lauantai 26. toukokuuta 2012

Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
Kustantaja: WSOY 1919 (20. painos 2009)
Kansi ja kuvitus: Onni Mansnerus
Kotimainen saturomaani, lastenkirjaklassikko
Sivuja: 143

Itkevä immyt kivessä on
velhojen vankina, onneton.
Kyyneleet helminä hiekkaan putoo,
Haltijan hääviittaa immyt kutoo...


Kuu kiertää taivaankantta, kuusi suhisee, on kuin joku huokailisi ja suosta kohoaa utua - kuin harmaita olentoja leijailemassa siellä täällä. Vanha ja viisas Mestaritonttu kuvittelee kuulevansa kuusen kuiskailevan laulua neidosta, joka on vankina kiven sisällä ja pohtii, oliko kaikki vain unta. Edellisenä päivänä kuninkaalleen loukkaantunut Mestaritonttu on päättänyt jättää Satumaan ja kohdannut vanhan noidan, Sammaleisen, joka on palaamassa suomökkiinsä. Suolla vietetty yö alkaa paljastaa Mestaritontulle salaisuuden jos toisenkin. Niistä suurin paljastuu lukijalle melkein heti: ihana ja ihmeellinen Saraste-neito on kuin onkin vangittuna kiveen ja kutoo siellä hääviittaa kultaisesta tukastaan, hänen läheisensä ovat niin ikään lumottuja. Jotain tästä kaikesta tietävät myös Sammaleisen ystävät Luuta-Lempi ja Pataposki. Useampikin seikkailu on alkamassa.

Luin Aili Somersalon klassikon Mestaritontun seikkailut (1919) nyt ensimmäistä kertaa. Olen hieman ihmeissänikin siitä, ettei kirja koskaan osunut kohdalleni lapsuudessani, sillä olisin ala-asteikäisenä ollut todella otollista yleisöä tälle hienolle sadulle. Osasin alkaa kaivata kirjaa sen jälkeen, kun esikouluikäinen tyttäreni kertoi kuulleensa kirjan ääneenluettuna eskarissa. Mestaritontun seikkailut sekä sitä edeltävä Päivikin satu olivat tehneet lähtemättömän vaikutuksen lapseeni. Sain kirjan käsiini muutama viikko sitten ja oivalsin heti menettäneeni hienon kirjamuiston.

Kyöpelinvuoren korkeat airueet, virvatulet ja sinikellot, taikalipas ja satulähde. Mestaritontun seikkailu on suorastaan kuorrutettu klassisilla satuaineksilla - eikä vain kuorrutettu, vaan kirja on läpensä satumaailmaa niin hahmojensa kuin juonensakin osalta. Taikaa ja satua, kuitenkin hyvin suomalaiskansallisesti, miltei romanttisesti: kiven päälle rakennettu maja käy linnasta, tuohivirsut ovat kaikesta syystäkin mitä parhaimmat jalkineet ja vedenemäntänä on itseoikeutetusti Vellamo. Mestaritonttu itse on kiltti, mutta varsin ovela partasuu. Seikkailuillaan hän tapaa noitien ja kuninkaallisten ohella merenneitoja, vihuripoikia ja kuplatyttöjä, peikkoja, jopa lohikäärmeen. Kesäöinen luonto on usvahahtuisen kaunista, kuusitiheikkö on kuin viidakko ja virvatulet tanssivat suomailla. Onni Mansneruksen kuvitus elävöittää muutenkin kiehtovaa satua voimakkain värein:


Mestaritontun seikkailujen ihastuttavuutta lisää Somersalon kieli, joka on kuvailevaa ja sanastollisesti paikoin lapsikuulijalle haastavaa. Mielestäni tämä haastatavuus on vain rikastuttavaa, koska lukemisen jälkeen ainakin meillä syntyi hyviä keskusteluja siitä, mitä immyt tai impyet ovat ja jopa tuohitöppösiä piti lapselle selittää. Onneksi meiltä kotoa löytyi edesmenneen ukkini tekemät minikokoiset tuohivirsut, joita sain ylpeänä tyttärelleni esitellä. Sivuhuomautuksena voin kertoa itse yllättyneeni nähdessäni sanan kemut liki sata vuotta vanhassa kirjassa. Vaikka kieli on kuvailevaa, on se tarinaa koko ajan eteenpäin kuljettavaa.

