutta nyt Stella onkin kivuton ja kuumeeton taas... Pitää silti käydä tarkistamassa tilanne, kun taustalla on kuitenkin se #&%*!#:n mykoplasma.
Kiitos teille kaikille! Palaan paremmin kommentein illalla tai huomenna. Nyt menee tiukille deadlinen kanssa. Tai siis kaikki alkaa olla valmista, mutta illalla pitää vielä oikolukea ainakin kerran. Mutta keskiviikkoahan se iltakin on. ;)
VastaaPoistaKertomus sokeudesta oli päätyä minunkin surullisten kirjojen kirjoitukseen, sillä sitä se todella oli raadollisuuden ohella. Ja Saramagon hengästyttävä kirjoitustyyli, se sopi kirjan tunnelmaan kuin nenä päähän!
VastaaPoistaOlen lukenut Calvinolta vasta Marcovaldon. Tuo Tiitiäisen Satupuu on klassikko.
VastaaPoistaEn voi lukea mitään sokeudesta, enkä eläinten huonosta kohtelusta. Siinä mun ylittämätön raja.
Lukija ei voi edes hetkeä pohtia sanaa 'sokea'.
Kävipä tosiaan sattuma, että tuli valittua sama kirja!
VastaaPoistaKertomus sokeudesta on vielä mulla kesken, mutta vaikka siihen liittäisi kuinka onnellisen lopun, on se silti tavattoman surullinen...
Luin tuon Kertomus sokeudesta joskus opiskeluaikana ja vieläkin muistan sen elävästi.
VastaaPoistaReilu vuosi sitten katsottiin miehen kanssa se elokuva Blindness. Se oli myös vaikuttava, muttei niin kuin kirja. Joskus mielikuvitus (ainakin minulla) on niin paljon elävämpi kuin elokuva. Onko oudosti sanottu? En osaa sitä muuten kuvailla.
Paroni puussa kuulostaa mielenkiintoiselle :)
Paroni puussa on loistava! Joku tuolla kommenteissa mainitsi myös Janssonin kesäkirjan, se on minullekin iloa tuottava kirja vaikka tapahtumat eivät sinänsä ratkiriemukkaita olekaan. Asenne ratkaisee jälleen kerran :)
VastaaPoistaHuikkaan taas pikakommentin: deadline piti! Jee. Nyt taidan kaatua sänkyyn nukkumaan, mutta kommentoin kaikille huomenna. Kauniita unia. ♥
VastaaPoistaHyvä kuulla! Jee ja onnea!!
VastaaPoistaTessa: Ai, sinäkin kuulut kirjastolakkolaisiin? :) Voin kyllä lämpimästi suositella kaikkia Calvinon satuallegorioita (Paroni puussa, Halkaistu varakreivi, Ritari joka ei ollut olemassa).
VastaaPoistaYaelian: Kannattaa! Sen lukee nopeasti ja se on niin ihana.
Ilse: Totta kai on. ;) Minäkin pidin Koko kosmokomiikasta, kuten melkein kaikista Calvinon kirjoista (jotkut menevät vähän yli hilseen, jos tuollaista ilmaisua voi tässä yhteydessä käyttää). Kävinkin äsken kommentoimassa norsukirjaa, voi että. ♥
Anni.m.: Niinpä! Minä luotan monessa asiassa kirjamakuusi enkä ihmettele, että iloisissa ja surullisissakin kirjoissa olemme ainakin ajatelleet samansuuntaisesti.
Kirsi Hietanen: Suosittelen lämpimästi sekä Calvinoa että Saramagoa.
Linnea: Ota, kun noin läheiseltä ihmiseltä saat! Paroni puussa on hurmaava kirja. Ja Kertomus sokeudesta taas kaikkea muuta, mutta ehdottoman puhutteleva.
Naakku: Koska olen lukenut Paronin ja Ritarin, suosittelen tietenkin seuraavaksi Halkaistua varakreiviä, sitten olet lukenut koko "satutrilogian". Sen jälkeen kannattaa lukea aivan toisenlaista Calvinoa, vaikkapa teollisen neorealismin ajan Marcovaldo eli vuodenajat kaupungissa.
Mirka: Mukava kuulla, että kiinnostuksesi Calvinoa kohtaan heräsi. Tove Janssonin Kesäkirja on ihana. Minäkin luen tai ainakin selaan sitä joka kesä. Luonnehdit hyvin Saramagoa.
Karoliina: Sinä ryppyotsa! ♥ Calvinolla on paljon ei-hauskoja kirjoja. Sinullekin voisin suositella Marcovaldoa, joka on neorealismin muotovalio. Tai sitten Kuutta muistiota seuraavalle vuosituhannelle, joka onkin puhdasta teoreettista tajunnanvirtaa. Calvinosta riittää moneen makuun. :)
Toivottavasti Stella voi paremmin!
Laura: Ihan samat ajatukset. Saramago kirjoittaa ihmeellisesti. Käy kurkkaamassa Ilsen tämän päiväinen blogipäivitys!
Leena: Tiitiäisen satupuu on ihana. Ja Marcovaldo tavattoman hieno. Saramagon sokeus on fyysistä, mutta ennen kaikkea henkistä lajia. Rankin kirja, jonka olen lukenut, luulen.
Hanna M.: Kertomus sokeudesta on surullinen. Jään mielenkiinnolla odottamaan arviotasi kirjasta, toivottavasti sellaisen kirjoitat!
Tytti: On mielenkiintoista, kuinka oikeastaan me kaikki Kertomuksen sokeudesta olemme samaa mieltä siitä, ettei kirjaa voi unohtaa. Minä en halua katsoa sitä elokuvana, en jotenkin voi.
Elma Ilona: Eikö olekin?! :) Samoin Janssonin kesäkirja. Ilon ei tarvitse aina olla riemun ilotulitusta, se voi olla hiljaisempaakin.
Ilse: Kiitos. ♥