keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Päivät 12 ja 13: Ei enää rakastettu kirja & suosikkikirjailija

Päivä 12 – Kirja, jota rakastit muttet rakasta enää

Kirja, jotka vihasit-kohdalla moni pohti sitä, voiko kirjaa todella vihata vai olisiko parempi puhua inhoamisesta tai vierastamisesta. Jokainen tietää, että kirjaa voi todella rakastaa, mutta voiko tällainen kirjarakkaus hiipua? En nimittäin keksi sellaista kirjaa, jota olisin suoranaisesti rakastanut, mutta jota en enää rakasta. Luulen, että rakastan edelleen kaikkia niitä lapsuus- ja teiniajankin kirjoja, joita rakastin parikymmentä vuotta sitten.

Sen sijaan on lukuisia kirjoja, joista joskus pidin paljonkin, mutta joista en enää välitä. En voi sanoa, etten pitäisi niistä enää - kirjamuistoilla on aika tietty pehmeä tai heikko kohta sydämessäni - mutta en enää usko viihtyväni nyt mainitsemieni kirjojen maailmassa. Eräs tällainen on lukiovuosieni suursuosikki, Ken Folletin Taivaan pilarit. Folletin romaani on historiallista jännitystä, sen keskiössä on 1100-luvulla Englantiin rakennettava katedraali sekä lukuisat rakennusprojektiin osallistuvat ihmiset kirkkoylimyksistä tavallisiin rakentajiin. En itse asiassa muista kirjan juonesta enää kovinkaan paljoa, mutta kirja piti minut otteessaan ja sai innostumaan Englannin varhaiskeskiajasta. Yritin lukea muitakin Folletin teoksia, mutta koin ne niin keskinkertaisiksi jännityskirjoiksi, etten tainnut päästä niitä edes loppuun saakka. Hieman samalla tavalla muistelen Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin-kirjaa. Pidin siitä todella, todella paljon! Muistan edelleen kirjan tunnelman, tihenevän jännityksen ja jopa juonenkulun. Silti en halua lukea kirjaa uudelleen. Se on lajissaan hyvä kirja ja pidän siitä vieläkin, mutta sen "taika" on rauennut omalla kohdallani.

Yksi kirja on vielä pakko ostaa esille. Se on ehkä hivenen yllättävä valinta minun lukumakuuni tottuneille. Tämä kirja saattaisi päästä jopa sellaiseksi, jota rakastin, mutta jota en enää rakasta. Kirja on amerikkalaisen kilpapyöräilijä Lance Armstrongin Ei ainoastaan pyöräilystä (2000/2002). Teos on melko kliseinen omaelämäkerta, jota syventää Armstrongin syöpäsairaus, siitä toipuminen ja Tour de Francen moninkertaiseksi voittajaksi yltäminen. Kirja on jotenkin periamerikkalaisen optimistinen, dynaaminen ja hivenen kerskaileva - tyypillinen urheilijaelämäkerta? Armstrong kirjoitti kirjansa yhdessä Sally Jenkinsin kanssa kesken aktiiviuransa, minkä vuoksi hänen sädekehänsä vaikkapa dopingaineiden suhteen kiiltää mitä puhtoisimpana (Armstrong ei toki ole koskaan jäänyt kiinni eposta tai muista, mutta epäilyksiä on ollut usein).

Aikanaan rakastin kirjaa, mutta nyt ihmettelen, mitä se tekee kirjahyllyssäni. Saa se silti sinne jäädä, muistoksi jostain toisesta ajasta. Niin, minulla on menneisyys: Harrastin parin vuoden ajan pyöräilyä hyvin aktiivisesti. En kilpaillut, mutta rääkkäsin (!) itseäni jopa 50-100 kilometrin lenkeillä. Mitenkähän nyt saisin itsestäni irti edes kymmenen kilometrin pyörälenkkiä?


Päivä 13 – Suosikkikirjailijasi

Kun esittelin edellistä aihetta melko pitkästi, osasinkohan sanoa tähän jotain lyhyttä? Taloudellinen kielenkäyttö voi joskus olla hyve. ;)

Lyhyestä virsi kaunis: Minulla, kuten kaikilla muillakin, on valtavasti suosikkikirjailijoita. Kun ajattelen omaa elämääni kirjapainotteisena, kaksi on kulkenut mukanani niin kauan, että mainitsen heidät: Astrid Lindgren ja John Irving. Lähtökohtaisesti rakastan kaikkea, mitä heidän kynästään on julkaistavaksi päätynyt. Poikkeuksen muodostavat vain inhoamani Katto-Kassinen (niin nolo, voi Pikkuveli-parkaa!) ja Neljäs käsi (oikeasti huono kirja).

