Kustantaja: Karisto 2012
Kannen kuva: Marjukka Vainio; Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
Kotimainen romaani
Sivuja: 238
Minä olen lakannut kuvittelemasta, että voin säädellä. Olen luullut valitsevani mutta ei täällä tehdä valintoja, täällä meitä vievät olot ja harhaluulot. Täällä toimitaan vaistoin varassa.
Emilia on koulutyttö, joka tykkää makkarakeitosta, punaisesta - ei pinkistä - sekä rakastaa hihoista rispaantunutta oksennuksenhajuista paitaansa, koska se yllä tulee turvallinen olo. Hänen äitinsä Ellu on Nainen isolla N-kirjaimella. Ellulla on tärkeä työ, korkeat korot, Volvo, rakastaja ja aviomies. Ellun äiti Elsa asuu maalla Veikko-kissansa kanssa ja leipoo piirakkaa pakastimeen sunnuntaivieraiden varalle, hänen pakastimessaan odottaa monta sunnuntaita. Vaikka kolmen sukupolven naiset, tai Emilia toki on vasta pikkutyttö, ovat samaa verta, heitä erottavia asioita on enemmän kuin heitä yhdistäviä. He kaikki ovat enemmän tai vähemmän kadoksissa niin nykypäivässään kuin menneisyydessään, suhteessaan tulevaan kuin ennen kaikkea itseensä. Kuinka monella tavalla ja minne kaikkialle ihmisen voi sulkea ja mikä ihmismieltä ohjaa tilanteissa, jolloin hallinta katoaa eikä huuto pääse karkaamaan ulos?
Kariston syys(!)kauden ensimmäinen romaani, nyt toukokuussa julkaistava Olot (2012) on vuonna 1986 syntyneen Sanna Eevan toinen aikuisten romaani. Eevan kirjailijakuva on kiinnostava: hänen esikoisteoksensa, nuortenromaani On luvattu leudompaa sijoittui toiseksi Tiina 2006-kirjoituskilpailussa ja hänen ensimmäinen aikuisten romaaninsa Maamorsian ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin. Kaiken lisäksi Eeva työskentelee sanataideopettajana. Kariston syksyn 2012 uutisissa Olot-romaania kuvaillaan tiheän kerronnan mestariteokseksi. Lähtökohdat kirjan lukemiseen olivat siis vähintäänkin houkuttelevat.
Muun ajan olen oma itseni.
Olen ajatusten vyyhti, välillä kirkas ja selkeä, välillä harmaa, hidastunut, kattilaan unohtuneen kaurapuurontahmea. Kun olen itseni oma, ajattelen kaikkia niitä asioita, joita ei muiden läsnäollessa saa ajatella. Kuljeskelen, löydän tontiltamme paikkoja, joihin tahdon istahtaa, haistelen loppukesän imelää, runsasta tuoksua, kuuntelen tuulen mukana kantautuvaa traktorin pörinää.
Olot on niitä kirjoja, joita voi todellakin kutsua tunnelmaltaan tiheäksi. Latautunut ja merkityksiä täynnä oleva kertomus vuorottelee Emilian, Ellun ja Elsan kertojanäänten mukaan luku luvulta intensiivisesti ja napakasti. Kirjan kieli on kaunista, muttei maalailevaa. Eeva hallitsee lauseet sekä merkitykset rivien välissä: miten Ellun hyvä mies Jarkko asettelee sämpylän lautaselle niin kuin ei olisi oikeasti aseteltukaan tai miksi muurahaisten hampaanjäljet jäävät pakaroihin. Kaikista kehuistani huolimatta olin kuitenkin luovuttaa aivan ensisivuilla: Lempielokuva on Aladdin, koska Aladdinin vaimo on kaunis, luonnehtii pieni Emilia mieltymyksiään. On toki mahdollista, ettei Emilia muista Aladdinin ihastuksen nimeä, mutta tiedän pikkutyttöjen olevan hyvin tarkkoja etenkin suosikkielokuviensa ja prinsessojen kohdalla, minkä vuoksi kaiken pilkunviilaamisen uhallakin sanon, että kyllä Emilia olisi varmaan kuitenkin ajatellut, että koska Jasmine on kaunis. No, tämä huomautukseni oli toki vain sellainen pieni sivujuonne, joka kertoo oman lukukokemukseni subjektiivisuudesta, mutta en vakuuttunut kirjan alusta.
Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, sillä Olot on kokonaisuudessaan varsin hyvä romaani. Se pureutuu synkeisiin teemoihinsa, joita en romaanin yllätyksellisyyden vuoksi erittele tässä enempää, vahvasti. Eeva osaa kirjoittaa tavalla, joka pitää otteessaan. Hän myös rakentaa henkilöhahmonsa uskottaviksi: Emiliaa käy sääliksi, Elsa tuntuu kiinnostavimmalta ja Ellu ehkä tarkoituksellakin vieraimmalta, pinnaltaan kovalta, mutta pohjimmiltaan pelottavan ailahtelevaiselta naiselta.
Vaikka Eeva kirjoittaa taitavasti, on Oloissa jotain aiemmin tuttua. Temaattisesti kirja tuo mieleeni toisaalta Essi Tammimaan Paljain käsin, toisaalta Marisha Rasi-Koskisen Katariinan. Olojen naiset eivät kuitenkaan ole lähtöisin samanlaisestä epäonnen ketjusta kuin Tammimaan romaanihenkilöt eikä kirjassa ole sellaista arvoituksellisuutta tai samanlaisia sosiaalihuollon kysymyksiä kuin Katariinassa. Silti Elsan, Ellun ja Emilian välillä on samanlaisia keskinäisen ymmärtämättömyyden kuiluja ja tunnelmia kuin mainitsemissani romaaneissa, kirjaa lukiessa kokee jonkinlaista tuttuutta. Pidän sukupolviromaaneista, mutta viime vuosina niitä on ilmestynyt siinä määrin runsain mitoin, että hyväkin romaani vaatisi jotain lisää erottuakseen. Oloissa tätä jotain onneksi vielä on, mutta vielä muutamaa uutta kolmen sukupolven naistarinaa en välttämättä kaipaa luettavakseni ainakaan heti. Eeva kuitenkin käsittelee vaiettuja, suorastaan hurjia asioita niin kipeästi, että asiat kääntyvät ylösalaisin samaan tapaan kuin kirjalle hyvin sopivassa kansikuvassa.
Olot on kirja äideistä ja tyttäristä sekä niistä asioista, joita ihmisten omat olot ja harhaluulot saavat aikaan. Elsan, Ellun ja Emilian tarina ei ole mikään hyvää mieltä tuottava romaani luettavaksi äitienpäivän alla, mutta se saa pohtimaan äitiyden ja tyttäryyden ulottuvuuksia yllättävällä, suorastaan sivaltavalla tavalla. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Eevan kirjailijanuraa, sillä hän on selvästi lahjakas kirjoittaja.
***½
Jaa, joko se syksy tulee? :D (apua!!!!)
VastaaPoistaTodella mielenkiintoisen kuuloinen kirja, heikkouksineen kaikkineen. Minä olen ihan sukupolvien ketjujen vietävissä, vielä en ole siis ainakaan kyllästynyt tematiikkaan. Toisaalta välillä on saatava myös miehiä mukaan, jotta aihepiiriä jaksaa ;) Lukulistalle tämä kyllä menee, ehdottomasti!
Suketus: Syksy tulee vuosi vuodelta aikaisemmin. ;) Mutta odotellaan kuitenkin kesää.
PoistaMinä pidin tästä ihan aidosti. Kaikissa kirjoissa on pieniä heikkouksia, joko liikaa tuttuutta tai sitten jotain muuta, mutta Eeva on selvästi hyvä kirjoittaja. Miehiä tässäkään kirjassa ei ole kuin statistina, mutta kyllä tämä lukemisen arvoinen on.
Tuosta kirjan alkuasetelmasta, josta kirjoitat ensimmäisessä kappaleessa, tulee mieleen Satu Grönroosin Lumen syli, mutta ilmeisesti tämä on kirjana hyvin toisentyyppinen?
VastaaPoistaApua, kirjasyksy on täällä :D
Maria, nyt kun kirjoitit kirjan alkuasetelmista, niin totta, tässä voisi olla paljon samaa kuin Lumen sylissä ja ehkä jollain tasolla vähän onkin, mutta kuitenkin kirja on erilainen. Lähempänä Tammimaata, mutta jotenkin rajummin. Rajuus ei tule kielestä ja eritteitäkin on vähemmän, mutta ihmismieli voi olla aika hurja.
PoistaJa niinpä, kirjasyksy on alkanut, vaikka kevään kirjojakin on lukemattomia. :)
Piti tulla lukemaan tämä arviosi uudestaan, sillä taannoin vain silmäilin (en vielä tiennyt, luenko itsekin kirjan). Totta tuo, mitä sanot Aladdinista ja Jasminesta, lause kuulosti minunkin "korvissani" oudolta, varmaankin juuri tuon mainitsemasi seikan vuoksi.