Saturomaanin nimi Mestaritontun seikkailut sopii teokselle erinomaisesti, sillä kirjassa kuvaillaan useampikin Mestaritontun seikkailu, jotka kaikki toki liittyvät yhteen. Tarina onkin rönsyilevä jopa siinä määrin, että Somersalon kirjasta olisi voinut saada parikin ohuempaa kuvakirjaa. Kuitenkin hyvä näin, koska yhteenlomittuvina tarinat kiehtovat ja koukuttavat. Mestarintontun seikkailut on niitä teoksia, joita on luettava ahmien, koska tarina on pakko saada luettua miltei yhdeltä istumalta. Minä aloin lukea kirjaa ääneen esikoiselleni aina yhden luvun kerrallaan, mutta en itse malttanut odottaa iltakausia, että saan liki 150-sivuisen sadun luettua ja luin siksi kirjan "salaa" itsekseni. Tämä kertoo toivottavasti siitä, että Mestaritontun seikkailut antaa paljon aikuisellekin lukijalle. Ihan pienille lapsille en kirjaa suosittelisikaan, sillä esikouluikäistäkin kaikki öisen usvan ajan henkiolennot ja Kyöpelinvuorelle kokoontuvat noidat pelottivat hieman siitä huolimatta, että tyttö oli esikoulussa jo kertaalleen kuullut tarinan.

Mestaritontun seikkailut on kirja, jota varauksetta suosittelen kaikille klassisen sadun ja fantasian sekä tarunhohtoisen kuvituksen ystäville. Satuja tarvitaan aina. Etenkin sellaisia, jotka saavat kunniottamaan ja kuuntelemaan suomalaista suo- ja järviluontoa.

P.S. Mestaritontun seikkailujen uusin painos on käsittääkseni valitettavasti myyty loppuun, mutta kirjastoista ja antikvariaateista tätä kannattaa metsästää. Ja äänikirjana teosta on edelleen saatavana. Mietin, että pitkä automatka voisi sujua mukavasti Mestaritontun seurassa.
Muistattehan myös, että blogini 300 lukijaa -juhla-arvonta päättyy huomenna. Vielä ehtii osallistua!

31 kommenttia:

  1. Ihan mahtavan upeaa kirja!Luin ja luen sitä omilleni ja joka vuosi töissä ja joka kerta se vie paitsi lapset myös minut mukanaan.Kirjoitit taas kerran aivan upeasti tästäkin.
    Kivaa viikonvaihdetta sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, totta, tämä on upea kirja. Sinulla onkin Mestaritonttu hyvin hallussa, kun saat lukea sitä sekä töissä että kotona. Ja totta sekin, että kirja vie mukanaan. :)

      Poista
    2. Itse olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen kuullut tämän sadun lapsena tunnin mittaisina jatkokertomuksina radiosta, joskus 1950-luvun alkupuolella. Olin ehkä 7-vuotias, kun tämä satu kokonaisuudessaan tuli jokatoinen torstai lastentunnilla radiosta. Omille lapsilleni olen myös innoissani lukenut nämä molemmat kirjat, kun ensin ne löysin. Haluaisin vielä tarkentaa, että
      Aili Somersalon kirjoittama Päivikin satu (1918), jatkuu toisessa kirjassa Mestaritontun seikkailut (1919). Jos lukee Mestaritontun seikkailut seikkailut ensin, niin aloittaa tarinan tavallaan keskeltä. Päivikin satu kannattaa lukea ensin, niin on koko tarina koossa oikeassa järjestyksessä.