Olipa  muuten vaikea mainita vain kaksi, onneksi tässä haasteessa voi ripotella niitä muita suosikkejaan vähän sinne sun tänne.

Kuva on tunnelista, joka on osa Ruotsin ja Tanskan välistä Juutinrauma-siltahanketta. Kaikki ennen syksyä 2008 ottamani kuvat ovat tallessa, joten onneksi jotain kuvitusta löytää tähän haasteeseen. ;)

21 kommenttia:

  1. No nyt kyllä yllätit Armstrongilla, oho! Minullakin on hyllyssäni paljon sellaista, että välillä ihmetyttää - vaikka aina silloin tällöin niitä karsin ja vien kierrätykseen. Joitakin tuollaisia tietyn ajan muistoja sitä tahtoo kuitenkin vaalia.

    Irvingistä sen verran, että ostin muuten Twisted Riverin pokkarina tulevaa matkaa varten. Odotan kovasti, vaikka Neljäs käsi onkin vähän vienyt uskoani häneen. :)

    Kivaa päivää sinne!

    Niin ja hieno tuo kuva. Samaa piti sanoa siitä ferraristakin mutta unohtui!

    VastaaPoista
  2. Ilse: Aina täytyy olla muutamia tällaisia "ässiä" hihassaan. :) Meillä kaikilla on varmasti paljon sellaisia asioita, joista ei tyylin vai jonkun muun vuoksi periaatteessa pidä, mutta joista silti tykkää syystä tai toisesta. Armstrong-kirja saa hyllässni edustaa yhtä aikakautta.

    Minä pidin Twisted Riveristä ja ostin sen muuten itselleni matkakirjaksi vuosi sitten (englanninkielisenä pokkarina Amsterdamia ajatellen). Sen maailma on melko karski, mutta se pitää sisällään paljon sitä, miksi Irving on edelleen mainio tarinankertoja. Toivottavasti pidät kirjasta.

    <3

    VastaaPoista
  3. Mietin jo illalla tuota suosikkikirjailijaa, enkä millään itse pysty mainitsemaan vain yhtä tai edes kahta (kirjoitan heti oman listani, niin näet ketkä kaikki listalleni pääsevät...). Mutta jotenkin ja jostain syystä arvasin, että sie mainitset Irvingin.

    Mie taas ymmärrän tuon Armstrongin pitkän yhteisen historiamme takia, tai siis että se edustaa elämässäsi yhtä aikakautta. Oikeastaan on aika ihanaakin, että voi eri elämänvaiheissa tehdä erilaisia asioita. Pitää ennen kaikkea olla armollinen entiselle ja myös nykyiselle minälleen.

    VastaaPoista
  4. Anna Elina: En minäkään oikeasti pysty mainitsemaan vain yhtä, kahta tai edes viittä. Karoliina listasi suuren osan omista suosikeistani. Olisin voinut nyt ottaa esille myös Carol Shieldsin (jota itse asiassa rakastan enemmän kuin Irvingiä, mutta Irving on kulkenut mukanani jo lukioiästä saakka), Joel Haahtelan (uusi löytö, olen täysin myyty!), Joyce Carol Oatesin, Siri Hustvedtin, Italo Calvinon, Jane Austenin, LM Montgomeryn, Juha Itkosen, Riikka Pulkkisen jne jne. Mutta päätin kerrankin yrittää olla lyhytsanainen, mikä oli tavattoman vaikeaa.

    Ajattelinkin sinua ja yhteistä ystäväämme, kun kirjoitin Armstrongista. Kirja liittyy tosiaan omaan elämänhistoriaani, oikeastaan hieman poikkeukselliseenkin aikakauteen.

    VastaaPoista
  5. Ihmetystä tosiaan tulee tunnettua välillä, kun katsoo omaa hyllyään ;) Viimeksi eilen mietin, että raaskisinko vihdoin tehdä kunnon raakkauksen hyllyyn ja annan kaiken maailman " Hevoskuiskaajat" jms pois, joita en varmasti usko koskaan lukevani uudestaan, vaikka aikanaan pidin. Olen jopa mennyt niin pitkälle, että mietin Marian Keyesin kokoelmasta luopumista ;) No, ehkä se säilyy vielä kuitenkin.

    VastaaPoista
  6. Viisaita puhelit! Olen samaa mieltä.

