~JOHN IRVING: ELOKUVAURANI (alias Irving-urani) *~

Viime sunnuntaina televisiosta tulleen Oven takana-elokuvan innostamana monissa blogeissa on kuhistu eräästä suosikkikirjailijastani John Irvingistä. Niiden kirjoitusten innoittamana, Oman Kaikki isäni hotellit-postaukseni odottaessa vielä valmistumistaan, tartuin siihen ainoaan Irvingin kirjaan, joka minulta on jäänyt kesken, Elokuvauraani. Kirja on 2000-luvun alussa valmistunut pieni muistelmateos, jossa John Irving kuvaileen uraansa romaaneistaan tehtyjen elokuvien käsikirjoittajana keskittyen Oman elämänsä sankariin.

Elokuvaurani ei ole John Irvingin kirjaksi mitenkään erikoinen. Se on toki kiinnostava, kantaaottava ja sydämellinen, mutta kirja ei anna mitään sellaiselle ihmisille, joka ei ole sekä lukenut Irvingiä että katsonut hänen kirjoistaan tehtyjä elokuvia. Itse olen onneksi (ja luonnollisesti!) harrastanut molempia, mutta pidin kirjaa silti melko luettelomaisena, joskin hauskoilla detaljeilla varustettuna. Kirjoittaahan Irving osaa, mutta sen-ja-sen ohjaajan vaihtuminen siksi-ja-siksi sekä edelleen kolmanneksi ei välttämättä anna paljoa etenkään, kun aina koko elokuvaa ei synny laisinkaan (Setting Free The Bears ja Sirkuksen poika). Lisäksi kaikkien elokuvista puuttuvien romaanikohtausten selitteleminen tuo sellaisen olon, että Irving puolustee voimakkaasti elokuvien tuotantotiimin työtä. Uskoisin, että jokainen Irvingin kirjojen ystävä ymmärtää kyllä, että hänen romaaniensa siirtäminen sellaisenaan valkokankaalle on mahdoton urakka.

Mieltälämmittävää oli toki lukea, että John Irving vaihtaa edelleen kuulumisia Robin Williamsin kanssa tai että Lasse Hallström on hyvä tyyppi, jonka kanssa työskentely on sujuvaa. Samoin mielenkiintoisia ovat esimerkiksi kuvaukset kirjojen ja elokuvien nimen kääntämisestä sekä Irvingin luonnehdinnat elokuvien näyttelijöistä aina Beau Bridgesistä Michael Caineen ja Jodie Fosterista Erykah Baduun. Mitä Elokuvaurani sai minussa liikkeelle, oli halu palata toisen tai kolmannen - jopa kuudennen - kerran muutamien kirjojen pariin.

Kirjan herättämät muistot saivat minut muistelemaan omaa "Irving-uraani". En muista, olinko lukion ensimmäisellä vai toisella luokalla, mutta kuta kuinkin liki kaksikymmentä vuotta sitten katsoin äitini kanssa televisiosta tulleen elokuvan Kaikki isäni hotellit. Elokuva oli kaikessa hulluudessaan niin raikas, kamala ja ihana, että maalaiskaupungin tyttönä ihastuin sen tuomiin uusiin tuuliin oitis. Elokuva tuli televisiosta perjantaina ja heti seuraavana päivänä pyöräilin kirjastoon lainaamaan sen kirjana. Irvingin teksti imaisi minut heti mukaansa: Vaikka elokuva olikin hauska, oli Irvigin tapa kirjoittaa jotain aivan uutta. En ollut koskaan aikaisemmin lukenut mitään samanaikaisesti niin naurattavaa ja itkettävää, koskettavaa ja otteessaan pitävää.

Ei varmasti tarvitse edes kertoa, että luin pian kaikki muutkin Irvingin suomennetut teokset ja odotin (odotan) aina innokkaasti hänen uusia romaanejaan. Garpin maailmasta kirjoitin esseenkin kirjallisuuden proseminaarissa. En ole lukenut esseetäni yli kymmeneen vuoteen ja nyt luettuna se olisikin varmasti lapsellinen ja ajastaan jäljessä, joten se on parasta jättää ullakollamme olevaan mappiin. Aiheena esseessäni oli "Garpin maailman naiset" ja näkökulma oli pikemminkin feministis-kulttuurintutkimuksellinen kuin kirjallisuustieteellinen. Esseen kohteeksi Garpin maailma valikoitu siksi, ettei Kaikki isäni hotellit ollut professorin mielestä "tarpeeksi klassinen". Vuosien varrella olen ehtinyt lukea mielestäni parhaimmat Irvingin useaan otteeseen, mutta muutaman kirjan olen saanut jotenkin sinniteltyä loppuun. Välisarjan avioliitto, Vesimies sekä Neljäs käsi kuuluvat kirjoihin, joita tuskin luen uudelleen. Sen sijaan jo mainitsemani Garpin maailma, Kaikki isäni hotellit ja Oman elämänsä sankari ovat minulle kolme merkittävintä Irvingin kirjaa. En unohda muitakaan, esimerkiksi Leski vuoden verran ja ystäväni Owen Meany ovat loistavaa lukemista verrattuna kenen tahansa kirjoittamiin romaaneihin!

Monet ovat varmasti lukeneet Irvingiä. Haastankin teidät, jotka ette ole, tarttumaan edes yhteen hänen kirjaansa. Muiden osalta olisi mukava kuulla, mikä on suosikkinne ja miksi?

(kaikki kuvat Googlen kuvahaulla)