      Poista
    3. Anonyymi, kiitos kommentistasi. Mestaritontun seikkailujen kuunteleminen radiosta on ollut varmasti ikimuistoista. :) Päivikin satu tosiaankin edeltää tätä kirjaa, mikä käy ilmi kirjassakin. Itse en ikävä kyllä ole vieläkään lukenut Päivikin satua.

      Poista
  2. Meillä tätä varmaan luettiin koulussa ääneen, ja muistan olleeni aivan kirjan lumoissa. Löysin sittemmin tämän myös kirjastosta ja tietysti onnessani luin. On kyllä jäänyt mieleen todella upeana lastenkirjana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, Mestaritonttu vie kyllä mukanaan. Minua ihan harmittaa, ettei minulla ole tästä lapsuusmuistoja. Toisaalta on ilo huomata, että aikuisenakin löysi kirjasta lumoa ja jännitystä. Todellinen klassikko.

      Poista
  3. Tämä kirja on aivan huikean hieno! Ihana, että nostit kirjan esiin! Minäkin luin tämän kirjan vasta aikuisena, mutta sitten olenkin siihen palannut useampaan otteeseen. Kirjan sadunomaisuus ja jännitys riittävät loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, oi tämä on kyllä niin hieno. Hauska kuulla, että sinäkin olet löytänyt tämän vasta aikuisena.

      Poista
  4. Minä luin tämän ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten ja ihastuin kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, sinäkin siis löysit tämän aikuisena. Tähän on kyllä ihan pakko ihastua. :)

      Poista
  5. Ihastuttava kuvitus,ja sellainen kirja,jota minä voisin lukea vaikka minkä ikäisenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian, tätä kyllä on ilo lukea milloin vain. Olen iloinen, että sain kirjan ihan omaan hyllyyni.

      Poista
  6. Olen onnekas, sillä tämä kirja kuuluu lapsuusmuistoihini - taisin kuunnella tämän äänikirjajana - eli "kasettikirjana" joskus ennen kouluikää tai pikkukoululaisena. Varmaan juuri kasettikirjaformaatista (ei kuvia, lainassa kirjastosta) ja nuoresta iästäni johtuen minulle ei jäänyt kirjan/kirjailijan nimi mieleen, ja jouduin myöhemmin vähän pähkäilemään, mikä kirja oli kyseessä - muistin vain kultalankaa kehräävän vangitut neidon :). Oli ihana löytää kirja myöhemmin, pitäisikin lukea se lapsille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, ihanat kasettikirjat! Nytkin kirja on muuten saatavilla äänikirjana. Mietin, että olisi hauska hankkia se pitempiä automatkoja varten. Tämä ehdottomasti kannattaa lukea lapsille, mutta vasta noin kuusivuotiaille ja sitä vanhemmille.

      Poista
  7. Minäkään en jsotain käsittämättömästä syystä ole koskaan lukenut tätä! Vaikka siis rakastan kaikkea tämmöistä. Uskomatonta mutta totta... no se korjataan pian, tämä näet taitaa olla täydellinen juhannuskirja minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, On kyllä uskomatonta. Itse ihmettelin samaa. Ja tämä sopii loistavasti juhannuskirjaksi. :)

      Poista
  8. Mestaritonttu on upea! Minä palasin sadun maailmaan viimeksi Malmitalolla, josta tästä oli tehty lastennäytelmä - uskomaton toteutus! Minulle on myös luettu tätä, koulussa muistaakseni, ja osan sadusta muistin edelleen. Nyt meillä on tämä kotona lainassa, koska Tuomas ei ole tätä lukenut. Luemme yhdessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, muistankin sinun postauksesi Malmitalon näytelmästä. Kävin lukemassa sen uudelleen nyt viikonloppuna. :) Ja tämä on hieno kirja ääneen luettavaksi, erinomainen valinta!