    Astrid Lindgren voisi olla minunkin vastaukseni, kalkkiviivoilla päädyin erääseen toiseen.

    VastaaPoista
  7. Voi, suosikkikirjailija. Ei ole vaikea, muttei kovin helppokaan nimetä. Ei nimittäin ole yhtä ja ainoaa. Lindgren on kyllä aivan ihana, ehdottomasti. Mutta nykypäivieni suosikkeja on niin niin monta, että en osaa edes erottaa sieltä ehdotonta suosikkia.

    VastaaPoista
  8. Vähän sivulauseeseen tartuttuna mutta: Mitä, sinä olet ollut tuollainen himopyöräilijä?!?!? En ole pitänyt sinua mitenkään antiurheilijana mutta jostain syystä en ikina ajattele kirjabloggaajien olevan himo- tai edes ex-himoliikkujia. Ja 100 km pyörälenkki kuulostaa aivan mahdottomalta ajatukselta.

    VastaaPoista
  9. Susa: Niinpä. :) Minä en oikein raaski tehdä kunnon raakkausta, vaikka muutama joutava kirja tai suoranainen häpeäpilkku kirjahyllyjen uumenista kyllä löytyy. Toisaalta ne kertovat omasta ajastaan ja ehkä jopa johdattelevat sille kirjaillisuuden tielle, jolla olemme juuri nyt?

    Elma: Mukava, että ajattelet samoin. Kehenkähän päädyit? Joko ehdit kirjoittaa aiheesta?

    Helmi-Maaria Pisara: Niin, ei vaikeaa, mutta runsaudenpulaa on liikaa! Minullakin on oikeasti liikaa suosikkeja ja siksi päätin mainita vain kaksi. Tällainen on kohdallani miltei minimalismia. ;)

    Tessa: Sivulauseetkin ovat tärkeitä. Niin, usko tai älä, olen ollut! Harrastin joskus himolenkkeilyä (juosten ja pyöräillen) toisen kulttuurintutkijan kanssa. Minulla tuo oli oikeastaan sellainen erikoinen vaihe elämässäni, olen luonteeltani aika peruslaiska sunnuntailiikkuja. Nykyisin saan joskus puuskan käydä puuskuttaen lenkillä hölkäten, mutta pyöräily jäi jonnekin vuoteen 2003. :)

    VastaaPoista
  10. Kylläpäs oli hyvin perusteltu valinta! Sinä pystyit siihen. Minä en edes yrittänyt, kun totesin tilanteen olevan ihan mahdoton! Lindgren on kyllä juuri tällainen, paitsi että Katto Kassisesta minä pidän, siitä ilkeämielisestä ja rumasta ukkelista, jolla ei ole mitään käytöstapoja ja joka rikkoo kaikkia sovinnaisuussääntöjä ;)

    Tartt oli myös oivallinen valinta! Ihan sama olo minullakin on kirjasta. Se on vähän kuin elokuva Kuolleiden runoilijoiden seura, miten sitä rakastinkaan, mutta nyt aika on auttamatta mennyt elokuvan ohitse.

    VastaaPoista
  11. Katja, ajattelin myös tuota Tarttin kirjaa tuon ei-enää-niin-ihana kirjan kohdalla! Jotenkin nyt tursuaa jo korvista kaikki nuo "aluksi-oli-ihana-nuoruus-ja-ystävyys-mutta-sitten-tapahtui-kammottava-rikos-jonka-paljastan-vähä-vähältä-jäljellä-on-ikuinen-syyllisyys" -kirjat. Tarttin kirja toki lajinsa aatelia, mutta minunkin kohdallani taitaa lumous olla haihtunut...

    VastaaPoista
  12. Ok. Niin, se piti sanoa, että kiitos taas kirjavaroituksesta: olen lukenut Irwiniä vasta kahden kirjan verran (ja pitänyt molemmista, Leski vuoden verran ja Garpin maailma), ja nyt tiedän, mihin kirjoista en seuraavaksi tartu kun Irwiniä etsin.

    VastaaPoista
  13. Katja, tuskin yllätyt kun kerroin että päädyin Tove Janssoniin! Blogissanikin jo paljastin asian, mutta paljon en selitellyt koska Toven varmasti tietävät kaikki.

    Minäkään en muuten koskaan ole pahemmin perustanut Katto-Kassisesta. Sen sijaan Kalle Mestarietsivän soisin olle tunnetumpi& luetumpi kuin onkaan. Moni Lindgrenin ystäväkin tuntuu jättäneet Blomqvistit väliin.

