Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
Kustantaja: Siltala 2012
Alkuteos: La contadora de películas
Suomentanut: Terttu Virta
Kansi: Wil Immink Design / Getty Images
Ulkomainen romaani, Chile
Sivuja: 133

Luin joskus lauseen, se oli varmaan jonkun kuuluisan kirjailijan, jossa sanottiin jotenkin niin, että elämä on tehty samasta aineesta kuin unelmamme. Minä väitän, että elämä voi olla tehty samasta aineesta kuin elokuvat.
Elokuvan kertominen on kuin kertoisi unen.
Elämän kertominen on kuin kertoisi unen tai elokuvan.

Elämä Chilen pampan salpitarikaivoslaisten hökkelikylässä on kovaa: työ on raskasta, viini vie miehiä eikä naisen ole mitenkään harvinaista tulla äidiksi jo 14-vuotiaana. Rahaa kuluu nopeampaa kuin sitä tulee, ihmiset elävät kädestä suuhun. Onneksi on elokuvat, jotka tarjoavat pakotien unelmiin, toisiin todellisuuksiin, ihmeellisiin maailmoihin, seikkailuun. Elokuvia rakastavat kaikki kyläpahasen asukkaat. Ennen kaikkea niitä rakastaa vaimonsa jättämä viiden lapsen raajarikko, möhömahainen isä, tuo juoppoparka. Koska perheellä on rahaa niukasti, kerää isä kokoon kolehdin, jonka ansiosta yksi perheen viidestä lapsesta - Mariano, Mirto, Manuel, Marcelino tai María Margarita - pääsee elokuviin. Isä päättää, että se lapsi, joka osaa kertoa elokuvasta kaikkein parhaiten, pääsee jatkossa näkemään kaikki elokuvat sillä ehdolla, että kertoo ne perheelleen. Näin äidin ikävää potevasta teini-ikäisestä, mutta naisellisesta María Margaritasta tulee elokuvankertoja, joka on Marilyn, Ben Hur, Zorro tai jopa itse Jeesus. Hän on niin hyvä, että pikkuhiljaa perheen hökkelille alkaa kertyä maksavaa yleisöä kuulemaan elokuvat hänen kertominaan. María Margaritasta tulee taianomainen unelmien todentaja, kyläläisten portti muihin maailmoihin.

Chileläinen Hernán Rivera Letelierin pienoisromaani Elokuvankertoja (2012) on kertomus maailmasta, joka on toisaalta kova ja onneton, toisaalta yhteisöllisyyden ja tarinan voimaa ylistävä. Se kuvaa chileläistä yhteiskuntaa ennen maassa 1970-luvulla tapahtunutta sotilasvallankaappausta, mutta kurottuu myös sen jälkeiseen aikaan. Ennen kaikkea se on kunnianosoitus juoksevalle filminauhalle ja kaikille niille tarinoille, jotka päästävät hetkeksi pois raadollisesta arjesta.

Vaikka se ei ollut juolahtanut mieleeni, minusta oli tullut heille kuvitelmien luoja. Jonkinlainen haltijatar, kuten naapurini sanoi. Elokuvakertomukeni veivät heidät pois autiomaan kovasta olemattomuudesta, ja he pääsivät edes vähäksi aikaa ihmeellisiin maailmoihin täynnä rakkautta, unelmia ja seikkailuja. Sen sijaan, että he olisivat nähneet nuo maailmat valkokankaalla, kertomusteni aikana jokainen sai kuvitella ne maailmat oman mielensä mukaan.

Leterier on kirjoittanut melkoisen kirjan, sen voin sanoa. Elokuvankertoja on pieni kirja. Se on pieni kooltaan ja se on myös erittäin nopealukuinen. Silti Leterierin onnistuu pienessä sivumäärässä kertoa paljon, kokonaisia elämäntarinoita, pätkän niin Chilen kuin maailman historiaakin. Marían tarinoiden kautta lukija pääsee osalliseksi mitä ihmeellisimpiä tarinoita, Marían muistot taas kuljettavat aaltopeltikodin sisäisiin ristiriitoihin, äidin ikävään, liian varhain koittavaan aikuisuuteen sekä siihen, miten yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat yksittäisten ihmisten elämään. Kaikkea leimaa elokuvan ihmeellinen voima: miten sama taidemuoto voi tarjota seikkailuja, muistuttaa hirmuteoista ja ennen kaikkea lumota pelkällä projektin valokeilalla, jossa pölyhiukkasetkin tuntuvat tanssivan kuin taiottuna?

Elokuvankertojassa onkin helppolukuisen pintansa syvempi taso, johon mahtuu kokonainen maailma. Letelier kirjoittaa helppolukuista tekstiä, jonka voisi lukaista tuosta vaan, mutta hän kertoo paljon enemmän. Vaikka suorastaan lumouduin Elokuvankertojasta ja ihailen romaaniin tiiviyttä, olisin mielelläni lukenut kirjaa sivumäärällisesti toisenkin mokoman, sillä Marían kertojanääni vei mukanaan, teki minusta tavallaan hänen oman elämänsä elokuvankokijan. Sitä elokuvaa olisin katsonut pitempäänkin. Toisaalta hyvä näin, pienuus tekee kirjasta helmen ja laajempana romaanin arkitodellisuus olisi saattanut alkaa ahdistaa. Nyt fiktiivisen toden - Marían perheen elämän - ja reaalisen fiktion - elokuvien ja tarinoiden - raja limittyy ja muuttuu ikään kuin kahdeksi rinnakkaiseksi maailmaksi.

Kaikki elokuvien, Chilen sekä hiotun, mutta pintansa alla paljon sanovan kerronnan rakastajat, lukekaa tämä kirja! Lukekaa se, sillä kirja jättää melankolisella tavalla onnellisen olon; sellaisen, josta minä pidän ja jota kirjoilta useimmiten haluan. Kaiken ihana-sanan yliviljemisen uhallakin sanon, että Elokuvankertoja on ihana kirja. Se on sekä surullinen että onnellinen, se kuin kirjan sivuiksi muuttunut Technicolor tai CinemaScope köyhän kansan iltataivaan alla.

****

Elokuvankertojat ovat lukeneet myös Sara ja Maria.