Päivät 14-16: Suosikkikirjailijan suosikkiteoksesta miehiin ja naisiin

Olen huomannut, että itselläni on ilmassa hienoista haasteväsymystä. Onko kenelläkään muulla? Niin ihana kuin tämä haaste onkin, tulen hitaammaksi ja hitaammaksi listausteni kanssa, mutta yritän taas niputtaa kolmen päivän haasteet samaan postaukseen.

Päivä 14 – Suosikkikirja suosikkikirjailijaltasi

Nyt minun pitäisi nostaa esille Kaikki isäni hotellit, Oman elämänsä sankari tai Marikki-kirjat, koska esittelin suosikkikirjailijoikseni John Irvingin ja Astrid Lindgrenin ja mainitsemani teokset ovat suosikkejani heidän upeasta tuotannostaan. Ne ovatkin lempikirjojeni joukossa, mutta kuten teillä kaikilla muillakin, on minulla kokonainen liuta suosikkikirjailijoita. Yhtä paljon kuin Lindgreniä ja Irvingiä rakastan ainakin Carol Shieldsiä, Italo Calvinoa, Jane Austenia ja L.M. Montgomerya (pian luultavasti myös Joyce Carol Oatesia ja Joel Haahtelaa).

Siksi haluan antaa nyt kunniaa Carol Shieldsille. Komppaan (mikä sana!) aika lailla Karoliinaa, kun mainitsen omiksi Shields-suosikeikseni Rakkauden tasavallan ja Pikkuseikkoja. Rakkauden tasavalta on Shieldsin kirjoista kenties helpoimmasta päästä, mutta perinteentutkija-Fayn ja radiojuontaja Tomin vuorovedoin kertoma rakkaustarina on aikuinen ja arkinen, ehkä siksi niin ihana. Ja se, että päähenkilö on folkloristi, on sattuneista syistä vain plussaa. Pikkuseikkoja taas on Shieldsin vasta tänä vuonna suomennettu esikoinen vuodelta 1976. Se on selvästi sukua kirjoille Sattumankauppaa sekä Tavallisia ihmeitä, jo esikoisellaan Shields oli valmis kirjailija ja Pikkuseikoissa ovatkin näkyvillä kaikki ne seikat, miksi Shieldsistä pidän.

Mitä John Irvingiin ja Astrid Lindgreniin tulee, niin heidän kirjojaan sirottelen vielä sinne tänne tämän haasteen edetessä.

Päivä 15 – Suosikkimieshahmo

Monien blogien esiin nostama Ylpeyden ja ennakkoluulon Mr Darcy olisi itsestäänselvä valinta kirjalliseksi suosikkimieheksi, mutta koska pidän vielä kertaa enemmän Colin Firthin Mr Darcysta (sekä Ylpeys ja ennakkoluulo-sarjassa että modernisoidusti Bridget Jones-elokuvissa), en nyt mainitse häntä (vaikka hän onkin niin ihanan ihana).

Nyt en viljele sanaa ihana ollenkaan, vaikka suosikkimieheni olisi sitäkin. Minulle rakkain kaunokirjallisuuden mieshahmo on pitkän pohdinnan jälkeen orpo Homer Wells John Irvingin romaanista Oman elämänsä sankari. Homer adoptoimattomana varttumaan lääkäri Wilbur Larchin johtamaan orpokotiin. Tohtori Larch omaa vahvan sosiaalisen omatunnon ja tekee laupeudenosoituksenaan abortteja yhteiskunnan syrjäytyneille, köyhille ja kaltoinkohdelluille naisille, joilla ei ole mahdollisuutta kasvattaa lapsiaan. Sama vahva yhteiskunnallinen vastuu näkyy Homerissa, josta tulee Wilburin seuraaja. Aikuinen Homer tekee abortteja, kasvattaa orpoja ja  rakastuu parhaan ystävänsä vaimoon, välittää kiertelevistä omenanpoimijoista ja on haikealla tavalla viisas nuori mies, myös sydämeenkäyvästi hauskalla tavalla. Hänessä elää lämpöä ja viisautta, äitelyyden välttävää esikuvallisuutta ja sankaruutta oman elämänsä tarpeiksi.

Päivä 16 – Suosikkinaishahmo

Nyt pääsen vihdoin Jane Austeniin ja vähän muuallekin. Kirjallisuudessa riittää itselleni mieluisia naishahmoja, esimerkiksi tietenkin Astrid Lindgrenin Marikki, joka oli lapsuuteni suurin idoli (Dingoa ja lapsi-Jonna Tervomaatakin suurempi), mutta olen edelleen pääsemässä Marikkiin myöhemmin. Pidän kovasti myös L.M. Montgomeryn Annasta, olenhan aina ollut enemmän Anna kuin Emilia. Mainintana nostan esille vielä John Irvingin Ruth Colen Leskestä vuoden verran. Tuo paljon kokenut kirjailija oli kovasti mielessäni esimerkiksi viime keväänä Amsterdamin matkallani, mutta Ruth Cole ei kuitenkaan ole kirjallinen ykkössuosikkini.

Fiktiiviset naishahmosuosikkini taitavat (olenpas epävarma!) olla Jane Austenin Järjen ja tunteen  Elinor Dashwood sekä Audrey Niffeneggerin aikamatkustajan vaimo, Clare.

Elinor Dashwood on Järjen ja tunteen järki. Viisas, uhrautuvakin isosisko, joka toimii oikein ja saa onneksi lopulta täyttymyksen myös sydämelleen, tunteilleen. Rakastan Järjen ja tunteen siskoksia, myös Mariannea. Omassa sisarsuhteessa olen kaikessa selvästi Elinor, kun taas pikkusiskoni on paljon kokenut Marianne. Joskus nuorempana ajattelin, että Elinor on tylsä ja liiankin tasainen, mutta nyt vanhempana opin huomaamaan, että pintansa alla Elinor tuntee yhtä paljon kuin siskonsakin ja kantaa siitä huolimatta vastuun sekä päänsä pystyssä vaikeinakin hetkinä. Luulen, että olen itse hieman kuin Elinor.

Hyvin lähellä Elinorin suosikkiasemaa mielessäni on Niffeneggerin Clare. Hän on aikamatkustelevaan kirjastonhoitajaan rakastuva nuori taiteilija, joka kokee hirvittäviä menetyksiä, rakastaa järjenvastaisesti ja pysyy silti koossa kuin ihmeen kaupalla. Kukaan kirjallinen hahmo ei ole koskettanut minua samalla tavalla kuin Clare. Hänen kanssaan olen itkenut ja nauranut enemmän kuin minkään muun romaanihenkilön. Siksi hän ja Elinor Dashwood saavat olla suosikkinaishahmojani kirjallisuudessa.

Kuva Vatikaanista kesältä 2004.