Anne Tylerin Amerikan lapset on monitahoinen romaani, jossa nimensä mukaisesti kuvataan amerikkalaistumiseen liittyviä näkökulmia. Teoksen kehystarina kuvaa kahden Baltimoressa asuvan perheen, "unelma-amerikkalaisten" Donaldsonien sekä iranilaislähtöisten Yazdaneiden ystävyyttä, joka syntyy molempien perheiden adoptoidessa pienet tyttäret Koreasta. Kirjan tapahtumat keskittyvät perheiden elämään sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen; Haravointitalkoisiin, tyttöjen kasvamiseen, läheisen ihmisen poismenoon, arjen valintojen ristiriitoihin sekä uusien ystävyys- tai luottamussuhteiden syntymiseen. Kaikkea sävyttävät kulttuurierot, vaikka Yazdanien elämäntapa tuntuu ihannoivan amerikkalaisuutta melkein enemmän kuin Donaldsonien, jotka pitävät tyttärellään alkuperäisen korealaisen nimen. Korealaisuus, iranilaisuus ja amerikkalaisuus eivät eroa toisistaan niin suuresti, vaikka kulttuurierojen teema kulkee eräänä kirjan punaisena lankana.
Avioliiton lyhyt oppimäärä poislukien olen nauttinut kaikista lukemistani Anne Tylerin kirjoista. Tyler on lähes yhtä hyvä arjen kuvauksen mestari kuin edesmennyt kanadalainen Carol Shields. Tylerin kirjoissa ei tapahdu suuria - tai toki lapsen saaminen on elämän suurimpia asioita - mutta Tyler kirjoittaa niin erinomaisesti, että arki tuntuu juuri niin merkitykselliseltä kuin sen kuuluisikin tuntua. Ruoanvalmistus, sisustustekstiilien valinta, tapa elehtiä toisten kanssa puhuttaessa, sosiaalinen tyhjäkäynti lastenkutsujen aikana tai vaikkapa syksyisten lehtien haravoiminen ovat Tylerin kynästä lähteneenä äärimmäisen mukaansatempaavaa ja fiksua luettavaa. Myös loistavalla suomentajalla on oma roolinsa lukunautinnon tuottajana. Amerikan lapset on suomentanut John Irving-kääntäjänäkin tunnettu Kristiina Rikman.
Toki tämäkin lukukokemus on subjektiivinen. Minulla on paha tapa selailla kirja-arvosteluja ja blogitekstejä aina oman lukukokemukseni yhteydessä tai sen jälkeen. Kriitikoilta Tyler saa lähes poikkeuksetta hyvät arvostelut, mutta muutamissa blogeissa hänen tyyliään on luonnehdittu tasapaksuksi. Tasapaksuus voi toisinaan olla hyve, etenkin silloin, kun se on taitavaa tasapaksuutta. Arki soljuu ja elämä jatkuu, se lie eräs Tylerin kirjojen ydinteema, vaikkei niissä värikkäitä tapahtumakäänteitä olekaan.
***½
En ole lukenut Tyleriä, mutta Carol Shieldisiä kylläkin. Larryn juhlat mm. ostin Hesan Akateemisesta matkalukemiseksi, kun viimeksi lensimme Zürichiin.
VastaaPoistaSinulla on niin suloinen blogi, josta kaukana kavala, paha maailma♥
Pidin Amerikan lapsia viime viikolla kirjakaupassa kädessäni, mutta toistaiseksi se jäi vielä sinne (ehkä juuri sen takia, etten minäkään nauttinut tuosta Avioliiton lyhyestä oppimäärästä). Ehkäpä käyn sen vielä ostamassa, pokkarina kun oli saatavilla hyvin edulliseen hintaan. Shieldsiä ei Tyler pysty kyllä koskaan voittamaan, harmi että kirjailija kuoli jokunen vuosi sitten!
VastaaPoistaVihdoinkin joku, joka on myös lukenut tämän hauskan kirjan!
VastaaPoistaLeena: Larryn juhlat oli minun ensimmäinen Shieldsini. Pidin siitä enkä ole koskaan ollut pettynyt Shieldsin kirjoihin. Kiitos vielä kommentistasi: Blogimaailmassa on mukava olla suloinen, kun muuten kiukuttaa (ainakin toisinaan). ;)
VastaaPoistaHiiriemo: Minäkin harmittelen ja suren Shieldsin kuolemaa. Hän oli tuottelias: Vasta muutama päivä sitten näin kirjakaupassa uuden suomennoksen. Olen samaa mieltä, ettei Tyler voi voittaa Shieldsiä, mutta Tylerin parhaat kirjat (Oikukas planeetta, Aikaa sitten aikuisina) ovat hyvää lukemista.
Allu: Tyleria käsitellään ihmeen vähän lukublogeissa! Kirja oli kieltämättä myös varsin hauska, sydämellinen.