maanantai 1. helmikuuta 2010

~ITALO CALVINO: RITARI JOKA EI OLLUT OLEMASSA~


Nyt nolottaa! Italo Calvinon lukemisessa ei sinänsä ole mitään noloa, päinvastoin. Noloa sen sijaan on se, että luin erään suosikkikirjailijani mainion allergorisen romaanin Ritari joka ei ollut olemassa (Tammi) vasta viime viikon lopulla. Kirja on ollut hyllyssäni jo muutamia vuosia ja kuvittelin lukeneeni sen jo aikoja sitten.

Italialainen Calvino on kuulunut suosikkikirjailijoihini noin kahdenkymmenen vuoden ajan. 1990-luvun alussa ollessani lukiolainen pengoin kesäreissulla kummitätini kirjahyllyä ja löysin Calvinon satuallegorioiksi nimetyistä teoksista Halkaistun varakreivin, johon ihastuin heti ensi lukemalta. Sittemmin olen lukenut Calvinolta lähes kaikki teokset aina suosikistani Paroni puussa-kirjasta Jos talviyönä matkamieheen, Marcolvaldoon ja edelleen Kuuteen muistioon seuraavalle vuosituhannelle. Jostain syystä Ritari joka ei ollut olemassa oli kadonnut kirjarivien "taakse".

Ritari joka ei ollut olemassa sijoittuu Kaarle Suuren aikaan sekä frankkien valtakunnan laajentamisen vuoksi käytyyn sotaan. Tarinoiden kirjaajana toimii Teodora niminen nunna. Agilulf Guildivernes on olemassa siksi, että tahtoo sitä niin kovasti, vaikkei valkoisen haarniskan takana ole kuin tyhjää. Gurdulu, Agilulfin aseenkannattaja, on olemassa, muttei itse tiedä sitä. Kirjan keskeisin naishahmo, ritari Bradamante on rakastanut olemattomaan ritariin vain siksi, että kaikki olevat tahtovat hänet itsensä eikä hän huoli heistä ketään. Torrismond on olemassa, jos hänen säätyyn kuulumisensa voidaan todistaa.

Ritari joka ei ollut olemassa on Calvinon kirjoista helppolukuisimpia, kuten koko allegoria-trilogia. Se yhdistää onnistuneesti historiaa ja vauhdikkaita tapahtumia, huumoria - suoranaisen sivaltavaa ironiaa - ja maagista realismia sekä olemassaolon filosofista pohdintaa. Kaiken tämän sovittuminen otteessaan pitäväksi tarinaksi tekee Calvinosta suuren kertojan.

****½

5 kommenttia:

  1. Huu, mulla olisi hyllyssä odottamassa "Näkymättömät kaupungit" = )

    VastaaPoista
  2. Lumiomena, Italo Calvino on ainoa kirjailija, jota vein jonkun aikaa blogissani siten, että 'kerronpa teille tarinan' ja sitten kirjoitin aina yhden tarinan Marcovaldosta, joka on lempinovellikokoelmani Raymond Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta ohella. Itse asiassa kiitos muistutuksesta♥

    VastaaPoista
  3. Taru: Se on hyvä kirja :)

    Leena Lumi: Käynpä lukemassa tarinoitasi Marcovaldosta. Calvino on inspiroiva <3

    VastaaPoista
  4. Luen juuri Halkaistun varakreivin vikoja sivuja .. olen myös lukenut Paroni puussa, yksi lemppareistani.

    VastaaPoista
  5. Tuure: "Paroni puussa" on John Irvingin "Kaikki isäni hotellit"-romaanin ohella ykkössuosikkikirjani :)

    VastaaPoista