keskiviikko 3. helmikuuta 2010

~PIKKUISEN BOLOGNASTA~



Vaikkei Italo Calvino asunut Bolognassa, ajattelin Ritari joka ei ollut olemassa-päivitykseni jälkeen muistella hieman itselleni tuttua ja rakasta emiliaromagnalaista kaupunkia, jossa mieheni oli töissä liki kaksi vuotta 2003-2005. Itse en virallisesti asunut "punaisesssa ja rasvaisessa" Bolognassa, mutta kävin siellä seitsemän kertaa ja vietin kaupungissa pitkiä aikoja kerrallaan. Opin soljumaan ulkosuomalaisessa arjessa; Yhtä lailla virastoissa asioimisen käsittämättömät vaikeudet, paikallisessa supermarketissa PAM:issa vessapaperin tai pesuaineiden ostaminen, viinilasillinen arkisen lounaan kyytipoikana sekä naapurissa asuva "alushousumies" tulivat tutuksi - viimeksi mainittu onneksi ei kuitenkaan liian tutuksi ;) Haluankin jakaa muutaman Bologna-aiheisen kuvan ja siten mahdollisen tarinanpoikasen teidän kanssanne.




Due torri, kaksi tornia. Yli satametrinen torre Asinelli sekä sen kumppani torre Gariselda seisovat keskellä Bolognaa, ylläolevassa kuvassa jouluvalaistuksessa. Asinelli-torniin voi kiivetä ja sieltä avautuvat huikeat näkymät yli "punaisen" Bolognan. Muistelen, että torneihin liittyy jonkinlainen Romeo ja Julia-tyylinen rakkaustarina, josta muistuttaa se, että Gariselda on vino ja nojaa hieman Asinelliin päin. Nykyisin Bolognassa on enää joitakin torneja, mutta keskiajalla torneja oli ollut kymmeniä, jollei satoja.


Kuten tämän päivityksen ylimmässä, Asinelli-tornista ottamastani, kuvassa näkyy, ei Bolognassa juuri viheralueita ole aivan keskustassa. Kaupungin keskusta on Unescon maailmanperintökohde katettuine jalkakäytävineen. Noita porticoja on Bolognassa kaikkiaan yli neljänkymmenen kilometrin verran, mikä osoittaa hyvää kaupunkisuunnittelua: Kesällä ei pala auringossa ja syys-talviaikaan säästyy kastumiselta. Heti keskustan ulkopuolella on suuria puistoja, joista ehdoton suosikkimme on kukkuloille nouseva Parco Ghigi, josta avautuvat upeat maisemat yli kumpuilevien maastojen aina laaksossa sijaitsevaan keskustaan saakka:




Jotain toki vihertää tai kukkii kivisessä keskustassakin, kuten yliopiston sisäpihalla kukkiva magnoliapuu. Tuon puun näin päivittäin, kun menin lounastamaan yhdessä mieheni ja tämän työkavereiden kanssa.



Bologna on myös siitä harvinainen italialainen suurkaupunki, ettei sen läpi virtaa jokea ja se sijaitsee vielä melko kaukana rannikosta. Vai virtaako kaupungissa, etruskien muinaisilla asuinsijoilla, sittenkin jotain? Bolognan eräs tunnetuista salaisuuksista on Po-joen haara, joka virtaa kaupungin alla. Joki näkyy maan päälle vain kahdessa kohtaa, joista parhaiten kuvan Via Piellalla. Via Piellaa kutsutaan ironisesti Bolognan Venetsiaksi. Toisessa paikkaa kaupunkia joki näkyi melko lähellä asuinpaikkaamme, pienestä portinaukosta kurkistaen.


Vastakohdat? Via Paradiso ja Via dell' Inferno. Jälkimmäinen, hyvin kapea kuja, sijaitsee Bolognan pienessä juutalaiskorttelissa. Via Paradisolla puolestaan sijaitsi "meidän" asuntomme. Aikoinaan Via Paradiso oli johtanut hyvin maallisen oloiseen paratiisiin, Via del Pratellolle, joka oli päivisin käsityöläisten ja öisin prostituoitujen täyttämä katu. Nykyisin Via del Pratellolla on edelleen paljon pubeja ja sen alkupäässä on kiehtova fransiskaanimunkkien edelleen ylläpitämä kirkko.


Ja kun kotiin pääsemme, on syytä keittää kahvit. Asunnon vuokraan kuului muutamia astioita ja aika peri-italainen Bialetti. Ei mitenkään kaunis, mutta takasi hyvät espressot :)



Kerrottakoon vielä, että paras "aikaansaannoksemme" Bolognassa on nelivuotias tyttäreni, joka kohdussani vietin kaupungissa muun muassa helteistä kesää lempeässä nejänkymmenen asteen lämmössä. Tytär kyllä syntyi Suomessa lumisena jouluyönä, mutta sai Italian aikojen kunniaksi toiseksi nimekseen Emilia, Emilia-Romagnan maakunnan mukaan.

12 kommenttia:

  1. Kiitos ihanasta Italian Bolognan katsauksesta!:) Mielenkiintoista lukea kokemuksia ulkomailla asumisesta tai ainakin pitkäaikaisesta "tuttavuudesta":)Kauniita kuvia! Italiassa emme ole (vielä;)) käyneet, mutta joku päivä haluan sinne matkustaa...;))

    Hyvää ja rentoa loppuviikkoa!!

    VastaaPoista
  2. Niin ja parhaimman "muiston" saitte sieltä...;)Minunkin tyttäreni toinen nimi on Emilia:)

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos tästä jutusta!
    Tykkään ihan hirmuisesti Italiasta!
    Reilillä 20v sitten mieheni kanssa kävimme Venetsiassa ja Firenzessä...menisin milloin vain uudelleen...tai vaikka kertomuksesi maisemiin.
    Teillä siellä paljon ihania muistoja!