PoistaTammimaa tästä tuli tosiaan ehkä eniten mieleen, kielen ja tyylin puolesta, mutta siinä missä Paljain käsin -romaanista jäi valoisa ja lämmin olo, niin tästä pikemminkin hyytävä. Hienosti kirjoitettu romaani tämä Olotkin, kuitenkin.
Maria, olen ihan samaa mieltä. Pidin enemmän Tammimaasta, minullekin kirjasta jäi lämmin mieli ja haluan ehdottomasti säilyttää kirjan hyllyssäni. Oloja tuskin tulen uudestaan lukemaan, mutta toki Eeva osaa kirjoittaa.
PoistaOi, nyt sain monta ahdistusta: Ensinnäkin minulla on syyskatalogit vielä katsomatta ja sinä jo niistä teet...Sitten että vo kyllästyä sukupolviromaaneihin toi kauhun: Enhän vain ikinä, ikinä kyllästy avioliittoromaaneihin;-) Ja sitten tuo kun tulee alussa se luovuttamisen tunne...Luin tänään jossain kirjablogissa, kuinka bloggaaja oli sitkeästi vain jatkanut yhtä kirjaa jo joskus puolen välin jälkeen kirja palkitsi. Olen sattumalta itse yrittänyt samaa kirjaa, mutta minusta kirjan pitäisi vielä ensisivullaan...Kun ostan kirjan, luen ensin takakansitekstin ja sitten ensimmäiseltä sivulta alun. Silloin ratkeaa kaikki. Katalogeista valitsemalla tätä auvoa ei tule, vaan pitää luottaa vaikkapa valittuun sitaattiin, joka sitten onkin usein tietty tai ehkä, se paras.
VastaaPoistaKevään kirjoja on vielä lukematta ja nyt siis syksyyn..., jota vastaan minulla ei todellakaan ole mitään.
Leena,
PoistaLeena, älä ahdistu! Tämä kirja tuli vastaan sattumalta, mutta olen toki syyskuvastoja jo innokkaasti lukenut. Tulee aika kova kirjasyksy, huh huh! :)
Minä kyllästyn aihepiiriin kuin aihepiiriin, jos luen liikaa samaa teemaa käsitteleviä kirjoja, niin sukupolvi-, avioliitto- kuin "oudot nuoret ihmiset Japanissa"-romaaneihinkin. Tarvitsen aika paljon vaihtelua. :) Mutta tämä Eevan kirja kääntyi onneksi hyväksi, vain tuo Aladdin-juttu sai nikottelemaan, koska eihän Jasmine edes ole Aladdinin vaimo ennen kuin ihan lopussa, pikkutytöille Jasmine on yksi Disneyn Prinsessa (isolla p:llä! :))
Minullakin on monia kevään kirjoja lukematta, mutta kesällä on aikaa lukea. Toivon.
PS. Girl in a red dress reading by a swimming pool;-)
VastaaPoista:)
PoistaOlen täällä nyt taas terapiakäynnillä, sillä melkein kaikki muut syksyn kirjat on katsottu, paitsi Kariston. Tämän kirjan kansi on mielettömän vetävä, mutta menin tänään yhteen blogiin, tein kommentin ja sitten menin katsomaan vastausta. Siellä yksi ihana blogiystävä oli todennut,kuinka MINÄ olen välillä kertonut olevani kuitti/poikki/kaput etc. En vain ole sitä itse ymmärtänyt. Luin tämän tekstisi nyt uudestaan ja päätin, että en jaksa tätä aihetta nyt. Edes kaunis kansi ei pyörrä päätöstäni. Hurjaa, mutta tarvitsen muuta. Ja ihan ekaksi kunnon dekkaria ja sitten vähän lepoa (tulee vieras Kanadasta ja hän tuo mukanaan erään kirjan, jota ei oloe vielä suomennettu...)ja sitten taas kunnon romaani. Kaipaan nyt kunnon lukuromaania. Se odottaa, se yksi Shriver...
PoistaNäin blogeista on hyötyä, kun tulee rauhassa lukemaan uudelleen ja tuntee bloggaajan, lukee rivien välitkin ja tajuaa sitten: Tämä ei ole 'mun juttu nyt'.
Kiitos avusta!
♥
Leena, ymmärrän hyvin. Tämä kirja voi olla paikoin aika ahdistava, vaikka Eeva kyllä kirjoittaa hyvin. Minä en nyt ahdistunut, vaikka olisin hyvin voinut. Pidin Eevan kirjoitustyylistä sen verran, että voisin lukea häneltä muutakin. Kirjan kansi on kyllä huikean hieno.