    VastaaPoista
  14. Hops, olenkin näköjään loggaantunut eri tunnarilla... siis Virva = Elma Ilona :)

    VastaaPoista
  15. Taidan omistaa kaikki Irvingit yhtä lukuunottamatta, joten täysin samaa mieltä.

    Myös Lindgreniä löytyy - paljon.

    Noihin inhokkikirjoihin en osaa sanoa, muuta kuin että ei kai kirjaa 'vihata'. No, jotain kirjaa ei vain halua lukea koskaan tai enää.

    VastaaPoista
  16. Minulla ei ole mitään fiksua sanottavaa noista entisistä rakkaistasi, kun eivät ole tuttuja, mutta kyllä minä arvasin, että nostat Irvingin tähän (ja samalla mietin, pitäisikö minun luopua estoistani ja kokeilla häntä). :) Ja Astrid - tietenkin! <3 <3 <3

    VastaaPoista
  17. Valkoinen kirahvi: Perusteluja ei ollut kovin helppo keksiä, koska tilanne tosiaan oli mahdoton, mutta joskus on pakko vetää raja. Katto-Kassinen varmastikin jakaa mielipiteitä. Minä muistan aina lapsena hävenneeni hänen tekojaan ja siksi kammoksun häntä edelleen. :)

    Pienen mökin emäntä: Niin se vain menee, että jotkut kirjat eivät kanna aikaa tai sitten lukijan ikä tulee vastaan. Luulen, että parikymppisille (en tosin sinun ikääsi tiedä!) Tarttin kirja on juuri paikallaan, mutta hieman vanhemmat ovat lukeneet lajityypin kirjoja jo liikaa.

    Tessa: Oletkin lukenut valtavan hyvät Irvingin kirjat! Lue seuraavaksi Oman elämänsä sankari tai Kaikki isäni hotellit. Vältä Neljättä kättä, Sirkuksen poikakaan ei ole parhaimmistoa.

    Elma Ilona: Muistinkin sinut Virvana. :) Kalle Mestarietsivä on tosiaan vähemmän tunnettu Lindgrenin hahmo. Samoin kirja Rasmus ja kulkuri on jäänyt vähäiselle huomiolle.

    Leena: Heti kiinnostuin, että mitä Irvingiä et omista? Irving on kyllä aivan ihmeellinen tarinankuljettaja ja aina niin sydämeenkäypä.

    Karoliina: Mitäs estoja sinulla on? Irving on tavattoman hyvä, moniulotteinen ja taitava. Suosittelen, lue joskus edes yksi kirja!
    <3

    VastaaPoista
  18. En minä tiedä, mitä estoja, mutta jostain syystä Irvingin lukeminen ei ole kiinnostunut. Olen jotenkin ajatellut hänen kirjojensa olevan miehistä rellestämistä, vaikka olenkin nähnyt niiden pohjalta tehtyjä herkkiä, hienoja elokuvia. Ei siis kunnon selitystä. Ehkä ensi silmäyksellä aihevalinnat eivät ole niin minun mieltäni kiehtovia? Mutta pitäisihän häntä lukea jo yleissivistyksen vuoksi.

    VastaaPoista
  19. Karoliina: Vaikka Irvingin päähenkilöt ovat Ruth Colea (Leski vuoden verran) lukuunottamatta miehiä, ei niissä varsinaista rellestämistä ole, vaikka painia onkin paljon. Yleensä Irvingin henkilöt ovat oman elämänsä sankareita, ja usein kirjailijoita. Teemoina on usein menetys ja tietynlainen juurettomuus. Toki mukaan mahtuu kaikenlaista, kuten huoria, karhuja, asumista Wienissä tai Amsterdamissa, tarinoita tarinoiden sisällä, mutta Irving osaa kietoa kaiken yhteen. Kokeile joskus Oman elämänsä sankaria (teemana aborttioikeus ja omenanpoimijoiden juurettomuus), Kaikki isäni hotelleja (äidin menetys, sisarustenvälisyys, Wien ja suru) tai Leskeä vuoden verran (kirjailijuus, kadonneet vanhemmat, Amsterdam). Ei mitään pakkoa tietenkään, mutta voi niin toivoisin sinun ainakin yrittävän. Halit!

    VastaaPoista
  20. Kyllä minä lupaan yrittää! Aika moni fiksu ihminen rakastaa Irvingiä, joten tiedänhän minä, että kirjojen täytyy olla hyviä... Joku ihmeellinen blokki tässä vain on ollut. Halauksia takaisin!

    VastaaPoista