    VastaaPoista
  4. Kauniita muistoja ja ihana postaus! Italiaan minunkin mieleni aina halajaa...ja mikä upea magnolia. Kiitos tästä elämyksestä! :)

    VastaaPoista
  5. Ihastuttavan ihania kuvia!!!

    Minunkin tyttäreni yhdeksi nimeksi piti tulla Emilia, vähän kyllä erilaisista syistä, mutta suku tahtoi sitten yhden toisen nimen tyttärelle ja minun piti tiputtaa Emilia pois. Nyyh.

    VastaaPoista
  6. PS: Miekin rakastan Italiaa kaikissa muodoissa. Ah... Ihan ottaa sydämestä.
    Sillai sydämellisesti. =) <3

    VastaaPoista
  7. Mieheni sai työtarjouksen Italiaan, ihan likelle Veronaa. Olimme siellä jonkin aikaa, mutta minä missasin tämänkin casen, kuten aikoinaan Irlannin;-) Meidän vanha koira ei olisi selvinnyt siinä kuumuudessa. Eikä meillä ole tapana murhata perheenjäseniä.

    Veronassa tietty koskettelin kaikki vanhat, todella vanhat rakennukset ja kävin Julian ja Romeon parvekkeen alla, mutta mielummin Kreikka, jossa vessaankin voi mennä pyörtymättä eritteiden paksuudesta. Ystävämme tosin asuu siellä, joten ei lomat ihan pois laskuista.

    Punainen kaupunkisi on todellakin punainen ja tuo kaupungin läpi virtaava vesi on jännittävä ja kauniskin.

    Lumiomena, kokeileppa joskus Luganoa ja Locarnoa!

    Lumikaunsita viikonloppua, Lumiomena♥

    VastaaPoista
  8. Marge: Italiassa, etenkin Pohjois-Italiassa, on ihana matkailla. Voin lämpimästi suositella. Ja totta, parempaa "muistoa" ei Bolognassa vietetyistä vuosista voisi saadakaan :)

    Taru: Italiassa oli varmaan helppo reilata? Maassa on paljon juttuja, jotka eivät toimi, mutta rautatieverkosto on erinomainen. Bologna sijaitsee näppärästi 2 tunnin junamatkan päässä Venetsiasta ja tunnin matkan päässä Firenzestä, joten mekin teimme pieniä viikonloppumatkoja noihin kaupunkeihin (kuten myös Roomaan).

    Hiiriemo: Tuo magnoliapuu oli eräs suosikkini! Hauskaa oli, että koska se sijaitsi erään yliopiston laitoksen sisäpihalla, ei se näkynyt "ulkopuolisille" kulkijoille.

    Una: Kyllä minnuukin ottaa välillä sydämestä (ihanasti), kun ajattelen näitä maisemia. Meillä tyttäreni nimessä on Emilia paitsi Emilia-Romagnan, myös Pienen runotytön vuoksi.

    Leena Lumi: Italia, etenkin kesällä, olisi voinut olla rankka paikka koiralle. Yksillä Riminin rannikkolla asuvalla ystäväpariskunnallamme on siperianhuskyja, mitä en voi käsittää. Romeon ja Julian "koti" Veronassa on kiinnostava paikka, kaikki ne kiviseiniin purkalla liimatut rakkauskirjeet. Bolognan eräs etu on, että siellä ei turistiruuhkia, mutta kiehtovaa historiaa, kulttuuria ja mahtavaa ruokaa sitäkin enemmän.

    VastaaPoista
  9. Tosi hienoja kuvia ja jännä kertomus. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta kaupiungilta, jopa salainen joki!

    VastaaPoista
  10. Tuure: Kiitos kommentistasi. Bologna on mielenkiintoinen kaupunki monestakin syystä. Siellä on mm. Euroopan vanhin yliopisto (jossa Umberto Eco luennoi vieläkin) ja Bolognassa on kautta aikain kyseenalaistettu monia instituutioita, kuten paavin valtaa. Itse pidän myös siitä, että Bologna on toisaalta peri-italialainen ja toisaalta yllävän avoin erilaisille vaikutteille.

    VastaaPoista
  11. Ihana juttu <3 Tiedätkö, olen vieraillut Bolognassa itsekin lukuisia kertoja, ja mieheni sukukin sitä on paljon esitellyt, ja siltikin onnistuit yllättämään! En tiennyt lainkaan tuosta joesta! Sama lempipuisto muuten meillä ;)

    Ja hauska ykistyiskohta myös se, että asuimme aikoinaan Via del Paradisolla (Tolfassa), joka jäi sitten dekkarini päähenkilön kotikaduksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera: <3 Muistankin sinun kertoneen, että miehesi sukua asuu Bolognassa. Se on kyllä ihana ja tosiaan monin paikoin yllättävä kaupunki. Tuo joki on tosi hauska. Siellä se virtaa kaupungin alla ja sen näkee parhaiten juuri tuolta Via Piellalta, mutta myös yhdestä kohtaa Via San Feliceä (siellä pitää aika lailla tirkistellä, kuitenkin :)).

      Ja Parco Ghigi on vain niin ihana. Ja nyt tuli kauhean ikävä sellaista jäätelöpaikkaa kuin (La Sorbetteria) Castiglione. Oletko käynyt? Jos teille tulee taas käyntiä Bolognassa, niin suosittelen.

      Tosi metka juttu tuo Via (del) Paradiso!

      Voi, tästä aiheesta voisin jutella vaikka kuinka.

      Poista