Ajattelin jatkaa "aikamatkustelua" poikkeamalla kirjoista oman sukuni valokuviin. Vanhoissa valokuvissa on jotain kiehtovaa; Vaikka kyse on oman sukuni kuvista, on suuri osa kuvissa olevien henkilöiden elämäntarinasta enää muistojen, jopa suoranaisen kuvittelun tulosta. Ensimmäisen kuvan ihmisten tarinan tiedän; Kuvassa ovat äitini isovanhemmat Keski-Pohjanmaan rannikkoseudulta. Kuva on isoisoisäni Antin sekä isoisoäitini Ailin kihlakuva 1910-luvulta ja kuvan vieressä on Ailin kihlakello. Sain kellon mummoltani, äitini äidiltä Kertulta, joka tapasi savolaisen isoisäni lottana toimiessaan ja muutti rannikkoseudulta savolaistalon emännäksi sodan loppuvaiheessa. Olin aina mummon tyttö, ja ehdin parivuotiaana tavata myös äitini Aili-mummon, jonka sylissä istun 1970-lukulaisen kellastuneessa värikuvassa. Aili ja Antti viljelivät omistamaansa maatilaa sekä harjoittivat elinkeinonaan myös kalastusta. Heillä oli onni kuulua suhteellisen hyvin toimeentulevaan maaseutuväestöön, minkä ansiosta he hankkivat muun muassa kotikylänsä ensimmäisen radion 1920-luvun lopulla. Mummoni, tuon aikakauden lapsen, mukaan radio oli herättänyt koko kylän kiinnostuksen ja naapurit olivat tulleet Ailin ja Antin luo ohjelmia kuuntelemaan.
Tämä toinen kuva esittää naista äidinisäni suvusta. Kuva on luultavasti 1800-luvun lopusta, koska se on otettu Kuopiossa Victor Barsokevitschin kuvaamossa, luultavasti mestarin itsensä kuvaamana. Harmillisesti en tiedä, kuka kuvassa on, mutta äidilläni on kokonainen laatikollinen 1800-1900-lukujen vaihteen paksuja valokuvia. Toki voin kuvitella kuvan naiselle elämäntarinan ja mielikuvissahan se voi olla melkein millainen vain, mutta luultavasti nainen on päätynyt naimisiin savolaisisännän kanssa ja elänyt maatilan emäntänä, kuten suvussani on ollut tapana.
Victor Barsokevitschin nimeä kantavan VB-valokuvakeskuksen sivuille pääsee tästä linkistä. Valokuvakeskuksessa olen saanut ihailla niin Celil Beatonin Dandy-kuvia, Leni Riefenstahlin elämää palvovia valokuvia, Ernst Haasin maisema- ja mikrokuvia kuin William Wegmanin sielukkaita koirakuvia. Kaikille Kuopiossa poikkeaville VB-keskus on mielestäni must. Tässä pieni kooste näyttelyissä näkemästäni (kuvat Googlen kuvahaku).
Ihana postaus! Nuo vanhat pahvikuvat ovat tosi upeita! Minä olen vieraillut myös VB-keskuksessa ja yksi VB:n kuvakirjakin löytyy hyllystä. :)
VastaaPoistaLumiomena, elämme merkillisiä aikoja. Nostalgisia. Minä olen kollaamassa vanhoja kuviani, sillä kun kävin Allun blogissa ja näin hänen luokkakuvansa, tuli mieleeni, oma todella omituinen eppuluokankuvani, jossa olin melkein kalju. Siihen liittyy tarina, joka liityy villiin luonteeseeni ja muovailuvahaan... Saattaa olla että tohdin;-)
VastaaPoistaWilliam Wegmanin kuvat ovat uskomattomia. Minulla oli kerran muutaman vuoden yhden kaapin ovessa vain lehdestä otettu sivun kuva hänen Weimaristaan espnajalainen suruharso päässään. Kun sitä katsoi ja katsoi myös koiraa syvälle silmiin, näki vain surevan lesken, ei koiraa enää...kuvan mahti on valtava.
Minullakin on noita erittäin vanhoja kuvia, mutta en taida tietää nimiä...,mutta kaiken säilytän.
Teillä saattoi olla kylän ensimmäinen radio, meillä televisio ja kaikki sitä sitten kävivät katsomassa...
Ihana aikamatka:)
VastaaPoistaOlen aina aikuisiällä ihaillut juurikin noita vanhoja valokuvia, voi että niissä on oma tunnelmansa! Olisi aivan ihanaa kun olisi itselläkin noita oman suvun kuvia, tekisin varmaankin niistä oman kehystetyn taideteoksen sitten sinne tulevaisuuden oman kodin kirjastohuoneen seinälle;)
Ihana postaus! Vanhat valokuvat ovat niin kiehtovia,ja ihmiset niissä jotenkuten aina niin vakavia,mutta kauniita. Minullakin on joitakin vanhoja tuon tapaisia valokuvia suvustani.
VastaaPoistaKävin VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa kymmenisen vuotta sitten. Oli elämys! Viivyimme kauan katsellen valokuvia ja kahvilassakin kävimme..
VastaaPoistaVanhat valokuvat ovat lumoavia! Kaikki ihmiset näyttävät niin hienoilta ja valmistautuneilta kuvissa. Kuvissa oleminen silloin oli vähän eri juttui kuin nykyään.