      Poista
  9. Minä olen tämän lukenut lapsena ja tykännyt hurjasti. Kovin paljon en tosin enää muista (liian pitkä aika välissä...). Ostin ekirjana Kobooni esikoista ajatellen. Ajattelen, että innostaisi taas lukemaan. Katsotaan, miten käy. Edellytyksenä on, että kolmas Potter on ensin loppuunluettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, lapsuuden kirjoista jää aina kuitenkin jotain tunnelmia mieleen. Toivottavasti ekirjasta on iloa - ja Potterista!

      Poista
  10. Ihanaa että näitä luetaan vielä koulussa, itse olin ekaluokkalaisena aivan ihastunut Päivikkiin ja Mestaritonttuun. Juuri sain äidiltä kassillisen lapsuuden kirjoja säilöttäväksi ja Päivikin satu oli siellä joukossa, pitihän se heti lukea. Kuvitus on kaunista ja kiehtoi silloin ja vieläkin. Pelastettiinko Päivikki muuten merestä Mestaritontussa vai oliko vielä joku kolmas kirja, en enää muista... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinu, minä en olekaan vielä lukenut Päivikin satua. Pitää etsiä sekin! En uskalla vastata tuohon pelastamiskysymykseesi, koska joku kirjaa lukematon saattaa lukea nämä kommentit. :) Mutta kirjan uudelleen lukemalla se selviää! ;)

      Poista
  11. En ole varma, onko minulle luettu Mestaritontun seikkailuja, mutta jotain tuttua tässä on! Aili Somersalo kirjoitti myös tyttökirjoja, joita on lukulistallani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, jos ei ole luettu, niin lue itse nyt! :) Aili Somersalon tyttökirjat kiinnostavat minuakin.

      Poista
  12. Minä olen lukenut tämän lapsena ja aikuisena ja nyt kun luin tämän bloggauksesi, aloin miettiä, josko Mestaritonttu olisi tänä vuonna kesäyön kirjani, jos ja kun luen yhden yön ulkona. Aina kun kuulen virvatuli-sanan, ajattelen Mestaritonttua. :)

    Päivikin satu ei ole muuten tehnyt minuun yhtä suurta vaikutusta kuin Mestaritonttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, Mestaritonttu olisi täydellinen kirja kesäyöhön! Siinä on juuri oikeaa tunnelmaa. Minä luulen, että minuunkin virvatulet tekivät sen verran suuren vaikutuksen, että niitä miettiessäni Mestaritonttu kulkee aina mukana.

      Päivikin sadunkin aion lukea, mutta koetan varautua siihen, ettei se ole ihan Mestaritontun veroinen.

      Poista
  13. Uskomatonta. Lapsuuteni ehdoton lempikirja ylitse kaikkien muiden!!! Opittuani pienenä lukemaan, mikään silloisesa maailmassani ei Mestaritontun jälkeen ollut enää ihan ennallaan. Tajusin kirjojen maailman ihanuuden, lukuelämyksen ja fiktiivisen kerronnan flown ja lumon parhaimmillaan. Tämän kirjan olen lukenut lapsilleni ja se on leimannut mieltymykseni tietyntyyppiseen kerronnalliseen kirjallisuuteen loppuiäkseni. Taidanpa kaivaa opuksen esille alkukesän iloksi...
    Suositteluni kaikille ja kaikenikäisille valoisiin kesäöihin. Tontut, keijut ja haltiat katselkoon heijastuksina lammen pinnasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, hauska kuulla! Mestaritonttu onkin sinulle monessa mielessä merkittävä kirja. Kannattaa ehdottomasti lukea nyt uudelleen. :)

      Poista
  14. Päiväni piristyi kun löysin blogisi:)

    VastaaPoista
  15. Minä vierastin myös kemut-sanaa. Se oli tyystin poikkeava muusta sanastosta. Olet löytänyt kirjasta hienoja syvyyksiä, kuten viittauksesi suomalaiseen suomaisemaan.

    VastaaPoista