PoistaAiotkohan lukea Shriveriltä Syntymäpäivän jälkeen? Jos oikein muistan, et ole vielä lukenut sitä. Minä hankin kirjan hyllyyni hiljattain ja aion lukea sen kesällä. Kuten huomaat, minäkin hurahdin Shriveriin. :)
Olen samaa mieltä siitä, että blogitekstejä kannattaa lukea välillä uudestaankin. Minäkin löysin esim. Toibinin Brooklynin juuri siten.
Ole hyvä. <3
Olen lukenut Maamorsiamen ja pidin siitä. Täytyypä tarttua tähän uuteenkin. Kitos antoisasta arviostasi! olenkin pitkään kaivannut suomalaisia naiskirjailijoita kirjalistaani, kun olen viime aikoina lukenut paljon käännöskirjallisuutta!
VastaaPoistaKiva kuulla, että pidit Maamorsiamesta. Minä nimittäin pidin Sanna Eevan kirjoitustyylistä siinä määrin paljon, että aion lukea Maamorsiamen kunhan sen käsiini saan. :)
PoistaKiitos tästä! Olen miettinyt kirjan hankkimista, sillä sen teemat kiinnostavat minua tavallaan ikuisesti, mutta myös minusta tuntuu, että olen nyt vähäksi aikaa lukenut tarpeeksi monta kotimaista, useamman sukupolven saman suvun naisista kertovaa romaania. Se on kirjailijoita (tai kustantamoita!) ajatellen sääli, sillä näitä nyt ilmestyneitä kirjoja aloitettaessa ei olla voitu tietää, että sama aihe putkahtelee samoihin aikoihin monessa paikassa. Vähän samaa inflaatiota ilman omaa syytään ovat nyt kärsineet suomalaisten naisten kirjoittamat "uuden sukupolven sotaromaanit".
VastaaPoistaMutta kuuntelen nyt äänikirjana amerikkalaista aika vastaavan aihepiirin teosta (siis kolme sukupolvea perheen naisia), ja se tuntuu ihan raikkaalta, sillä amerikkalaiset kirjat ovat kuitenkin niin erilaisia kuin suomalaiset.
Karoliina, tämä kirja on sellainen, joka kannattaa hankkia vaikka kirjahyllyyn odottamaan sopivaa aikaa. Minun mielestäni Eeva kirjoittaa hyvin ja muutamia pikkuseikkoja (Aladdinin vaimo, yksi sivuhenkilö) lukuunottamatta kirja on raikas ja kaikessa tuttuudessaankin omaperäinen. Mutta kolmen sukupolven naisten tarinoita jokaisen omalla kertojaäänellä on ilmestynyt viime aikoina melkoisesti. Se on sikäli harmillista, että hienokin kirja menettää osan tehostaan.
Poista:)
Jännä miten erikoisiin asioihin kirjoissa kiinnittää huomion :) Olen kyllä ihan samaa mieltä tuosta prinsessa-asiasta. Uskon vahvasti, että ennemmin lapsi muistaa prinsessan nimen kuin käsitteen "Aladdinin vaimo" :) Toki tyttöjä on monenlaisia, mutta näin ainakin meillä. Kirja vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaVillasukka, eikö vaan? Joskus käy niinkin, että kirja on niin hyvä tai vie niin kokonaan mukanaan, ettei siinä oleviin mahdollisiin "virheisiin" kiinnitä mitään huomiota, lukee vain tyytyväisenä. Tosin Jasmine-asia kertoo tietenkin enemmän lukijan - minun - mielleyhtymistä kuin varsinaisesta virheestä. Mutta me prinsessa-asiantuntijoiden äidit taidamme omata jotain salatietoa. :)
PoistaKuten jo toisaalla kirjoittelin sulle, minä tykästyin tähän kyllä. Olin ehkä alussa vähän skeptinen sen jo monesta kirjasta tutun tematiikan takia, mutta onneksi Eevan kädenjälki on omaperäinen.
VastaaPoistaHih, minä en tuohon Aladdinin vaimoon kiinnittänyt huomiota ja täytyy tunnustaa, etten tätä ennen ollut edes tiennyt vaimon nimeä :)
Susa, totta on, että Eeva osaa kirjoittaa omaperäisellä tavalla ja hyvin. Minä aion lukea lisää hänen tuotantoaan (sen Maamorsiamen), sen verran siis kyllä kiinnostuin.
PoistaJa :) No, Aladdinin "vaimokin" on sinänsä hieman hassu juttu, koska Jasmine on ainakin elokuvassa enimmän aikaa mielitietty. Ja Prinsessa-lehdissä koko Aladdin on ihan sivuroolissa.