Onko teillä noita aarteita oikein laatikkokaupalla? Rakastan valokuvia ja vanhat pahvikuvat ovat kyllä sellaista historian havinaa, että! Teetätin anoppini äidin pienestä pahvikuvasta (olikohan vuodelta 1903?) kopion ja tuo kuva on aarteeni. Ihana pieni tyttö, jota tosin itse en ole koskaan ehtinyt tavata. Kutsun kuvaa lasten esiäidiksi. Lisäksi minulla on oman äitini sekä anoppini lapsuudenkuvat kehystettynä, mutta juurikaan muita oman sukuni kuvia minulta ei harmikseni löydy. Kaikista muista tavaroista voisin luopua, mutta valokuvat jättäisin kyllä ihan viimeiseksi aarteekseni.
VastaaPoistaMinäkin olen Kuopion VB:ssä vuosia sitten käynyt, täytyypä ensi kesänä poiketa sielläkin, kun mökiltä kaupunkipäivää lähden viettämään...
Sulla olikin tosi vanhoja kuvia ja hyvässä kunnossa.
VastaaPoistaKunpa mekin pystyisimme jättämään tuleville sukupolville jotain vastaavaa. Vai häviävätkö meidän kuvat jonnekin cd-levyiltä ja kiintolevyiltä?
Anastasia: Se on totta, että vanhat pahvikuvat ovat yksinkertaisuudessaan upeita. Lapsena tapasin istua mummolani "hienossa kamarissa" katsomassa näitä kuvia ja kuvittelemassa elämäntarinoita edesmenneille sukulaisilleni.
VastaaPoistaLeena Lumi: Kävin lukemassa sinun kirjoituksesi, se oli yhtä aikaa koskettava ja hillitön. Hyvä, että tohdit. William Wegmanin weimarinseisojat ovat niin sielukkaita. Yhdellä naapurillamme on weimarinseisoja ja koira on niin ylväs, jopa aavemainen.
Susa: Hyvä idea suunnitella taulua vanhoista kuvista. Tuntuu, että liian usein kuvat unohtuvat laatikon pohjalle. Näistä kuvista minulla itselläni on vain tuo isoisovanhempieni kihlakuva, muut ovat äidilläni. Toivottavasti haave kirjastohuoneesta toteutuu <3
Yaelian: Nimenomaan vakavuus ja juhlallisuus välittyvät kuvissa. Voin vain kuvitella, kuinka juhlavaa kuvien ottaminen oli toisin kuin nyt digikameroiden aikakaudella.
Sooloilija: Mielestäni VB-keskus on aina käymisen arvoinen paikka. Olen käynyt siellä useammin kuin Kuopion kuuluisammissa paikoissa, Puijolla tai Väinölänniemellä. Tosiaankin ihmiset vanhoissa kuvissa näyttävät hienoilta!
Hiiriemo: Vanhemmillani on laatikollinen vanhoja Barsokevitschin kuvaamon kuvia, itselläni vain muutama. Ihana tuo kuva lastesi esiäidistä! Mielestäni omille lapsille kannattaa tuoda oman suvun historiaa esille. Olen usein itse esimerkiksi kertonut nelivuotiaalle tyttärelleni, että hän näyttää hieman Kerttu-mummoltani :) Kuopio on ylipäätään kiva paikka viettää kesäistä kaupunkipäivää.
Taru: Niinpä! Minäkin olen miettinyt, että miten me pysymme perässä tiedostoformaattien muuttuessa. Toisaalta jos niiden suhteen pärjäämme, niin millaisia kuva-arkistoja tulevaisuudessa mahtaa ollakaan?!
Vanhat kuvat ovat niin kiehtovia. Siihen aikaan taustat ja kaikki olivat niin huolella harkitut.Minä olen aivan haltioissani eräästä löydöstä kirpparilla..Löysin kirjan jonka omakätinen allekirjoitus on erään ihailemani naisen ihka oikea! "Ett julminne för Signe Rönn Från Mig HOvrättrådinnan Alma Skog" Alma Skog oli iso vaikuttaja mm. naisten äänioikeuden saamisessa, kerrassaan kiehtova 3e löytö..=) *onnellinen*
VastaaPoistaMimmuli: Oi, löytämäsi kirja on kerrassaan upea aarre! Alma Skogin elämästä tiedänkin jotain ja hänen merkityksensä Suomen autonomian ajan politiikassa oli suuri. Olet syystäkin onnellinen :)
VastaaPoistaVanhoissa valokuvissa todella on jotain kiehtovaa.Kauniita nämäkin kuvat! Ja miten mielenkiintoisia elämäntarinoita noiden kaikkien vanhojen kuvien taakse mahtaakaan kätkeytyä..
VastaaPoistaOn se radiokin vaan ollut joskus suuri ihmetyksen aihe ;)
Virva: Tosi kiva, että löysit tiesi tännekin :) Olen koettanut hieman laventaa tämä blogin aihepiiriä kirjoista kuviin ja yleiseen fiilistelyyn. Minäkin voin ihan kuvitella, millaisia reaktioita radio on herättänyt. Se on voinut olla oikeastaan aika pelottavakin, kun ääni on kuulunut jostain laatikosta. Nyt kaikki teknologia tulee sellaisella vauhdilla, etten kohta pysy perässä ;)
VastaaPoistaJoku muu vei mummujen albumit, mutta niitä kuvia katsellessä ihmettelee, kun usein näyttävät niin vanhoilta ja vakavilta.
VastaaPoistaHannele: Ihmisten ikää on todella vaikea arvioida näissä kuvissa. Luultavasti kaikki ovat huomattavasti nuorempia kuin miltä näyttävät.
VastaaPoistaOn suuri onni, jos tallella on yhä vanhoja valokuvia suvusta... =)
VastaaPoistaNe ovat suorastaan pieniä aarteita.
Una: Ne ovat suuria pieniä aarteita :)
VastaaPoista